you own my heart

-Ethan-

Mitä helvettiä mä teen? Mietin samalla kun astun ulos taksista.
Mua pelottaa ihan helvetisti. Mitä mä sanon Ethanille? Anteeks? Tai no mitä mun siltä anteeks pitäis pyytää.

Jään seisomaan Ethanin talon pihaan kun taksi lähtee pihasta.
Katson taloa mistään ikkunasta ei näy valoa.
Ehkä hän on jo nukkumassa.
Menen istumaan rappusille ja hautaan pääni käsiini.
Pian yksinäinen kyynel valuu poskelleni.
Itken hiljaa, kun istun viileällä kivirappusella.

Pian kirkas valo häikäisee silmiäni. Peitän kasvoni käsilläni ja yritän katsoa sormieni välistä että mistä valo tulee.
Pian huomaan että valo tulee auton lampuista. Pian ne sammuvat.

Tumma hahmo nousee autosta ulos. Nousen rappusilta kun tajuan että Ethan nousee autosta.

Tunnen itseni erittäin jännittyneeksi.
Seison jähmettyneenä paikallani. En vain pysty liikkumaan.

Ethan lähestyy minua hiljaa. Suljen silmäni enkä uskalla avata niitä. Tuntuu kuin silmäni olisivat muurattu kiinni enkä pystyisi avaamaan niitä. Minua pelottaa liikaa.

"Älä vihaa mua." Ethan sanoo niin hiljaa etten miltei kuule sitä.

"En mä vihaa sua." Sanon vielä hiljempaa. Raotan silmiäni varovasti. Ethan katsoo maahan.
Avaan silmäni kunnolla. Otan kiinni hänen kädestään. Hän hätkähtää kun kosken hänen käteensä. Ethan siirtää katseensa käteeni. Pidän vain hänen kädestään kiinni en uskalla tehdä mitään muuta.

Seisomme siinä hiljaan ikuisuuden. Vilkaisen välillä hänen kasvojaan. Ihan kun aika olisi pysähtynyt ja vain minä voisin liikkua.

En jaksa enään odottaa. Tartun häntä toisestakin kädestä kiinni. Hän hätkähtää ja siirtää katseensa kasvoihini. Näen hänen silmistään että häntä jännittää.

"Anteeks." Ethan sanoo hiljaa.

"Shh... Mä haluan olla sun lähellä." Kuiskaan. Otan hänet halaukseen, hän laittaa kätensä varovasti selkäni päälle. Ethan siirtää kätensä niskaani ja silittää sitä varovasti.

"Täällä on vähän kylmä." Sanon.
Ethan irrottautuu halauksesta ja nostaa laukkuni maasta. Kävelemme ovelle Ethan avaa oven avaimillaan. Astumme sisään pimeään asuntoon. Ethan riisuu kenkänsä ja potkaisee ne eteisen nurkkaan.
Otan omani pois jaloistani ja laitan ne siististi lattialle.

Kävelen Ethanin perässä rappusia ylöspäin. Horjahdan pienesti rappusissa, mutta Ethan ottaa minut kiinni.
Kävelemme suoraan Ethanin makuuhuoneeseen.

Kaadun selälleni sängylle. Ethan tulee perässä. Makaamme sängyllä ja tuijotamme kattoa.

"Mä rakastan sua." Sanon ja naurahdan pienesti. Nään sivusilmällä kun Ethan kääntää katseensa katoaa minuun ja odottaa että katsoisin häneen, mutta en halua. Hymyilen vaan ja katson kattoa.

"Mäkin rakastan sua." Hän sanoo nään kun hänen huulilleen leviää iso hymy.

365 words

Silloin kun kirjoitin tän (viimeisen) osan niin tän ei pitänyt olla viimeinen, mutta ehkä tää on hyvä lopetus tälle tarinalle.

🖤