Tarinoita nuoruuden kasvukivuista

Rappukäytävän ääniä

Hissi liikkuu
Pysähtyy
Ovi käy ja askeleet kuuluvat
Joka kerralla
Hissin pysähtyessä tähän kerrokseen
Odotan sinun tulevan
Odotan avaimien kilinää
Lukon rapinaa
Ja sisälle suuntaavat askeleet
Ja niin tutun, ja omalla tavallaan rakkaan tervehdysesi huhuillessasi minua
Joka ikinen kerta odotan sinua, vaikka tiedän että et ole tulossa
Mutta kun?
Mutta jos?
Koti tuntuu aivan liian isolta
Hiljaiselta
Sekä meluiselta
Tyhjältä ilman sinua

Puhelimeni kilahtaa
Tunnistan sen viestiääneksesi
Muistutat parvekelaseista
Ja pyydät kastelemaan kukkaset
Juuri kun olen kirjoittamassa vastausta
Nimesi ilmestyy ruudulleni
Yritän olla kuulostamatta itkuiselta, itkeneeltä
Yritän olla itkemättä
Sanoit ettet jaksanut kirjoittaa
Naurahdan koska tiedän sen
Sanot ikkunalaseista, ohjeistat kukkasten kastelussa
Kerrot hieman tapahtumia
Kerron omiani
Sanot palaavasi katsomaan murha ohjelmaasi sen jatkuessa
Ja naurahdan uudestaan
Koska katsot joka ilta murha ohjelmia
Nauradan sinulle siitä: oli paikka mikä hyvänsä, jos on televisio, katsot murha ohjelmia
Lopettelemme puhelua
Pyydän ilmoittelemaan taas huomenna
Lupaat sen

Puhelun loputtua minua ei enään niin itketä
Kuultuani äänesi ja hieman ok uutisiakin
Kuultuani äänesi, sen hiljentäen oman pääni muu yliajattelevat ja pelkäävät äänet
Rauha valtaa minut edes hetkeksi, ja pystyn keskittymäänkin paremmin
Vaikka vain hetken
Mutta sekin on parempi tässä hetkessä kuin ei mitään

9.8.2023
21.29