Sisäinen kauneus

Part 5 Jarrü

Satama on täynnä ympäriinsä kulkevia ihmisiä ja eriskummallisia olentoja. Tunnistan joitakin kääpiöitä vihreäihoisten henkien virrassa. Kuulen sanat "älä tuijota" korvani juuresta.

Kävelemme myyjän ohi jolla on köyry selkä ja-

"Mikä sinun kädelläsi on?" Sanat karkaavat suustani. Knut tarttuu käsivarteeni ja puristaa sitä kipeästi.

Myyjän käsi näyttää vääntyneeltä. Aivan kuin kyynärpää olisi irroitettu ja laitettu sitten takaisin väärin päin. Myös sormet näyttävät kieroilta.

Vilkaisen nopeasti omiin käsiini; eivät noin pahat mutta kätemme muistuttavat toisiaan.

"Ei mikään. Se on luonnon suoma lahja." Niin oudoilta kuin Knutin sanat kuulostavatkin en väitä vastaan. Peräännyn myyjän luota, mutta kun huomaan hänen vihaisen katseensa olen kaatua.

"Tule. Näytän sinulle kotini." Melkein juoksen pois epämuodostuneen miehen kojulta.

Knut antoi minun jäädä kotiinsa, joka tosin vaikuttaa siltä ettei sitä ole alun perin tarkoitettu asumiseen. Talo on yksi laatikkon, jota halkoo katosta riippuvat verhot. Hyllyjä ei ole vaan kaikki tavarat riippuvat naruilla katosta. Olen sopeutunut hyvin, mutta painajaiseni tapahtuneesta eivät ole kadonneet. Herään yhä öisin hikisenä. Joka aamu toivon että olisin taas itseni näköinen ja joka aamu saan pettyä.

Olen saanyt huomata että Knut on kalastaja. Hän lähtee aina illalla vesille ja palaa vasta seuraavana päivänä kun aurinko on korkeimmillaan. Joudun siis olla yksin painajaiseni kanssa aamuisin, mutta yksi aamu oli poikkeus.

Olin tapani mukaan torin laidalla katselemassa kojujen antia kun kuulin huutoa takaani.

"Se on hän!" Käännyn huudon suuntaa, mutta ennen kuin näen huutajan joku törmää minuun. Kaadun kipeästi selälleni ja minuun törmännyt lentää päälleni. Näen vaalean jään väriset silmät aivan kasvojeni edessä. Hätäännyksen vallassa suljen silmäni uskotellakseni että menetin tajuntani. Ties mitä tuo ihminen, tai olento, minulle tekisikään.

Paino nousee päältäni salaman nopeasti. Odotan hetken ennen kuin nousen istumaan. Kukaan ei ollut tulossa auttamaan minua. Tämä maailma näyttää jatkavan kulkuaan vaikka yksi sen päällä eläjistä loukkaantuisi.

Nousen seisomaan ja käännän katseeni taas eteeni keskittyäkseni taas torin tapahtumiin. Lähden pois tapahtumapaikalta. Vaikka olen nyt hyvän aikaa asunut tässä ihmeellisessä keskiaikaisessa maailmassa, tämän torin välittömässä ympäristössä, en silti tunne olevani turvassa. Päätän ostaa yhden uuden kricvoan leikkaajan ja häipyä sitten takaisin Knutin kalamajalle. Ja selvennökseksi kricvoa on tämän kalastussataman yleisin vihannes. Se muistuttaa kiveä, niin herkulliselta kuin se kuulostaakin, mutta se on ihan siedettävän makuinen. ainoastaan kricovan avaaminen on haastavaa ja siihen tarkoitukseen on keksitty kricvoan leikkaaja.

"Dheyz," kiitän myyjää ojentaessani pari kalaa Knutin viime öisestä saaliista. Vihdoin voin syödä kricvoaa kalan sijaan. Käännyn juuri pois myyjän luota kun törmään äkisti suureen hevosmaiseen eläimeen. Maahan kaatuessani tajuan Knutin luottauksella antaman mekon peittävän ihoani. Se oli vaaleansininen, nyt se on mudassa. Miten tyhmä oikein olen? Tunnen itseni idiootiksi: kaadun jo toista kertaa tänään ja olen liannut Knutin luultavasti arvokkaimman tavaran.

" Ppié úna gréci, cléh," Miehen alku hyppää olennon selästä ja ojentaa kätensä. Hän on ehkä minun ikäiseni.

" Anteeksi, se oli täysin minun vikani, en katsonut eteeni", alan selittämään mutta tartun silti ojennettuun käteen. Se tuntuu voimakkaalta pienentä, mutta enkelin kirouksen takia epämuodostunutta kättäni vasten.

Ylös päästessäni poika yllättäen suutelee kättäni. Yleensä näin tekevät vain kuninkaalliset.

" Olen Jarrü. Pyydän anteeksi huolimattomuuttani neiti..?"

" Fara. Nimeni on Fara Brill", sanon hento puna poskillani. En tiedä, miksi esittelin itseni niin muodollisesti. Ehkä se johtuu pojan ympärillä astittavasta arvokkuudesta?

Silloin Jarrün käteen ilmestyy melkein mustaa puuta oleva sauva, jonka hän kohottaa kasvojeni eteen. Pienen näpäytyksen seurauksena ilmaan räjähtää kimaltava sade, joka laskeutuu iholleni painottomana peitteenä. Se kietoutuu minuun puhdistaen haalean mekkoni. Hämmästyn taikaa, eihän se ole totta, mutta silti linnut lentävät harteilleni laulamaan kuin kutsusta.

Silloin tunnen jonkin laskeutuvan päälaelleni. Hätäännyksen vallassa yritän hätistää se pois, mutta Jarrü tarttuukin ranteisiini. Hän liittää kätemme edessämme yhteen. Katseeni ajautuu hänen mustiin silmiinsä, joissa valo kimaltaa kultaisena. Tunnen outoa vetoa häntä kohtaan, en ole koskaan tuntenut mitään tällaista.

Työnnän tunteen silti syrjään, puen naamarini kasvojeni peitoksi ja vetäydyn irti pojan luota. Käännän hänelle nopeasti selkäni, etten tekisi mitään arvaamatonta. Näin olen aina toiminut, en ole tarpeeksi vahva ottaakseni tällaisia riskejä.

Tunnen terävien kynsien hipaisun selässäni, jolloin käännyn nähdäkseni tunteen aiheuttajan. Kultainen pikkulintu lentää aivan kasvojeni edessä heiluttaen siipiään niin nopeasti etten pysty erottamaan niiden sulkien ääriviivoja. Niiden lämmin ilmavirta heiluttaa vääriä hiuksiani. Kultaisen linnun silmät kutsuivat minua nostamaan käteni sille. Sen likaiset kynnet painautuivat käteeni, höyhenpeite ei ole kaunis, ei puhdas, ei pehmeä, mutta silmät kimaltavat tunteita senkin edestä. Se, hän, on kuin... minä.

"Misrih". Sana on kuin nimeni. Tajuan sen merkityksen, jolloin enkelin langettama kirous pirstoutuu ja alkaa tipahtelemaan päältäni. Olen oma itseni taas mutta tällä kertaa olen kaunis myös sisältä. Naamioni on riisuttu lopullisesti, sieluni on saavuttanut rauhan. Enää minun ei tarvitse esittää, olen vain minä.

Sisäinen voimani kasvaa kirouksen kadotessa. Lintu on lentänyt pois ja tiaran kevyt paino laskeutuu hiuksilleni. Jarrü seisoo vähän matkan päässä käsi ojennettuna. On tullut minun aikani herätä elämään, syntyä lukitun itseni vankilasta uudestaan, aloittaa alusta Jarrün kanssa. Katson vielä kerran taivaalle. Tiedän linnun kuulevan minut. Se tietää tunteistani, antoi vapauteni.

"Kiitos."

-------

Tässä oli sitten viimeinen osa;) ja anteeksi että tässä kesti niin pitkään, mielenkiintoni katosi jossain vaiheessa mutta onneksi sain tämän tehtyä. Tämä olisi osa jota jatkoin ja pidensin eniten, se on siis yksi lisä syy viivästymiseen, mutta tässä tää ny on :D en tiedä tuleeko tähän jatkoa ollenkaan mutta aina voi toivoa. nyt enää yksi sana:

Kiitos

~Mirendize