-the first day in new high school-

9.8K 191 46
                                    

"PRRRRRRR!!" Herään aamulla herätyskelloni ääneen. Nousen ihanan pehmeästä sängystäni, ja sammutan herätyskelloni. Petaaan sänkyni vaalealla päiväpeitteellä ja laitan vielä koristetyynyni sängylle.
Seuraavaksi menen pesemään hampaani.
Otan vaaleanpunaisen hammasharjani lasista. Laitan hammasharjaani hammastahnaa ja pesen sillä hampaani. Hampaiden pesun jälkeen pesen vielä kasvoni nopeasti. Sen jälkeen mennen takaisin huoneeseeni. Istuudun meikkipöytäni ääreen ja aloitan meikkaamisen.

Lopuksi laitan viellä settingsprayta kasvoilleni. Katson viellä isosta peilistäni että kaikki meikit on hyvin.
Valitsin jo illalla vaatteet valmiiksi. Menen vaatehuoneeseeni ja otan vaatteet sieltä. Laitan mustan normi topin ja vedän kaula-aukkoa alaspäin mutta en liian alas. Sitten laitan vaaleansiniset shortsit ja harmaan pitkän villatakin.
Suoristan pitkät tummanruskeat hiukseni.

Aamupalaksi syön ruisleipää juustolla ja juon appelsiini mehua.
Syönnin jälkeen laitan astiat astiat pesukoneeseen ja lähden yläkertaan pakkaamaan viellä mustan michael korssin laukkuni. Sitten onkin jo aika lähteä. Laitan addun superstarit jalkaan ja astun ovesta ulos. Laitan kävellessäni kuulokkeet päähäni ja alan kuuntelemaan musiikkia Spotifysta. Juuri kun saavun bussi pysäkille niin bussi kaartaa jo kulman takaa.
Bussin ovet avautuvat ja nousen bussin kyytiin. Käytän bussikorttini kortinlukijalla. Kävelen bussin keskiosaan. Bussissa ei ole melkein ketään pari mummelia etupenkissä ja joku keski-ikäinen mies bussin takaosassa. Katselen ikkunasta ulos ja kuuntelen G-Eazyn levyä nimeltä The Beautiful & Damned.

Pian saavun koulun pysäkille. Astun ulos bussista ja sanon kuskille kohteliaasti "Näkemiin!"
Astun lukion portista lukionpihalle. Nään koulun ovet. Pihalla ei ole ketään. Mietin että mitä ihmettä tapahtuu, kunnes tajuan katsoa kelloa ja se on jo 9.13. KOULU ALKOI TASALTA!! Oh sh*t. Kiroan päässäni.

Juoksen nopeasti kaapilleni, ja tungen laukkuni sinne. Otan vain äidinkielen kirjat ja juoksen nopeasti luokkaan. Koputan oveen ja avaan sen.

"Anteeksi kun mä oon myöhässä." Sanon tosi pahoillani, koska en ikinä myöhästele.

"No, saat anteeksi tämän kerran." Tiukalta vaikuttava punatukkainen opettaja sanoo.
Katsahdan oppilaisiin päin ja huomaan että kaikki tuijottavat minua. Poskiani alkaa kuumottamaan, mutta se ei varmaan näy paksun meikki kerroksen alta.
Lyhyen kiusallisen hiljaisuuden opettaja rikkoo sen sanomalla että:
"Meneppäs istumaan tonne Carlin viereen." Ja osoittaa ainutta tyhjää paikkaa luokassa. Vieressä istuva poika näyttää ihan hirveältä. Hänellä on silmälasit, vaalea tukka ja hänen nenästään alkaa vuotamaan räkää, ja ei kaikki viellä siinä hän haisee ihan hirveältä.
Yök, varmaan oksennan viellä tämän tunnin aikana.
Hivuttaudun tuolilla mahdollisimman kauas hänestä.
En tiedä miksi syrjin häntä vaikka olen itse kiusattu, mutta eihän tässä hajussa pysty opiskelemaan.

Avaan kirjan sivulta jonka opettaja on kirjoittanut taululle ja alan tekemään tehtäviä. Puolentunnin päästä koulun kellot jo soivatkin. Nousen kovalta valkoiselta tuolilta ja otan kirjat pöydältä. Juuri kun olen astumassa luokan ovesta ulos niin kuulin opettajan sanovan nimeni kovaan ääneen ja sen perään viellä "jäisitkö hetkeksi tänne." Menen istumaan eturivin pöydän päälle.
Kun kaikki ovat lähteneet ulos luokasta ja siellä on enään minä ja opettaja.

"Miksi sinä olit myöhässä?" Opettaja kysyy vähän vihaisena.

"No kun mä en yhtään kattonut kelloo ja bussikin tuli myöhässä?" Selitän.

"Annan vaan tämän kerran anteeksi myöhästymisesi. Mutta jos viellä kerrankin olet myöhässä tunniltani niin siitä tulee seuraamuksia." Hän sanoo.

"En mä ikinä myöhästy mä lupaan" sanon hänelle katuvaisena.

Olen hyvä koulussa ja saan yleensä kokeista 9-10 arvosanoja. Enkä koskaan myöhästele.

Avaan luokan oven ja menen ulos luokasta. Vien kirjat kaappiini. Ja menen ulos vaikka saisi olla sisällä mutta tarvin nyt vähän raitista ilmaa. Avaan koulun raskaan ulko-oven ja menen ulos. Ulkona paistaa aurinko ja on ehkä +20°C.
Menen istumaan vapaalle penkille. Ulkona on muitakin ihmisiä jotkut nojailevat koulun kiviseinään, kun taas jotkut istuvat nurmikolla lukemassa kirjaa. Otan puhelimeni taskustani ja alan selaamaan instagramia, koska eihän mulla mitään muutakaan tekemistä ole.

Selailen siinä instagramia kunnes yhtäkkiä pelästyn kun joku tyttö yhtäkkiä tulee viereeni istumaan.

"Moi! Oletko sä Ariel?" Hän kysyy iloisesti.

"Joo" vastaan lyhyesti.

"Mä oon Diana." Tyttö sanoo.

"Miksä tulit meidän kouluun?"

"Halusin vähän vaihtelua." En kerro oikeaa syytä koska en halua tulla leimatuksi.

"Mitä sulla on ens tunnilla?" Kysyn. Ja toivon että meillä olisi samat tunnit etten joutuisi taas itstumaan jonkun räkänokan viereen.

"Mulla on kemiaa." Diana sanoo.

"Mullakin on." Vastaan helpottuneena.

Pian kellot soivatkin jo. Menemme sisälle. Haemme kemian kirjanme kaapeistamme ja menemme pitkää käytävää pitkin luokkaan päin. Käytävän varrella on penkkejä. Luokan vaalean harmaa ovi näkyy jo, kunnes yhtäkkiä kuulen kun joku viheltää katson takaviistoon ja nään jonkun poikajengin siellä. Heistä kaikki ovat ihan super kuumia. Mutta yksi heistä miellyttää silmiini enemmän kuin toiset.
Hänellä on tummanruskeat melkein mustat hiukset ja ruskeat silmät. Jään tuijottamaan häntä.

"Kröhöm" Diana köhii ja yrittää saada huomioni. En vaan saa katsettani pois hänestä. Sitten tunnen pienen kivun kyljessäni, yhtäkkiä tajuan mitä teen ja irrotan katseeni hänestä.
Voi vittu! Mitä mä oikeen teen? Tunnen kun naamani punastuu.
"Mennään" sanon hiljaa niin että vain Diana kuulee sen.
Hän vain hymähtää huvittuneesti. Lähdemme kävelmään pikakävlyä luokkaan.

Tällä kertaa olen onneksi ajoissa. Menemme istumaan taaimmaiseen riviin.
Noin viisi minuuttia tunnin alun jälkeen luokkaan ilmestyy viellä samat pojat ketkä olivat vihellelleet käytävällä. Katson heitä kun he kävelevät luokkaan. He istuvat toiseksi taaimmaiselle riville.
Katseeni kiinnittyy taas hänen jumalaisiin kasvoihinsa. Loppu tunnin katsomme dokumenttia jostain molekyyleistä tai jotain. Tai no ei kukaan sitä katso, kaikki vaan on puhelimillaan. Loppu päivä kuluu Dianan kanssa jutellessa ja kai me nyt siinä parit tehtävätkin saatiiin tehtyä.

860 words

💕

you own my heart Where stories live. Discover now