Frozen heart

teknisiä ongelmia

"Ei vittu saatana" Dankku parahtaa.

En voi muuta ku olla nauramatta.

"Ei vittu naurata. Nään sen ekan kerran ja millasen kuvan mä annan itestäni vittu muna pystyssä" Dankku sanoo totisesti. "Sun vikas"

"Ai mun?" sanon kulmat kurtussa. "Sä ite alotit suutelemalla mua"

"I know mut oot liian kuumis" Dankku sanoo ja pussaa mua nopeesti huulille.

"Daniel!! Ellen!! Tulkaa nyt!" Nico huutaa uudelleen.

"Joo joo venaa nyt hetki!" Dankku huuta takasin.

"Noniin rakkaani laitas ittes kuriin ja mennää hurmaamaa sun faijas nainen" sanon ja nousen ylös

"En oo tulossa vielä mee sä vaan edeltä" Dankku sanoo makoillessaan sängyllä.

"En ole menossa yksin" sanon. Uudet ihmiset pelottaa ihan liikaa emmä nyt uskalla kohdata sitä yksin.

"Ei se sua syö mee nyt mä tuun perässä" Dankku sanoo rohkasevasti.

"Kusipää" sanon. Peilailen itteeni peilistä ja sohin hiuksiani vähän säädyllisemmiks. Peilailen itteeni muutenkin. Mulla on ihan kiva asu tänään mustat farkku shortsit ja Dankun harmaa huppari. Tosi basic mutta toimiva.

"Tuut sitte heti ku saat ittes kuriin" käsken ja katon Dankkua tuimasti.

"Joo joo äiti max viis minuuttia"

Jätän Dankun huoneeseen ja suuntaan portaisiin. Mua oikeesti huvittaa koko tilanne aika paljon. Vaan meijän tuurilla käy tolleen. Saan olla ilonen, et mä en oo poika. Saattaisin hyvinki olla samassa tilanteessa.

"Mitäs sä siinä virnuilet?" Nico kysyy ihmeissään.

En ees huomannu et oon jo niitten näkökentässä. "Kunhan virnuilen" vatsaan.

"Missä se yks nyt kuppaa?" Nico kysyy katse portaissa.

"Se tulee kohta..." sanon ja pidän tauon "Meille tuli niin sanotusti vähän teknisiä ongelmia" sanon naurahtaen.

"Vai niin" Nico sanoo ja näyttää siltä, että olisi tajunnut jutun juonen.

"No mutta Ellen tässä on siis Lotta" Nico esittelee mut naiselle jota en oo ees vielä tajunnu kattoo. Herranjumala se on ku joku malli. Vaaleenruskeet puoli pitkät hiukset. Tosi kaunis ja pitkä. Jos tykkäisin tytöistä nii oisin varmaan just ihastunu.

"Moi" sanon Lotalle. En kuitenkaan kättele sitä tai mitään se tuntuu jotenki liian viralliselta.

"Moi sä oot varmaan Danielin tyttöystävä" Lotta sanoo ja hymyilee.

"Joo" vastaan. En oikeen osaa keskustella uusien ihmisten kaa varsinki jos ne on aikuisia.

"Mennää me vaan keittiöön jo edeltä kun tolla yhellä kestää" Nico sanoo lähtiessään keittiöön päin.

Tallustelen Lotan ja Nicon perässä keittiöön.

"Tilasin meille vähän nepalilaista. Ellen en ollu varma mistä sä tykkäät" Nico sanoo.

Sen sanottua mulle tulee ihan jäätävän huono olo, kun ruoan haju tunkeutuu mun nenään. Tunnen kun oksennus tekee tuloaan. Sen enempää ajattelematta otan jalat alleni. Juoksen suoraa tietä vessaan. Laitan oven lukkoon ja kyykistyn pöntölle. Juuri oikeaan aikaan, sillä tyhjennän koko vatsalaukkuni sinne. Yksi oksennus ei kuitenkaan riitä vaan oksennan vielä toisenkin kerran. Lösähdän pöntön viereen makaamaan. Mitä helvettiä ihan oikeesti. Mikä mulla on? Se on ensimmäinen kysymys mikä mulla tulee mieleen. Mulla tulee tasan yks juttu mieleen, jossa on tämmösii oireit. Mut ei ei se voi olla se. Työnnän koko ajatuksen pois mielestäni. En kerkee sen enempää miettiiä, ku kuulen hennon koputuksen ovelta.