Suhteet solmussa II

10 - Päärynämehukuningatar

Salomonin digitaalinen rannekello näytti kymmenen yli kuutta, ja viimeinenkin vieras oli vihdoinkin poistunut salista. Oppilaat keräsivät salia reunustavia valtaisia tuolirivejä tuoli kerrallaan pois. Joku käytti lavan sivussa olevaa pientä kytkintä, joka sai esiripun vetäytymään takaisin kiskojen reunoille. Luokan pahikset epäyllätyksellisesti laistoivat kaikista hommista istuskellen vain salin laidalla. Salomon tuhahti Villelle ja Tuomolle, kun nämä keskittyivät järjestelyjen sijaan muhinoimaan Rosan ja Ellinooran kanssa, mutta hän sai vastaukseksi vain homottelua.

A-luokan luokanvalvoja ja teknisen työn opettaja Arto kantoi leveillä hartioillaan saliin hurjan pitkän pöydän, jolle ennen pitkää kotitalousopettaja toi monta kulhoa, jotka kaikki täytettiin erimakuisilla mehuilla. Kertakäyttömukeja oli pöydällä ainakin kymmenen pakettia, serpentiinistä muodostui lattialle vuoria, jotkut puhaltelivat saippuakuplia. Pian valot pimenivät ja musiikinopettaja Lauri Pajusen vahvistettu ääni kuului salin kovaäänisistä.

"Upeasti tanssittu ja reippaastipa jaksoitte vielä ahkeroidakin –", opettaja aloitti Salomonin katseen kohdatessa Villen, jolle hän irvisti, "– joten nyt on aika vähän irrotella! Bailatkaa kunnolla ja muistakaa, enää alle neljä kuukautta koulutyötä jäljellä!"

Kaiuttimista alkoi kuulua Felix Jaehnin Bonfire vahvasti bass boostilla maustettuna. Salomon nautti kappaleesta, mutta yksin ei ollut oikein mukavaa tanssia. Salomon näki Elenan, Nellin ja Alisan laulavan kovaa Alman mukana ja instrumentaaliosuuden alkaessa kaikki kolme alkoivat tanssia hyvin veikeää tanssia, jossa he heiluttivat päitään hiukset hulmuten.

Saippuakupla lensi Salomonin nenään ja hän aivasti kovaan ääneen. Muutama tyttö nauroi hänelle. Salomon ei välittänyt tytöistä juuri nyt. Missä Milja oli? Hän halusi löytää Miljan heti paikalla, hän nielisi ylpeytensä ja pyytäisi anteeksi tapahtuneesta julkisesti, vaikka olisikin aika epätodennäköistä, että tyttö leppyisi aivan lähiaikoina. Kaiuttimista pauhasi nyt Major Lazerin Lean On, eikä Salomon voinut olla ajattelematta Miljaa, kun MØ lauloi, että on tärkeää olla joku, johon tukeutua.

❧

Mehupisteellä oli kova tungos. Ihmismassassa kävi kova tönintä, kun hikoiluun asti hyppineet nuoret halusivat kaikki jatkuvasti juotavaa.

Sonja pääsi juuri appelsiinimehun luokse ja lappoi kauhalla juotavaa, kun hänen vieressään olevalle kulholle – jossa muuten sattui olemaan päärynämehua – saapui kuin ihmeen kaupalla sama tyttö, joka oli hymyillyt hänelle aikaisemmin samana iltana. Jestas, nyt oli totisesti tähdet kohdallaan, kun yli sadan yhdeksäsluokkalaisen joukosta löytyi juuri tämä valioyksilö, Sonja mietti.

Nyt pitäisi toimia, jos koskaan. Hän ei muuten ehtisi koskaan puhua tytölle mitään.

"Ei kannata ottaa tuota mehua", Sonja sanoi hetken mielijohteesta, kun ei keksinyt muuta sanottavaa.

"Miksei?" tyttö kysyi ja naurahti hiukan.

"Se... maistuu kauhean teennäiseltä", Sonja keksi äkkiä. "Kannattaa ottaa tätä appelsiinimehua, se on hyvää."

Tyttö oli hetken hiljaa ja Sonja huolestui. Pitikö tyttö häntä nyt ihan hulluna, jonakin ihme appelsiinimehufriikkinä?

"Mitä nyt?" Sonja kysyi.

"Ei kun mä oon vaan allerginen sitrushedelmille", tyttö sanoi ja kohautti olkiaan. "Onko sulla mitään muuta mehusuositusta?"

"Joo, toi granaattiomenamehu on ihan jees, vaikka jotkut sanookin, että se maistuu oudolta."

"Munkin mielestä granaattiomenamehu on tosi hyvää, mä join sitä aina lapsena, kun granaattiomenoita kasvatettiin ihan mun kodin lähellä", tyttö sanoi.

"Eli sä oot asunut ulkomailla lapsena?" Sonja kysyi kursailematta.

"Joo, mä olen puoliks kreikkalainen. Mun nimi on muuten Alessa", tyttö sanoi hymyillen ja ojensi kätensä.

Kätellessään Sonja mietti hetken, että tytön alituinen hymyily johtui varmaankin siitä, että tämä oli puoliksi kreikkalainen. Kukaan suomalainen ei hymyilisi noin usein, niin jäyhää kansaa kuin olivat.

"Mä oon Sonja", Sonja esitteli itsensä. "Sulla on muuten tosi kivat hiukset."

"Kiitos", Alessa sanoi hymyillen edelleen aidosti heilauttaen hiukan nyt ranskanleteillä olevia tummanruskeita hiuksiaan. "Millä luokalla sä muuten oot? Mä en oo nähny sua ennen täällä."

Sonja ei muistanut, millä luokalla Onni oli, eikä uskaltanut heittää sattumanvaraista luokkaa, sillä Alessa tai joku hänen kaverinsa saattaisi olla juuri kyseisellä luokalla.

"Tota, voinks mä kertoa sulle salaisuuden?"