Sä satutat mua // Oleksi fiction

16. "Haluisitsä Niinku.."

Aleksin nk:

On kulunut kaksi viikkoa siitä kun sovimme riidan. Olli on ollut taas jatkuvasti luonani. Eikö se siis haittaa minua yhtään.

"voidaanko mennä kävelylle?" Olli kysyy.
"joo" vastaan.
Ollaan vaan kuhnailtu täällä sisälle, niin on kiva saada raitista ilmaa.

Olli johdattaa meitä jonnekkin ihan päin persettä. Kyllä me kaikki tiedämme nämä Ollin suunnistus taidot. Eksymme hänen johdollaan jopa hotellin käytävällä. QVeikkaan, että ollaan kohta jossain metsässä eksyksissä.

"mihin me ollaan menossa? Onks tää ees oikee suunta?" kysyn.
"luota vaan muhun" Olli vastaa edestäni.

Saavumme kalliolle. Täällä on kaunis auringonlasku.
"Olli mitä hittoa?" kysyn ihmeissäni.
Olli vain hymyilee vieressäni ja katsoo taivasta.

Hän kääntyy minua kohti ja ottaa käsistäni kiinni.
"Aleksi mä oikeesti pidän susta, tosi paljon" Olli aloittaa.
"ootsä jättämässä mut?" kauhistun ja vedän käteni pois.
Olli ottaa käsistäni uudelleen.

"haluisitsä niinku.." Olli miettii hetken "olla mun poikaystävä?" Olli kysyy.
Suuni suorastaan loksahtaa auki.
Hyppään Ollin kaulaan ja rutistan häntä niin kovaa kun pystyn.
"haluutko vai et?" Olli kysyy naurahtaen.
"no haluun, tottakai" vastaan.
Painan huuleni Ollin vastaaville.

Ollin nk:

Kysyin juuri Aleksia poikaystäväkseni. Onnekseni hän suostui. Pelkäsin ihan helvetisti, että aloitan taas jonkun riidan. Tai ettei Aleksi suostuisi, koska jos hän ei luota minuun enää.

Rutistan Aleksia niin kovaa kun käsistäni lähtee. Vihdoin.

Lähdemme takaisin Aleksille käsikädessä. Hymy ei tahdo lähteä kasvoiltani millään. Tuntuu, että elämä hymyilee taas.
Kaksi viikkoa sitten elämäni oli yhtä helvettiä. Ratkesin juomaan ja aleksi sortui.
Mutta nyt kaikki on hyvin.

En enää ikinä ole satuttamassa aleksia. Ehkä riitamme oli hyvä esimerkki siitä, että sanatkin voivat sattua toisia ja itseään.

Aleksille päästyä alamme miettiä mitä tehtäisiin ruoaksi.
"tilattaisko pitsaa?" kysyn.
"okei. Mut voitaisko me mennä sun luo? Tai siis ku haluisin olla siellä myös" aleksi kysyy.

"okei. Käviskö et pyydetään jätkät kans ja kerrottais tää ilouutinen?" kysyn hymyillen.
Aleksi nyökkää vastaukseksi.

Laitan pojille viestiä ja tilasimme matkalla kuusi pitsaa.
Olin vähän salaperäinen.
"tulkaa mun luo, yllätys" kuului viestini.

Matkalla nappasimme pitsat mukaan. Aleksi on ollut vain kaksi kertaa aiemmin minun kotonani. Mielestäni se on kyllä avara ja harmaa, eikä se tuo kovin isoa turvan tunnetta, mutta ehkä olen itsekin sellainen.

Avaan ison harmaan oven. Eteemme paljastuu käytävä. Taloni on iso vaikka asun yksin.
"vie sä pitsat keittiöön" aleksi sanoo ja työntää laatikot käteeni.
"aivan" vastaan.

Kuulin kuinka isot betoni portaat tömähtelivät Aleksin jalkojen alla. Yläkerrasta kuulin, että suunta oli makuuhuoneeni.
Päätän lähteä katsomaan aleksin touhuja.

Pysähdy huoneeni ovelle. Näen Aleksin penkomassa vaatekaappiani. Hän löytää sieltä etsimänsä hupparin. Aleksi nuuhkaisee sitä ja pukee sen päälleen.

"oot söpö" sanon ovelta.
Aleksi kiljaisee niin tyttömäisesti kuin vain voi.
Minä alan nauraa.
"ei saa säikäyttää" aleksi sanoo.
Hän lähtee jahtaamaan minua. Juoksemme peräkkäin portaat alas.
Hyppään sohvan nurkkaan pieneksi palloksi.
Aleksi juoksee luokseni ja hyppää päälle.

"ai ei noin saa tehä" sanon nauraen.
"ite säikäytit" saan vastalauseen.
"mut sä otit mun hupparin" väitän vastaan.
Katsomme toisiamme silmiin.
Paina huuleni aleksin vastaaville.
Nämä on näitä arjen iloisia hetkiä.

Hetkemme keskeyttää ovikellon ääni. Ilmeisesti jätkät. Oikeastaan vähän jännittää. Mitä jos ne eivät olekkaan iloisia, haistattavat vitut ja häipyvät ovesta. Niinkin voi tapahtua.

Vilkaisen nopeasti Aleksia ja lähden kohti eteistä. Aleksi lähtee ilmeisesti keittiöön laittamaan pitsoja.

***

Pitäiskö mun julkasta useammin näitä lukuja?

Sanoja: 523