Breath and you are dead || Blind Channel

37

Joel

Tehtävänanto: esitä studiolla yhtä yllättynyttä siitä, ettei Niko saavu paikalle kuin muutkin ystäväsi. Tehtävänantoa on helppo noudattaa niin kauan kuin yksi nimeltä mainitsematon Joonas Porko ei tajua jutun juonta ja parhaassa tapauksessa spoilaa sitä kaikille kovaan ääneen. Sellaiset ihmiset ovat ihan saatanan rasittavia.

Joonaksen epäonneksi minulta löytyi kuitenkin pieni ässä hihasta sille varalle, että tuo päättäisi avata suunsa väärässä kohdassa. Harvinaista kyllä toivoin jopa itse, ettei minun tarvitsisi käyttää kyseistä korttia, mutta asia oli nyt täysin Joonaksen käsissä.

Tilanne studiolla tuntui harvinaisen normaalilta minun saapuessa viimeisenä paikalle. Tervehdysten saattelemana varasin itselleni paikan Ollin vierestä sohvalta ja tutkin tarkkaan Joonaksen jokaista liikettä. Harmi vain, että tuo tuntui harrastavan samaa minun kohdallani.

"Nikon pitäis ilmaantua näillä minuuteilla, ellei halua saada sakkoja myöhästymisestä", Aleksi ilmoitti kireän kuuloisena tuttuun tapaansa työtuoliltaan. Hankalampi tehtävä lähteä perimään sakkoja järven pohjasta...

"Onko kukaan muuten kuullu siitä mitään? Mulle se ei ainakaan vastannu eilen, kun laitoin viestiä", Joonas päätti ottaa osaa keskusteluun aivan kuten olin pelännytkin ja loi minuun harvinaisen pitkän ja epäilevän katseen.

"Etkös sä lähteny eilen sen kanssa samaa matkaa?" Olli esitti kysymyksensä Joonakselle, joka oli sohvan sijaan vallannut nojatuolin mahdollisimman pitkän matkan päähän minusta.

"Niin Joonas. Sinähän se siitä olet vastuussa", komppasin hymähtäen saaden muutkin naurahtamaan pikaisesti. Joonas kuitenkin näki heitossani syvällisemmän merkityksen tuon pelokkaasta katseesta päätellen.

"Ei me asuntoa jaeta", Joonas yritti puolustella. Tuo yritti selvästi lähteä läpän heittoon mukaan, mutta minä pystyin aistia kaikkea muuta tuon katseesta ja äänenpainosta. Voi raukkaa...

"Mutta mä voin kyllä käydä sen oven takana, kun ei se viesteihinkään vastaa. Ehkä se on vaan nukkunu pommiin", Joonas jatkoi ennen kuin kukaan muu sai suun vuoroa. Tuo ei selvästi itsekkään uskonut tuohon mahdollisuuteen.

"Mä lähen seuraks. Kannetaan se vaikka käsistä ja jaloista töihin, jos ei muu auta", hymähdin ja nousin ylös sohvalta lähtemisen merkiksi ennen kuin Joonas keksi yhtäkään vastalausetta. Onneksi käsiä ja jalkoja oli kevyt kantaa, jos ne oli irti muusta ruumiista...

"Ihan sama kunhan nyt menette. Me alotetaan jo työt niin ei mene koko päivä ihan hukkaan", Aleksi ilmoitti sama kireys äänessään loistaen. Jotain selvästi stressasi tuleva kiertue turhan paljon. Harmi vaan, ettei kyseistä kiertuetta tulisi koskaan olemaan.

Siirryin eteisen kautta viileään ulkoilmaan Joonas perässäni, jonka olemuksesta huokui sama varovaisuus kuin studion sisällä. Taitavasti tuo kyllä kieltämättä peitti olemuksensa muilta. Olisi vain osannut sen lisäksi pitää turpansa kiinni...

"Mä tiedän, että sä tiedät", Joonas ilmoitti pienimuotoinen uhoaminen äänessään. Askeleiden lakkautumisesta päätellen tuo oli pysähtynyt ja sai minutkin lopettamaan kävelemisen. Toivottavasti kukaan ei nyt päättäisi kurkata studion ikkunasta ulos. Olisi harvinaisen kummallinen tilanne, vaikka Aleksi ainakin kiinnittäisi huomionsa ainoastaan siihen, että emme liikkuuneet Nikon asuntoa kohden.

"Mitähän mä tarkalleen ottaen sitten tiedän?" Kysyin ja otin pari askelta Joonasta kohden saaden tuon tuttuun tapaan kavahtamaan taakse päin. Olin päässyt niin täydellisesti tuon pään sisälle...

"Sä tiedät, missä Niko on", Joonas jatkoi uhoamistaan, mutta nielaisi selvästi kyyneliä sanojensa välissä vieden uskottavuuden itseltään.

"Okei", totesin pienen hiljaisen hetken päätteeksi ja tartuin Joonasta käsivarresta alkaen vetää tuota perässäni.

"Mitä sä teet?" Joonas vinkaisi ja yritti riuhtoa kättään irti otteestani siinä kuitenkaan onnistumatta. Montako todistuskappaletta sä vielä tarvitsit siihen faktaan, että olin sua vahvempi?

"Näytän sulle, missä Niko on", ilmoitin pokkana ja jatkoin rivakkaa kävelyäni. Tiesin, että Joonas tulisi romahtamaan täysin seuraavasta murhenäytelmästä, mutta minä aioin käyttää tuon olotilaa ainoastaan hyväkseni.

***
Sanoja: 538

Kivaa viikonloppua🫶🏻