Toinen ulottuvuus

2.Salaisuuksia

Lähdin koulun rakennuksesta pois. Sää oli päinvastainen. Oli kuuma ja kuiva. En voinut ymmärtää miten sää oli vaihtunut tunnissa. Otin takkini pois, koska olin hiestä märkä. Valkoinen t-paitaani oli selästä ihan märkä. Minulla oli kauheasti laukkuja. Ne painoivat ja hiostivat käsiäni. Onneksi asuntola ei ollut kaukana. Astuin asuntolan ovesta sisään. "Hei mikä on nimesi?" sanoi nainen tiskin takana. "Hazel Thompson" sanoin samalla laskien painavat laukkuni maahan. "Huone 166" nainen sanoi. Kävelin hissiin ja painoin kolmatta kerrosta. Huoneeni oli helppo löytää, koska se oli ihan hissin vieressä. Työnsin avaimet kuluneeseen reikään. Ovi narahti ja aukesi. Suljin oven ja työnsin laukkuni nurkkaan. Läsähdin sängylleni. Sen jouset narskuivat. Tämä olisi uusi huoneeni, no on ainakin aikaa tottua.

Nukahdin hetkeksi. Säpsähdin hereille. "Se kivi" sanoin. Aloin penkomaan tavaroitani. Olin käynyt ne kaikki läpi. "Missä se kivi on?" sanoin. Olin luovuttamaisillani kunnes takkini tasku alkoi hohtaa. "Mi-mitäh?" sanoin ja pomppasin ylös. Juoksin pinkin tuulitakkini taskulle. Siinä se oli, se alkoi hohtaa enemmän. Laitoin kengät jalkaan ja päätin lähteä palauttamaan sen. En tiennyt mikä se oli. Juoksin pitkät portaat alas aulaan. Avasin lasiset ovet ja juoksin ulos. "Hmm..Mistä minä tämän löysin?" sanoin mietteliäästi. Lähdin asuntolan parkkipaikalle. Siellä oli oudosti rikottu vihreä vesiletku. Se oli aivan kiven muotoinen. Teki mieli laittaa se siihen ja juosta pois. "Hazel oliko?" kuulin jonkun äänen takaani.

Se oli Lara. Hänellä oli revityt mustat farkut ja musta pitkähihainen. Hiukset hänellä oli aivan sekaisin ja meikit vähän levähtäneet. Katsoin hänen kättään. Hänellä oli tumman violetteja viivoja täynnä oleva hohtava kivi nyrkissään. Hän katsoi myös minun kättään. "Sinäkin löysit tuollaisen! Tää on mun mielestä aika siisti" tyttö sanoi. Nyökkäsin. "Lara mitä sä täällä teet? Muutenkin meillä olis vähän puhuttavaa!" Näin sen cheartytön Chloen tulevan. "Chloe hei mä pelastin teidän huonon esityksen!" Lara sanoi nenäkkäästi. "Kuule sun ei tarvii kun pyytää anteeksi" Chloe sanoi. Kun he riitelivät kiinnitin huomiota Chloen käteen. Hänellä oli vaaleansinisiä viivoja täynnä oleva kivi kädessään. "Outoa" sanoin hiljaa, mutta en tarpeeksi hiljaa, että he eivät olisi kuulleet. "Mitä?" Chloe sanoi. "Että meillä kaikilla on tälläiset" sanoin samalla näyttäen omaa kiveäni.

"Onpa outo kokoonpano" kuulin tutun äänen sivulta. Me kaikki kolme käännyimme katsomaan sinne päin. Siinä seisoi pätkä oppilaskunnan puheenjohtaja Astrid. Hänellä oli myös kivi. Se oli keltaisia viivoja täynnä. Tämä käveli lähemmäksi. "Miten meillä kaikilla on tälläiset?" Lara sanoi kikattaen. "En minä tiedä" Chloe sanoi. "Hei Lei, mitä sä täällä teet tähän aikaan?" Lara huusi ja alkoi nauramaan enemmän. Lei vilkaisi meitä ja sanoi" Lara huolehdi enemmän keiden kanssa hengaat". Tyttö oli kävelemässä ohi. "Lei odota!" huusin. Lei kääntyi. "No mitä?" hän sanoi. Kävelin hänen luokseen. "Onko sulla tälläistä kiveä" kysyin. "Miten niin?" hän sanoi yllättyneesti. "Ei mitään jos ei oo" sanoin ja käännyin lähteäkseni. "Kyllä mulla on sellainen valkoisia viivoja täynnä oleva outo kivi" hän sanoi. "Meillä kaikilla on Huang" Astrid sanoi. "Siis sulla, Hazelilla, Chloella ja Laralla?" hän sanoi ja meinasi ruveta nauramaan. "No tää olis ollu muuten liian outo kokoonpano!" Lei sanoi vielä. Lara, Astrid, minä ja Lei nauroimme hieman. "No mitä me näillä kivillä tehdään?" Chloe sanoi ja lopetimme nauramisen. "Ehkä meidän pitää työntää ne tuohon, nämähän kaikki on ihan saman muotoisia" sanoin epävarmasti. Kaikki kääntyivät katsomaan vesiletkua. "Hazel sä voit tehdä sen eka" Lara sanoi.

Kävelin hieman lähemmäksi vesiletkua. Työnsin kiven paikoilleen. Maa jyrisi ja puh. Näin hetken vain valkoista ja sitten tuli todella kylmä. Hyytävän kylmä tuulen puusta kaatoi minut maahan. Maassa oli monta kerrosta lunta. Puistelin niitä pois päältäni. Oli niin pimeä, etten nähnyt mitään melkein eteeni. "Varooo!"kuulin huutoa takaani. Yritin väistää mutta Lara lennähti suoraan päälleni. "Miks täällä on lunta ja näin pimeä?" Lara kysyi. "Äää" kuului taas huutoa. Korkkari prinsessa Chloe lennähti vielä Laran päälle. "Hei tyypit voitteko tulla pois mun päältä!"huusin. "Joo joo kunhan Chloe menee ekana pois" Lara sanoi." Mä yritän!" Chloe kirkui. "Ääkhhh" kuului taas. Nyt en kuitenkaan tuntenut, että päälleni olisi tullut lisää painoa. Chloe nousi pois ja Lara hänen peräänsä. Olin nousemassa kunnes. "Huäääh" kuului ja päälläni oli taas painoa, mutta todella vähän. "Anteeksi" kuulin Astridin sanovan ja nousevan ylös. Nousin lopuksi itsekin. "No täällä taitaa olla kello eri ajassa?" Lein ääni sanoi hieman kauempana. Oli niin pimeä, että en nähnyt kunnolla.

"Mitäs nyt" Lara huusi jostain kauempaa. Kukaan ei tiennyt. "Pitäisikö meidän tutkia paikkoja?" Astrid ehdotti. "Kannatan" huusin pimeyteen. "Olen mukana" kuulin Lein äänen. "No okei, kunhan ei mennä niin kauas, että ei löydetä takaisin" Chloe sanoi aivan vieressäni. "Entä Lara? Mitä mieltä sä oot?" Lei huusi. Oli hiljaista. Kuulimme vain kun astuimme lumeen ja toisemme hengitykset."Tytöt tulkaa tänne mä löysin jotain!" Lara huusi kaukaa.