Romeo & Julia |jikook|

~003 uusi ystävä, vai enemmän?~

𝕃𝕦𝕜𝕦 𝕀𝕀𝕀 𝕌𝕦𝕤𝕚 𝕪𝕤𝕥𝕒̈𝕧𝕒̈, 𝕧𝕒𝕚 𝕖𝕟𝕖𝕞𝕞𝕒̈𝕟

Jimin tervehti tylsistyneenä vieraita aina silloin tällöin, yrittäen pitää sen tosin pois muiden nähtäviltä.
Hän oli kyllästynyt tapaan juhlien pitäjien tervehtivän joka ikistä vierasta, varsinkin kun se piti tehdä monta kertaa vuodessa. Juhlia ja muita virallisia toimituksia oli aivan liikaa hänelle. Näissäkin naamiaisissahan oli yli sata ihmistä!

Jimin ei pitänyt muodollisuuksista. Paljon mieluummin hän olisi ollut vapaata riistaa jossain tuolla, vailla huolen häivää. Hän saisi tehdä mitä haluaisi. Mennä nukkumaan silloin kuin huvitti. Silloin ei tarvitsisi pukeutua, puhua tai käyttäytyä hienosti.

Jimin käveli tarjoilupöydän luo ja kaatoi itselleen lasiin boolia. Hän nojautui toisella kädellään pöytään ja toisella taas kohotti kupin huulilleen. Boolin vahva kirsikan ja limen yhdistelmä valtasi hänen suunsa, tuoden tutun ja kotoisan maun suuhun. Booli oli aina samaa juhlasta ja vuodesta toiseen. Silti Jimin ei kyllästynyt sen makuun, vaan tuntui pitävän siitä joka kerta vain enemmän.

Jiminin katse kohtasi äkkiä toisen, ehkä hänen ikäisensä pojan kanssa. Poika oli katsellut häntä jo pitkään, ja nolostuneena kiinnijäämisestä käänsi katseensa nopeasti poispäin. Jimin naurahti hiljaa itsekseen ja joi kuppinsa tyhjäksi.

*

Jungkook tunsi poskiaan alkavan kuumottaa ja uusien perhosten alkavan lepattaa villisti hänen vatsansa pohjalla. Blondi oli huomannut hänen tuijotuksensa. Se ei ollut Jungkookin syy, itsehän hän oli niin tyrmäävän komea ja... Kaunis? Jungkookin oli vaikea pitää katseensa poissa hänestä.

Väkisin hänen mieleensä tunki karu totuus. Kyseinen poika oli prinssi Jimin ja kaiken lisäksi Montaque. Ei hän Jungkookia huolisi. Ei ainakaan sen jälkeen, kun kuulisi tämän olevan Capulet.

Jungkook siis valmistautui hautaamaan tunteensa. Hänen oli turha edes haaveilla pojasta ja satuttaa siten sydäntään tiedolla, ettei hän tuota blondia voisi saada.

Jungkook teki tiensä läpi ihmispaljouden ja avasi vessan oven. Hän halusi paeta tuota kaikkea edes hetkellisesti.

Väreiltään shakkilautaa muistuttavat lattialaatat olivat kiiltävän puhtaita, samoin valkeat seinät peileineen. Hän katsoi itseään yhdestä suurista peileistä. Hänen poskensa olivat yhä aivan punaiset äskeisestä punastumisesta.

Jungkook laski hanasta kylmää vettä ja taputteli sitä kämmenillään poskilleen. Vesi tuntui ihanan viileältä ja vei punan pian pois hänen poskipäiltään.

Jungkook huokaisi syvään ja tarttui ovenkahvasta, palatakseen takaisin juhlasaliin. Hän ei kumminkaan ehtinyt avata ovea, kun joku avasi sen häntä ennen ja astui sisään, törmäten oven edessä seisoneeseen Jungkookiin.

"Ai anteeks kauheesti, en nähny sua!", kuului ääni parahtaen. Jungkook käänsi katseensa eteenpäin, ja tunsi hänen vatsansa muljahtavan ympäri kerran ellei kaksikin.

Hän oli törmännyt Jiminiin.

Kaikista juhlien sadoista ihmisitä, juuri häneen.

"Tarkoitan-", Jimin sanoi nopeasti ja suoristi ryhtinsä.

"Anteeksi kauheasti. En nähnyt teitä"
Jimin sanoi paljon matalammalla ja virallisemmalla äänellä, kumartaen kevyesti. Jungkook nyökkäsi vastaukseksi.

"Ei se mitään, en itsekään katsonut eteeni", hän naurahti hieroen hermostuneena niskaansa. Hän tosiaan puhui Jiminin kanssa. Äkkiä hän kumarsi blondille, muistaessaan tuon olevan ylhäinen.