Suhteet solmussa II

15 - Hengaillen, osa 2

Oli tullut Martin vuoro pyörittää pulloa. Musta Coca-Cola -pullo kääntyi kohti Felixiä.

"Noh, tää vaikuttaa jo tosi vakiokysymykseltä tähän alkuun, niin tykkäätkö sä kenestäkään? Edes vähän"

"Kyllä", Felix totesi ja katsoi haaveillen ylöspäin. Sekä Martti että Annukka tunsivat toisistaan tietämättä pientä kipinöintiä.

Voisinko se olla minä, ajatteli Annukka. Ei kai se muuten hengaisi mun kanssa koko ajan. Mä en kestä, jos se haluaa olla vaan mun kaveri. Mutta ei mun kannata elätellä turhia toiveita – mä olen vain tavallinen tyttö, ja se yks koulun kuumimpia.

Hitto, mä en ees tunne tota tyyppiä, se on vaan Annukan frendi, mutta piru vieköön se on kuuma. Ja se ei todellakaan oo hetero, mun gaydar tulvii yli äyräidensä sen kohdalla, Martti mietti katsellessaan Felixiä. Ei kai se vaan voi pitää – musta? Ja mahtaako mun selkeesti ihastunut systerini tietää, että toi on homo? Mä olen ihan satavarma siitä.

Felix pyöräytti pulloa, joka kääntyi osoittamaan Onniin. Ennen pitkää kaikilta osallistujilta oli kysytty sama kysymys, mutta pyörittely jatkui edelleen sekalaisten tehtävien ja muiden omituisten ja vähän liiankin henkilökohtaiseksi menevien kysymysten merkeissä – vaikkei kukaan porukasta ollut humalassa, Felixin tarjoamat shotit selkeästi poistivat estoja.

"Ootko neitsyt", Annukka kysyi Onnilta ja naurahti lyhyesti.

"Joo. Odotan sitä oikeeta, enkä haluu heti ensimmäisen mua haluavan kanssa petiin", Onni sanoi totuudenmukaisesti.

Pullo pyöri taas ja hidastui pikkuhiljaa osoittaen Marttiin.

"Syö kahvinpuruja", Onni ohjeisti Marttia tämän valittua tehtävän. Annukka nauroi makeiten veljensä kärvistellessä keittiössä kahvinpurujen ääressä.

"Onko sulla ollut yli kymmenen tyttöystävää", Martti kysyi vähän liiankin estottomasti Mikolta.

"On", Mikko vastasi totuudenmukaisesti. "Mutta mä en halua muistella niitä aikoja enää", Mikko sanoi ja poistui ringistä.

"Hienoo, veli. Voisitko olla vielä vähemmän tahditon", Annukka sanoi pahoillaan Mikon puolesta. Annukka ja Martti alkoivat kiistelemään. Felix ei jaksanut riiteleviä kaksosia, katsahti kelloaan ja sanoi:

"Oho. Kello on jo yksi yöllä", mitä se oikeasti olikin. Vieraat tajusivat vihjeen ja poistuivat talosta pikkuhiljaa. Onnikaan ei kehdannut jäädä sisälle odottamaan mystisesti kadonnutta Mikkoa, vaan lähti kotiin ja lähetti Mikolle viestin, jossa kertoi lähtevänsä.

Felix laskeutui portaita pitkin alakertaan ja alkoi sulkea verhoja; nyt olisi hyvä aika mennä nukkumaan.

"Va' fan?!" Felix huudahti säikähtäessään nurkan takaa ilmestynyttä Mikkoa, joka oli ilmeisesti tulossa ulos vessasta.

"Missä kaikki on?" Mikko kysyi hämmästyneenä.

"Muut lähti kotiin", Felix sanoi. "Martti ja Annukka tappelee, ja sitten kaikki vain lähtee."

"Okei, no kaipa mä tästä sitten lähden itsekin", Mikko sanoi.

Mikko ei tiedä asiasta vielä mitään, mutta kertoisiko se kaikille, jos mä tekisin nyt sen, mitä mä olen halunnut tehdä siitä lähtien, kun näin sen ekaa kertaa? Lakkaisiko koulun tytöt, kuten Annukka tai Alisa ihailemasta mua, jos he tietäisivät? Lakkaisiko Annukka olemasta mun kaveri, jos mä tekisin sen? Mutta herranjumala mä haluan kokeilla. Jestas että mun tekee mieli vaan kokeilla, Felix mietti.

Lopulta Felix päätti uskaltaa ja painoi Mikon hellävaraisesti seinää vasten. Hän suuteli poikaa nopeasti, mutta niin selkeästi, että kävi varmasti ilmi, että hän oli ihastunut Mikkoon.

Mikon reaktio ei ollut Felixin kannalta toivottava. Mikko vaikutti järkyttyneeltä ja vetäisi itsensä nopeasti irti Felixin otteesta, juoksi eteiseen, veti takin päällensä ja lähti.

Hitto että mä mokasin, kaikki varmaan tietää huomenna koulussa. Huoh.