Rich Bitch II Ashton Irwin fanfic, Finnish [A.I.] {valmis}

2. luku

//Jos pidätte tarinasta, äänestäkää ja kommentoikaa :)

x Charlotte x

"Tämä risotto on raakaa", valitti pulleahko kaljuuntuva keski-ikäinen mies, joka oli pukeutunut isoihin harmaisiin housuihin ja liian pieneen valkeaan paitaan.
"Pahoitteluni, vien sen takaisin?"
"Katsokin tällä kertaa, että se on kypsää."
"Minä en tee muuta kuin tarjoile, mutta olen varma, että seuraava on moitteeton", sanoin ja otin lautasen pöydältä. Katsoin täydellistä risottoa ja nyrpistin nenääni. Miksi rikkaat olivat niin nipoja ruoan suhteen? Se kävi hermoille. Minulla ei olisi koskaan varaa tulla tähän ravintolaan juomaan edes vettä ja silti täällä joka päivä joku valittaa jostain pienestä.
Työnsin keittiön oven auki ja laskin lautasen tasolle.
"Pöytään kuusitoista uusi risotto! Paskiaisen mukaan raakaa", huudahdin Haydenille, joka vastasi alkuruoista.
"Ja paskat", hän sanoi, mutta alkoi heti tehdä uutta risottoa.
Käännyin ja palasin salin puolelle. Olin pukeutunut aivan liian lyhyeen hameeseen ja tiukkaan avonaiseen 3/4 -hihaseen paitaan. Tasapohjaiset mustat kengät sentään olivat hyvät kävelyssä. Hiukseni olin kietonut nutturalle pois tieltä.
"Tässä korttinne, kiitos käynnistä ja tervetuloa uudelleen", sanoin antaen luottokortin takaisin eräälle mustahiuksiselle nuorelle herralle, joka oli nuoren naisen kanssa syömässä. Hymyilin ja katsoin miten pariskunta asteli ovesta ulos. Tämän jälkeen aloin siivoamaan pöytää.

******

"Swan, tässä", Hayden sanoi antaen minulle ruskean pussin.
Hymyilin kiitollisena. Haydenilla oli mustat lyhyet hiukset, kirkkaansiniset silmät ja hän näytti tulevan jostain elokuvasta, mutta totuuden nimissä hän oli minua pari vuotta vanhempi kokki, joka haaveili omasta ravintolasta. Hayden ja minä olimme olleet ystäviä pitkään ja aina päivän päätteeksi hän antoi mukaani hieman ylijäämää ruokaa, joka muuten olisi pitänyt heittää pois. Se oli vastoin sääntöjä, mutta näistä ruoista tuli suurin osa minun ja isäni elantoa.
"Kiitos, Hayden", sanoin ja annoin nopean suukon hänen poskelleen. "Huomiseen!"
Hayden hymyili ja lähti autolleen. Minä puolestani lähdin kävelemään kohti laitakaupunkia. Kävin töissä Rifiella-nimisessä ravintolassa, jonka asiakkaat koostuivat suurimmalta osin New Yorkin keskimassasta. Koska minulla ei ollut koulutuksia, palkkani oli paskempaa kuin muiden, mutta ainakin se oli työpaikka jossa ansaitsin minulle ja isälleni Dominicille rahaa.
Kello oli lähemmäs kahtatoista kun viimein pääsin kotiin. Asuimme isäni kanssa ränsistyneessä kerrostalossa missä vuokra oli alhaista, mutta oli sentään jonkin verran hyvä asua. Kiipesin neljänteen ja korkeimpaan kerrokseen, jossa asuntomme sijaitsi. Seutu oli köyhien asuttamaa, joten saatoin kuulla humalaisten huutoa vielä rapussakin.
"Isä, tulin kotiin!" lausahdin nähdessäni isäni makaavan sängyllään puoliunessa.
Asuntomme koostui kolmesta huoneesta: isäni huoneesta, minun huoneestani ja keittiöstä. Enempää ei ollut, sillä kerrostalon asunnot olivat pieniä. Meillä ei ollut mitään turhaa tavaraa, vain parit vaatteet kummalakin ja pari astiaa. Kuten sanoin, olimme köyhiä.
Äitini oli kuollut pari vuotta sitten kolarissa jonkun rikkaan teinin kaahaillessa teillä, joten jo vähän aikaa vain minä olen ollut perheen elannon saaja.
"Hei, pikkuinen", isäni sanoi käheällä äänellä ja kohottautui istumaan sängyllään.
Potkaisin kenkäni oven viereen ja heitin takkini naulakkoon. Kiiruhdin isäni luokse ja hymyilin hieman.
"Hayden antoi ruokaa", kerroin kaivaessani pussista kaksi jäähtynyttä pahvirasiaa ja leipää. Haistoin varovasti kumpaakin rasiaa ja vilkaisin isääni. "Kalaa vai salaattia?"
"Kalaa", isäni sanoi lempeästi. Hän oli viisissäkymmenissä oleva mies, mutta ulkonäön perusteella hän olisi voinut olla paljon vanhempi. Isäni kärsi keuhkosyövästä ja hänen elinaikansa oli kortilla. Meillä ei ollut varaa maksaa hänen sairaalassa oloaan, joten sen takia kävin töissä opiskelun sijaa ja maksoin parhaani mukaan isäni kalliit lääkkeet.
Annoin kalarasian isälleni haarukan kera. Näin miten kalaa ja riisiä oli paljon rasiassa ja kiitin hiljaa mielessäni Haydenia. Tiesin hänen joskus laittavan vähän extraa meille, mutten pyydellyt asiaa anteeksi. Pitihän meidänkin syödä. Avasin oman salaattirasian ja aloin nopeasti syömään tuoretta salaattia. Minulla oli nälkä, olin viimeksi syönyt edeltävänä aamuna, sillä muut ruoat olin antanut isälleni. Hän tarvitsi voimia enemmän kuin minä.
"Miten töissä meni?"
Kohautin harteitani. "Sitä samaa kuin aina: mikään ei ole kunnollista vaan aina väärin."
Isäni pyöräytti silmiään. "Onneksi emme ole heitä."
Hymähdin. Vaikka tarvitsimme rahaa, en haluaisi koskaan olla köyhempiä arvosteleva valittaja. En kiellä etteivätkö osa heistä tee töitä rahojensa eteen, mutta me osaamme arvostaa sitä työtä.
"Otitko jo lääkkeesi?" kysyin ja vilkaisin lääkepurkkeja yöpöydällä.
"En vielä, mutta otan ne pian." Isäni katsoi minua harmailla silmillään. Olin perinyt omani häneltä, vaikka muuten muistutin äitiäni. "Sinun pitäisi mennä nukkumaan."
"Niin sinunkin", sanoin laittaessani rasian kiinni. Söisin sen aamulla loppuun. Nousin ja annoin kevyen suukon isän otsalle. "Hyvää yötä."
"Hyvää yötä, pikkuinen."

//Kommentoikaa ja äänestäkää niin tiedän moniko tätä lukee :)