I Love You. Larry Stylinson (Finnish)

~9

Louisin nk.

Päätin kuitenkin mennä katsomaan harrya. Oli jo kulunut paripäivää hänen pyörtymisestään. Minun kävi häntä sääliksi. Vaikka hän teki kuinkaväärin, niin ei hänen silti olisi tarvinnut yrittää itsemurhaa. Olin salaa jopa ihastunut häneen, mutta en aio kertoa sitä hänelle.

Menin sairaalanovista sisään ja kävelin neuvontaan jossa oli joku nainen.

"Anteeksi, mutta missä mahtaa olla harry styles nimisen potilaan huone?" kysyin ystävällisesti.

"Odotas.." tuo mumisi ja vilkaisi minuun samalla näpräten tietokonetta.

"Huonenumero 14" tuo sanoi.

Kiitin ja lähdin kävelemään huonetta kohti.
Olin oven edessä ja kopuitin siihen

"Sisään". Harryn ääni kuului.

Mietin siinä vähänaikaa, että pitäisikö sittenkään mennä. Aukaisin kuitenkin oven ja astuin huoneeseen.

"Louis!!" harry huusi iloisena.

"Hei.." sanoin hiljaa.

"Ihanaa että tulit. Olinkin jo kaivannut sinua" tuo sanoi hymyillen.

"Miksi sinä minua kaipasit?" kysyin.

"Saanhan omaa poikaystävääni kaivata". Tuo sanoi ihmeissään.

"Harry, emme enää ole yhdessä. Erosimme kolmepäivää sitten." sanoin.

Harryn ilme muuttui iloisesta surulliseen sekunnissa. Näin kuinka hänen silmäsänsä kostuivat.

"Mi-mitä? Mehän olemme yhdessä?" tuo sanoi itkukurkussa.

"Etkö muista? Me erosimme." sanoin.

Silloin lääkäri astui huoneeseen ja katsoi minua.

"Hei. Täällähän on vieraita". Nainen sanoi hymyillen.

"Ainiin. Sinä taidat olla hänen poikaystävänsä?" tuo kysyi.

"Itseasiassa emme ole enään yhdessä. Hän ei ilmeisesti muista että erosimme". Sanoin.

"Ainiin. Siitä minun pitikin puhua. Tulisitko käytävään?" tuo kysyi.

Nyökkäsin ja menimme käytävään.

"Et varmaan tiennyt, mutta harry ei enään muista kaikkea menneisyydestä. Mutta ilmeisesti sinut muistaa, mutta sitä hän ei muosta millainen ennen oli ja miten hän käyttäytyi. Harry on tavallaan kuin sama henkilö, mutta silti erinlainen". Nainen sanoi.

"Eli hän ei muista kun yritti raiskata minut?" kysyi.

Nainen näytti järkyttyneelta mutta vastasi kumminkin.

"Niin. Mitä olen itse huomannut, niin hän on ystävällinen ja huolehtivainen". Tuo sanoi.

"Ai". Vastasin.

Menimme sisään ja näin kuinka harry itki sängyllä halaten polviaan. Voi ei. En halua että hän itkee.

"Harry". Sanoin.

Hän ei vastannut vaan jatkoi itkemistään. Menin hänen vierelleen ja silitin hänen selkäänsä.

Heei tässä uusi luku. Toivittavasti pidätte! Uusi luku tulee huomenna.