Sä satutat mua // Oleksi fiction

26. Ollin Vanhemmat

Aleksin nk:

Olen ollut pari yötä yksin kotona.
Olli on ollut kotonaan.
Ei, ei ole ollut mitään riitaa.
Ollaan vaan vähän otettu etäisyyttä, kun ollaan kuitenkin oltu koko ajan kahdestaan.

Tänään ohjelmassa olisi tosiaan nähdä Ollin vanhempia.
Tuntuu, että jalkani tutisivat jo heti kun heräsin.
Uusien ihmisten kohtaaminen on minulle hankalaa.

Olli tietää kuinka paljon stressaan tätä ja hän lupasi tulla tänne heti aamulla.
Menemme jonnekkin syömään illemmalla.

Ollin nk:

Lähdin juuri kotoani Aleksille.
Ajattelin kuitenkin poiketa kaupan kautta.
Aleksi on kauhea jännittäjä, joten lupasin mennä hänen luokseen.

Nappasin kaupasta kukkia ja suklaata. Aleksille.
Kassajonossa seistessä en voi olla hymyilemättä.
Siis ihan oikeasti? Aleksi on täydellisin ihminen joka elämässäni voi olla.

Timeskip iltaan:

Astumme sisään johonkin ravintolaan jossa emme ole ennen käyneet.
Kieltämättä itseänikin jännittää.
En ole kovin hyvissä väleissä vanhempieni kanssa.
Eiväthän he tulleet edes katsomaan kun olin sairaalassa juuri jäätyäni auton alle.
Onneksi Aleksi oli.
Ja olen siitä maailman kiitollisin.

"hei Olli" äitini sanoo ja tulee halaamaan.
"hei" vastaan.
Minua suoraan sanottuna ärsyttää tämä halailu.
Äitini halasi minua viimeksi kun olin kahdeksan.
Tämä on sellaista "hyvä vanhempi" esitystä niin kuin aina muiden edessä.

"tässä on aleksi" esittelen Aleksin vanhemmilleni.
"hei" aleksi sanoo ja kättelee molempia vanhempiani.

Tiedän jo tässä kohtaa, että tästä tulee pitkä ja raskas ilta.
Vilkaisen Aleksia nopeasti kärsivä ilme kasvoillani. Aleksi katsoo takaisin ja kohauttaa olkapäitään.
Seuraamme vanhempiani pöytään.

"mitä sä Aleksi teet työksesi?" isäni aloittaa heti ensimmäisenä.
"mä teen markkinointi juttuja" aleksi vastaa tyynesti.
"ai millaisia?" äitini innostuu.
"autan yrityksiä mainonnassa ja sen suunnittelussa" aleksi vastaa.
"oi oletpa Olli löytänyt hyvän miehen itsellesi" äitini hymyilee.

Tiedän hyvin, että näytän tällä hetkellä eskarilaiselta joka mököttää. Aleksi on jutellut jo kaksi tuntia vanhempieni kanssa.
He näyttävät tulevan hyvin toimeen.

Sentään vanhempani pitävät jostain pojasta. Joka ei ole heidän oma poika. Ei ole minä.
Se on toinen poika, joka on kuin heidän unelmistaan.
Osaan lukea isän ajatukset: olisipa minulla tuollainen poika. Ja hän tarkoittaa Aleksia.

Tuntuu, että olen ylimääräinen.
Että minut olisi vain väkisin työnnetty toisen perheen pöytään, johon en kuulu.
"mä käyn vessassa" sanon hiljaa ja lähden pöydästä.

Aleksin nk:

"ollihan ei ole syönyt yhtään ruokaansa" maria, Ollin äiti sanoo.
"Jouni käy kysymässä onko tuossa ruuassa jotain mitä olli ei voi syödä" Maria käskee.
"mä voin kyllä käydä" tarjoudun ja oikeastaan nousen pöydästä jo ennen kuin kerkesin saada vastausta.

Huomasin, että kuinka vähän he tietävät pojastaan.
Ei Olli ole allerginen millekkään, hän ei syö jos hänellä on epämukava olla.

Suuntaan vessoille. Tiedän, mitä Olli tekee.
"Olli?" sanon kysyvästi vessoilla.
Yhden oven lukko napsahtaa auki, joten uskon sen olevan Olli.

Astun sisään ja tiesin, että Olli istuu lattialla polvet rintaan painettuna.
"mä en haluu enää olla täällä" Olli puottaa kyyneleen.
"hei, ei mitään hätää. Haluutko lähteä kotiin?" kysyn ja otan tuon halaukseen.
Olli nyökkää rintaani vasten.

"jos sä meet jo ottaa meijän takit niin mä meen sanoo et me lähetään" sanon Ollille.
Olli nyökkää taas ja lähdemme ulos vessasta.
"älä jooko kerro niille" Olli katsoo minua anelevana.
"en tietenkään" vastaan ja pussaan Ollia poskelle.

Suuntaan ruokasaliin pöytäämme kohti.
"hei, me joudutaan valitettavasti lähtemään. Olli söi kai jotain pilaantunutta ja sillä on huono-olo" selitän.
"ai, ei ole ihme kun on Ollista kyse" Ollin isä sanoo.
En vastaa mitään tai edes huomioi koko lausahdusta.
Otan takkimme ja lähden.

Olin ensin sitä mieltä, että Ollin vanhemmat ovat mukavia, mutta tuo muutti kyllä sen mielipiteen.

***

Sori ei oo tullu lukuja mut ei vaan oo motivaatiota kirjottaa. Tuntuu et kukaan ei enää lue tätä.

No mut joo kivaa päivää<3

Sanoja: 581