Toinen ulottuvuus

3.Uusi maailma

Hyytävän kylmä tuulen vire kahlitsi meidät. Kukaan meistä ei ollut varautunut lumeen ja pakkaseen. "Missä olet Lara" kuulin Lein jostain aika kaukaa. "Meidän pitää pysyä yhdessä tai.." Astrid huusi. Kukaan ei tiennyt missä häk oli tai miksi hän ei sanonut lausettaan loppuun. "Astrid!" huusin pimeyteen niin kovaa kun sain ääntä. Hiljaisuus valtasi alueen. "Onko Chloe täällä" kuulin Lein huutavan. "Olenhan minä, mutta aivan jäässä" Chloe vaipersi vieressäni. " Onko Astrid täällä" Lei huusi taas. Vastausta ei kuulunut. "Onko Hazel täällä?" Lei huusi. "Kyllä, Chloen vieressä" huusin. "Missä sinä oikein olet?" Chloe huusi. "Lei?" huusin vielä perään. Olinko jäänyt kahden diivaprinsessan kanssa?

"Meidän pitää pysyä yhdessä" sanoin rauhoittavasti panikissa olevalle tytölle. Autoin hänet ylös. Hän oli aivan lumen peitossa. Tytön ruumin lämpö oli laskenut huomattavasti. Itse olin tottunut hieman kylmempään ilmaan, koska isovanhempani asuvat Ruotsissa. Mutta kyllä se minullakin otti koville. En tuntenut Chloeta, mutta en odottanut tälläistä reaktiota. Talutin häntä. "Lei! Lara? Astrid!?" huusin täyttä kurkkua pimeyteen. Tyttö oli aivan poikki hänen jalkansa jäässä ja muuten ihan huurteen peitossa. "Lei! Lara! Astrid!" huusin vielä kerran ilman vastausta. Kävelin vähän eteen päin. Kuulin outoa ääntä jostain sivulta.  Aloin itsekkin mennä hieman paniikkiin.

Jäinen kyynel vierähti poskelleni. Oli niin kylmä. Chloe ei enään edes pitänyt silmiä auki vaan makasi maassa paksun huurteen peittämänä. "Ch-hh-loe-hh" sanoin. "Y-y-yritä vieläh taishtellah" änkytin. Sitten kaikki pimeni entisestään. Päälleni tippui kylmää lunta. "Yöh" kiljuin. Nousin ylös. Oli päivä. Aurinko paistoi ja eteen näki todella helposti. Kylmyys ei kuitenkaan ollut loppunut. Chloe makasi maassa tajuttomana. "Chloe!" huusin puoli vieraalle tytölle. En tiennyt mitä tehdä. Hän vain makasi maassa, kun joku ruusunen unessaan. Olinko yksin toisessa ulottuvuudessa, ilman tietoa miten pääsee pois. Nousin ylös ja tähyilin ympärilleni. Ei näkynyt kun lunta ja pari puuta.

Toivo oli menetetty. Kaikki muut olivat kadonneet tai kohta kuolleet kylmyyteen. Miksi minä olin vähän immuuni? Läsähdin jääkylmään lumeen. Se kylmyys valtasi koko kroppani ja silmissäni alkoi sumeta. "Hazel! Hazel!" kuulin tutun äänen jostain. Nytkö minä vielä kuulen harhoja. Aloin upota vielä enemmän lumeen. Suljin silmäni. Joku tarttui käsiini ja viskaisi minut ylös lumesta. Edessäni seisoi todella pitkä tummanpuna hiuksinen tyttö. Eli toisin sanoen Lara. "Miksi sinä noin teit!?" Lara huusi minulle. "Luulin olevani yksin, kun kaikki katosivat ja Chloe on ihan jäässä" sanoin vapisten kylmyydestä. "Niinpä tietenkin" Lara sanoi kerrankin vakavan näköisenä. "Minun pitää näyttää sinulle jotain Hazel" Lara sanoi ja samalla hetkellä Chloe oli jo Laran selässä. Kävelin hänen perässään. Kävelimme pienellä polulla. Ympärillämme oli varmaan napaan asti lunta. Lara pysähtyi ja niin minäkin. Kävelin hänen viereensä ja näin ison kiven jossa oli 5 koloa. "Luulen että meidän pitää laittaa kivemme tuohon ja pääsemme sitten takaisin nornaalimaailmaan" Lara sanoi. "No ei muuta kun haetaan lämpöisemmät vaatteet ja tullaan takaisin" sanoin ja työnsin kiven yhteen koloon.

Mitään ei tapahtunut. "Hei katso tässä lukee jotain" Lara sanoi. Hän alkoi pyyhkiä kiven päältä lunta. "Tässä lukee jos yksin tulet, myös yksin lähdet. Mutta jos yhdessä tulette, myös yhdessä lähdette" Lara luki. "Jaaha" sanoin. Otin koveni pois ja katselimme ympärillemme. Lähdimme seuraamaan jalan jälkiä, jotka löysimme. Huomasimme, että menimme koko ajan syvemmälle metsään.  Chloe alkoi hieman virrota. Hän avasi silmänsä, mutta oli vielä aivan toppurassa. "Lei! Astrid!" huusin ihan vaan jos he sattuisivat olemaan lähistöllä.  Oli kuitenkin hiljaista. Ja se oli oletettavissa. "Lara missä sinä olit?" kysyin. "Noh siellä ja täällä. Taisin eksyä teistä sen jälkeen kun huusin viimeksi" hän sanoi. "Joo niin eksyitkin..." lause jäi kesken kun näin edessäni valtavan suuaukon jäiseen palatsiin. "Näin tuon eilen ja kuulin sieltä jotain ääntä" Lara kuiskasi. "Totta ehkä he ovat menneet lämmittelemään" sanoin perään. "En kuitenkaan tiedä kannattaako meidän mennä tuonne" Lara sanoi. Vaikka hän oli huonoista vitseistä ja uhkarohkeista tempuista tunnettu tyttö. Hän näytti kovin vakavalta.

"No jos he ovat siellä niin meidän pitää mennä" Lara sanoi. Lähdin hiljaa hänen perässään. Se oli kuin jäästä tehty palatsi, jossa oli miljoona jää puikkoa katossa. "No minne suuntaan nyt" yritin sanoa hiljaa. Mutta se kaikui. Päätimme lähteä vasemmalle. Siellä oli valoisia kohtia, koska aurinko paistoi parista reiästä ja teki hieman turvallisemman olon. "ÄÄÄÄÄÄKKH" kuului kiljuntaa. En kuitenkaan tunnistanut kenen kiljuntaa se oli. "Lara kumman kiljuntaa se oli?" kysyin tytöltä. Tyttö näytti mietteliäältä. "En usko että kummankaan" hän sanoi. "Mutta miten sitten kuulimme kiljuntaa" kuiskasin. "RÄÄYYH" kuului kauhea karjaisu jostain takaa päin. Aloimme juosta jäisellä maalla, mutta päädyimme sitten luisteluun. Käytävä loppui. Kävelimme pieneen huoneen tapaiseen asiaan sisälle.

Siellä ei näkynyt Leitä eikä Astridia. Mutta siellä oli tyttö, jolla oli jäädytetyt kädet ja jalat. Tytöllä oli oranssit hiukset, naama täynnä pisamia ja aika lailla minun pituinen."Oletko nähnyt kahta tyttöä, jotka eivät kuulu tänne?" kysyimme häneltä. "Teidän pitää ensiksi auttaa minut pois" tyttö sanoi. Lara laski Chloen ja aloimme hakkaamaan hänen käsiään ja jalkojaan jäätä vasten. Jään kerros oheni. " Kiitos" tyttö sanoi. Sitten jää muuttui kuumemmaksi ja siitä alkoi nousta höyryä. Minä ja Lara katsoimme ihmeissämme tyttöä. Pian hän oli sulattanut kaiken jään? "Mi-mitä?" sanoimme Laran kanssa yhtä aikaa. "Teilläkin on täällä maailmassa taikaa! Mutta että vaan osaa käyttää sitä vielä" tyttö sanoi. "Kuka olet? Minä olen Hazel, tuossa on Lara ja Laran selässä on Chloe" sanoin. Tyttö hymyili ja sanoi "Minä olen Marie". "Ja niistä kahdesta muusta. Se tummahiuksinen on täällä. "Missä!"huusin. "Hiljempaa, tai mörkö kuulee" hän sanoi. "Voin auttaa hänet ulos hänen kahleistaan, koska autoitte minua" hän sanoi ja lähti hiipimään.

Lähdimme seuraamaan häntä. Tyttö näytti tietävän mitä tehdä. "Mörkö kutsuu kohta apu voimia, koska hän huomaa että tulen prinsessa on karannut" hän sanoi. Minä ja Lara vilkaisimme toisiamme. "Oletko joku prinsessa?" kysyin. "Kyllä olen, mutta en lumen valtakunnan" Marie sanoi. "Onko täällä muitakin valtakuntia?" kysyi Lara vähän ihmeissään. Marie kaivoi jostain takkinsa taskustaan kartan. "Katsokaa olemme nyt tässä. Ja tulen valtakunnan ja lumen valtakunnan välillä on kesän valtakunta" tyttö kertoi. Nyökkäilimme tytön kertoimille asioille.  Olemme nyt aivan lähellä sitä tyttöä.