Tarinoita nuoruuden kasvukivuista

Farkkutakki

Puhelin kilahti viestiäänen merkiksi.
-Mä käyn nyt tossa alhaalla, tuun ihan kohta takasin! Severi huikkasi eteisestä Hiljalle pukiessaan farkkutakkiaan päälleen, sillä vielä oli kuitenkin hieman viileää vaikka kevät oli jo hyvällä mallilla tulossa.
-Katotaanks me sen jälkeen se leffa? Hilja kysyi ilmestyen myös eteiseen.
-Niihän me sovittiin muru, Severi vastasi hymyillen suukottaessaan tyttöystävänsä otsaa.
-Muista avaimet!
-On jo! kuului avainten kilinä jonka jälkeen ovi jo kolahtikin sulkeutumisen merkiksi, jättäen Hiljan vain seisomaan yksin hiljaisuuteen kuunnellen kellon hiljaista tikitystä.

Muutaman hetken tämä vain seisoi siinä, miettien miten toimittiinkaan. 
Sillä hänen teki vain mieli huutaa, muttei viitsinyt - sillä paniikki iski. 
Paniikki nimittäin siitä, miten joku näyttikään niin, no, suoraan sanottuna kuumalta. 
Tuo paniikki iski Hiljalle aina, kun Severi puki tuon kyseisen farkkutakin päälleen. Vaikka olivathan he seurustelleen jo jonkin aikaa, ja oli hän nähnyt miehen takki päällään jo monet, monet kerrat - ei hän päässyt siitä yli eikä ympäri.

Kun Hilja taas muisti miten jalat toimivatkaan, suuntasi hän askeleensa makuuhuoneeseen vain kaatuen heidän sängylleen mahalleen, upottaen kasvonsa tyynyihin.
-Mooi! kuului Severin ääni eteisestä jo tuossa tuokiossa oven käytyä nyt toistamiseen.
-Laitan nää kukat tohon keittiön pöydälle.
-Juu siin on se ruukku niille, Hilja sanoi nostaen hieman katsettaan tyynyistä, upottaen sen kuitenkin heti takaisin.
-Gosh, can you just fuck me alre- , Hilja mumisi vasten tyynyjä luullen Severin olevan vielä sillä hetkellä keittiössä.

-Mitä mumisten toivot siellä? Severi kysyi naurahtaen ilmestyessään oviaukkoon, vaikka oikeasti olikin kuullut Hiljan sanat, vaikkei tämä sitä tiennytkään.
-Eenn mitään, Hilja vastasi yllättyneenä siitä että Severi olikin jo siinä.
-Ok, ei sitten, mies totesi naurahtaen istuessaan sängyn reunalle.
-Nokun, oot vaan niin, no, kuuma suoraan sanottuna, tää takki päällä. Ja tiiän että oon sen monesti sanonu ja kertonu sulle, mutta en vaan pääse siitä yli, Hilja vastasi kääntyen kyljelleen kohdaten kumppaninsa katseen, ojentaessaan kättään kohti takkia.

-Niin oot säkin, mies totesi rakkautta äänessään.
-Mutta, voisiks sä kertoo mulle näistä kangasmerkeistä? Näistä bändeistä? Hilja kysyi hiljaa piirtäen eri kangasmerkkien karheita reunoja sormellaan.

-Oikeesti?? Severi kysyi innoissaan, katseen syttyessä kuin pienellä lapsella karkkikaupassa.
-Joojoo, mua oikeesti kiinnostaa kuulla näistä.
-Okei! Siis tää on bändi nimeltään -

Hilja kuunteli onnellisena Severin selityksiä, joka selkeästi oli innoissaan jonkun viimein oikeasti kysyessä sekä kuunnellessa.
Oikeasti hän halusi vain kuunnella tämän mielenkiinnonkohteita, sekä samalla nähdä tuon innostuneisuuden miehen päästessä niistä kertomaan.
Vaikka hän tiesikin tätä rakastavansa, tuntui että tuossa hetkessä hän rakastui tähän hieman enemmän. 

Jos se mahdollista edes oli, kuitenkin tietämättään että tuossa hetkessä tuo tunne oli molemminpuolinen. 

12.5.2024 / 13.5.2024