Unlikely true |Vkook| fin|

1.

Aloitan uuden kirjan, sillä No homo oli hieman floppi.
Toivottavasti pidätte tästä.
Eikun vaan kirjainten ja sanojen kauniiseen maailmaan.

Jungkook pov.

Kuulen kilinää. Todella ärsyttävää sellaista.
Mietin pitkään mikä on tuo kilinä joka ei vaan lopu, kunnes avaan silmäni ja tajuan sen olevan puhelimeni herätys.
Kello näyttää 7.45
Laitan herätyksen pois ja laitan silmäni vielä hetkeksi kiinni.
Avaan silmät ja katson kelloa
7.50
Nousen ylös hieman vielä unisena ja alan laahustaa kohti huoneeni ovea.
Matkalla huoneeni ovelle otan tuolin selkänojalta paidan ja puen sen rappusissa päälleni.
Kävelen rappuset hitaasti alas etten kaadu johtuen unenpöpperöstä. Astun viimeisen rappusen alas ja huomaan äitini ja isäni istuvan jo aamupala pöydässä.
"huomenta" tokaisen

"Huomenta!" isäni vastaa aina niin pirteänä.
Tallustan jääkaapille etsien ruokaa, tuloksitta.
"Jungkook" kuulen äitini äänen vierestäni. Pian tunnen myös käden olkapäälläni.
Käännyn katsomaan mitä tällä on asiaa.
"Katoin sinulle aamupalan pöytään jo valmiiksi" nainen sanoo ja hymyilee lämpimästi.
Äidillä on ihanan lämmin ääni ja sitä on mukava kuunnella.

Kävelen pöydän äärelle ja istun alas isääni vastapäätä.
Alan syömään kimbap rullaa minkä äiti minulle oli täksi aamuksi tehnyt.
Isäni yskähtää muutaman kerran ja äiti kiirehtii isäni viereen istumaan.
Isäni laskee sanomalehden alas ja taittelee nätisti sivuun, mietin päässäni kaikkea mahdollista että mistä olisin voinut jäädä kiinni.
Se yksi kerta Jiminillä kun joimme muutamat?
Ei se ainakaan se voi olla.
Vai voisiko Jin olla niin ilkeä, että käräyttäisi minut vanhemmilleni kun löysi minut kerran hiprakassa kävelemässä kaupungilla, vieläpä iltasella.

"Jungkook" isäni aloittaa.
Nostan katseeni rullasta ja katson molempia vanhempiani vuorotellen.
"Tiedät että Jung-su on hyvin pieni, etkä voi hoitaa häntä yksin"

Aha, vainiin. Taasko työmatka?

"Meille on tulossa taas työmatka ja.."

Hahha arvasinhan minä, ei ihme että taas on työmatka tulossa. Varmaan lähtevät huomenna tai viikon päästä.
Keskeytin äitini lauseen omilla ajatuksillani enkä kuullut paljoa mitä nainen sanoi.

".. Eli siis olet tämän Taehyungin kanssa täällä noin kuukauden ainakin"

Mitä mitä mitä mitä.. Nyt meni jotain ohi..
Siis.. Hommataanko mulle lapsenvahti? Olenhan minä aikaisemminkin yksin pärjännyt!

"Ai siis mitä?" kysyn.

"Niin siis tämä Taehyung on aikaisemminkin ollut lasten kanssa tekemisissä ja pitää lasten hoidosta, joten mietimme että hän varmaan voi vahtia pienempiä kun sinä olet koulussa ja muualla" äiti tokaisee.

"Siis onks tää Taehyung millane ja miks se hommattiin?" en vieläkään vaan tajua miksi tämä Taehyung tulee meille asumaan. Kuukaudeksi??

"Jungkook! Kuuntelisit!" isäni tokaisee ärhäkkäästi.
Äiti rauhoittelee isää ja toistaa kaiken vielä.

"Jungkook kuuntele nyt. Minä ja isäsi lähdelle Eurooppaan tarkemmin ottaen käymme Saksassa ja Virossa, meillä menee ainakin kuukausi, varmaan ylikin ja sinä olet vasta viisitoista joten et voi huolehtia Jung-Susta ja Nam-kyusta yhtä aikaa ja varsinkaan kun olet koulussa.
Siksi palkkasimme tämän Taehyungin joka muuttaa tänne huomenna, koska meidän lähtö on ylihuomenna".

Siis muuttaako joku ventovieras joka voi olla joku hullu raiskaaja meille kuukaudeksi? En suostu tähän, mutta minulla ei ole sanavaltaa, joten joudun varmaan vain olemaan kylillä siihen asti kunnes on ilta ja menen nukkumaan heti kun tulen kotiin.

"Okei.. No mut mä lähen nyt valmistautumaan kouluun"
Sanon ja nousen pöydästä vieden samalla astiat koneeseen.
Kipitän rappuset nopeasti ylös ja menen omaan huoneeseeni pukemaan.
Saan puettua mustan kauluspaidan ja mustat housut, olempa taas todella värikäs

Olen valmis lähtemään kouluun, pitäisi vain puhelin löytää jostain.
Jätin sen kai sängylleni, mutta se on voinut tippua sängyn alle.

Vihdoin ja viimein löydän puhelimeni ja katson kelloa.
8.32
'Eikä!! Pitää juosta et vielä kerkeen'
Sanon itselleni mielessä ja lähden juoksemaan kohti alakertaa.
Alakerrassa laitan hiukset vielä hyvin, kengät jalkaan ja olen valmis.
"Rakastan teitä moikka!" huudan oven suusta vanhemmilleni ja lähden tosiaan juoksu jalkaa kohti koulua.

-

Kerkesin koulun pihalle juuri kun
kello soi. Juoksin sisälle, heitin kengät naulakkoon ja ryntäsin kohti yhteiskuntaopin luokkaa. Onneksi tämän aineen opettaja on yleensä aina myöhässä ja kerkesin ennen opettajaa.
Jimin huomaa minut ja vilkuttaa minulle hymy suin. Vilkutan takaisin ja menen tuon hattarapään viereen.

"Myöhässä, taas!" Jimin sanoi.
"Oikeesti.. Onko toi eka asia mitä sanot mulle maanantai aamuna?"
Nauramme yhdessä sille kun olen jo kolmesti peräkkäisinä maanantaina ollut myöhässä koulusta, minkä sille mahtaa jos joko nukun pommiin, pitää kulkea pikku siskon kanssa tai vanhemmat ilmoittavat että meille muuttaa joku random tyyppi noin kuukaudeksi.

Siellä paha missä mainitaan.
Naureskelin yksikseni syylle miksi olen tänään myöhässä, ja seuraavassa hetkessä Jimin päättää kysyä syytä miksi olen myöhässä tänään.

"Ai miks oon myöhässä? No siis mun vanhemmat jäi kertoon sitä et ne lähtee taas työmatkalle Eurooppaan.. Mutta tällä kertaa ne on palkannu jonku randomin vahtimaa meitä! Iha ku en muka osais hoitaa vauvaa"
Sanon hieman suutuspäissäni.
Jimin tuijottaa minua hetken.

"Mut.. Sähän oot koulussa päivisin joten, ethän sä voi vahtia Jung-Suta"
Tajuan vasta Jiminin sanojen jälkeen että siksihän se lapsenvahti meille palkattiin.. Oi että ku on tyhmä olo taas kerran.
"No joo, sul on pointti" sanon ja naurahdan.

Ensimäinen luku taputeltu.
Mitäs piditte?