Tarinoita nuoruuden kasvukivuista

Under the Blanket

Renan sormet vaelsivat päämäärätömästi pitkin Kielon selkää.
Hetken kuluttua nuo Kielolle tutut sormet hidastivat matkaansa pysähtyen kuitenkin kokonaan tämän rintaliivien hakasten kohdalle, jääden ikäänkuin arvioimaan tilannetta.
Seuraavaksi Kielo kuuli siinä hämärässä, lämpimässä peiton alla Renan kysyvän lupaa.
-Saat.
Saatuaan luvan, Renan osaavat sormet avasivat hakaset tottuneesti taas uudestaan.
Kielo tunsi lämpimiä suudelmia kaulallaan, kun Renan käsi vaelsi pitkin kylkeä toiselle puolelle, juuri luvalla avattujen liivien alle.
Kielo tunsi muutaman perhosen vatsassaaan, Renan sormien löytäessä etsimänsä, noiden viileiden sormien aiheuttaessa Kielon kehon pienen tahattoman värähdyksen.
Rena ei voinut olla virnistämättä itsekseen kuultuaan hiljaisuudessa Kielon äkillisesti vedettyään henkeä mielihyvän seurauksena, sen täyttäessä pikkuhiljaa naisen kehoa.
Hetken päästä Kielo tunsi lämpimän hengityksen aivan korvansa juuressa, välillä tuntien kaulallaan tyttöystävänsä huulet, Renan käden lähtiessä vaeltamaan hitaasti kohti alaselkää.
Alaselältä varovasti kyljelle, kyljeltä lonkan tienoilla lepäävien housujen reunalle.
Varovaisen kokeilevasti Rena ujutti sormensa ensin vain yöhousujen reunan alle, jättäen hetkeksi siihen.
Jääden odottamaan tyttöystävänsä rekatiota.
-Saanko? tämä kysyi hetken päästä halutessaan kunnioittaa toisen rajoja.
Vastaukseski Rena sai myöntävän hymähdyksen.
-Varmasti? Rena halusi vielä kuitenkin varmistaa.
-Juu juu, Kielo vastasi naurahtaen hapuillen kumppaninsa hiuksia, kääntyen hetkeksi selälleen nähdäkseen toisen.
-Kyllähän sä tiedät, että sanon ei, jos en halua.
Hämärässäkin Rena pystyi erottamaan Kielon suloisen hymyn.
-Niin tiiänkin, mutta kunhan vaan halusin varmistaa, Rena virnisti takaisin ja suuteli tyttöystäväänsä ennen kuin tämä kääntyi taas takaisin kyljelleen.
Saatuaan varmistuksen, Rena ujutti sormensa ensin tämän housujen alle, kiusoittelevan hitaasti vieden ne sisäreisille, aivan lähelle, mutta silti kuitenkin niin kauas.
Rena antoi sormiensa valetaa pitkin kummpaninsa reisiä, kunnes hitaasti toi ne ylemmäs, takaisin housujen reunalle asti, mutta tällä kertaa ujuttikin sormensa varovasti tämän alushousujen alle, vieden sormensa piinaavan hitaasti aina vain alemmas, saaden Kielon inahtamaan hiljaisuudessa, nauttien tämän kehon värähdyksistä, Renan tahallaan kiusatessa toista, antaen tälle kuitenkin hyvän olon, lämpimän aallon kietoessa Kielon hetkeksi valtaansa kumppaninsa ansiosta.

Rena veti varovasti peiton alla kätensä takaisin Kielon rintaliivien hakasille sulkien ne.
Tämän jälkeen hän vei kätensä naisen mahalle silittäen sitä peukalollaan.
Päänsä Rena painoi aivan Kielon pään tuntumaan, haistaen tämän ihanalta tuoksuvat hiukset.
-Kaikki hyvin? Rena kysyi hämärässä.
-On, kiitos.
-Et tarvii mitään tms?
-En kiitos, sun lämpös ainoostaan. Kui?
-Halusin vaa varmistaa, et mun rakkaalla on kaikki hyvin, Rena mumisi suukottaen Kielon pehmeitä hiuksia. Molempien huulille nousi siinä pimeässä yhtä aikaa hymy, naisten ollessa kietoutuneina toisiinsa lämpimän peiton alla, rakastuneina.
      -1.3.2021