Frozen heart

pelottava ahdistelija

"Katotaanks joku leffa?" kysyn meidän maatessa Danielin sängyllä.

"Katotaan vaan" Dankku vastaa. Otan Dankun läppärin pöydältä ja asetan sen syliini. Etsin selaimesta Netflixin ja avaan sieltä Dankun käyttäjän.

"Onks toiveita?" kysyn ja vilkaisen Dankkua joka on syventynyt puhelimeensa. "Haloo?" jatkan, koska en saa haluaamani huomiota.

"Ai hä?" Dankku kysyy havahtuessaan puhelimen lomasta.

Pyöräytän silmiäni pojalle. "Että onko toiveita?" kysyn uudestaan.

Dankku miettii hetken ennenkuin vastaa. "On mut emmä kehtaa sanoo niitä" hän sanoo naurahtaen.

Katson häntä kulmat kurtussa. Miten niin ei kehtaa? "Mitenniin et? Sano nyt" anelen.

"Et sä kuitenkaa suostu" Dankku sanoo naurahtaen. Mitä paskaa nyt oikeesti.

"Mitenniin en? Suostunpas" väitän hämilläni. Okei eipä tässä nyt hirveesti mitään hämmästeltävää ole. Aika useesti mä oon Dankun ehotukset hylänny. Pikku vikoja oikeesti. Mitä mä sille voin et se haluu aina kattoo jotain paskoja toiminta leffoja tai komediaa. Ei kiitos.

Dankku naurahtaa ja pudistelee päätään. "Sano ykskin kerta ku me ollaan katottu mun valitsemaa leffaa" Dankku sanoo ja katsoo mua haastavasti silmiin.

Alan oikeesti miettiä niitä kertoja, eipä ihan heti tuu mieleen. Dankun naamalle kohoaa huvittuneen näköinen virne. "Noh?" hän kysyy huvittuneena.

"No okei ei just nyt tuu mieleen mutta niitä kertoja on" väitän ja asetan käteni puuskaan.

"Ei varmaan tuu mieleen koska niitä ei ole" Dankku sanoo selvästi huvittuneena. Luulee varmaan voittaneensa mut tässä asiassa. Ei todellakaan, en todellakaan myönnä että oon väärässä. Sitä päivää toi poika ei tuu näkemäänkään, ikinä.

"Lyödäänkö vetoa?" Dankku kysyy. Katsom häntä pelonseikaisella ilmeellä. Mitähän se nyt keksi. Dankku vaan naurahtaa mun ilmeelle. Hauskaa.

"Mistä?" kysyn.

"Mä saan valita leffan, jos sä et pysty kattoo sitä alusta loppuun niin keksin sulle jonkun rangaistuksen" Dankku sanoo. Se kuulostaa joltain pikkupojalta kun ehottelee tommosia. Ihan söpöä pakko myöntää. Eikä mua ihan hirveesti tarvii yllyttää.

"Okei ja jos mä pystyn kattoo sen sama juttu on toisinpäin" kysyn varmistaen. Dankku nyökkää vain vastaukseks. Ojennan läppärin Dankun syliin ja annan hänen valita leffansa.

Hetki menee ennen kun hän saa sen valittua. Vilkasen näyttöä joku toiminta leffa. Se ei todellakaan päästä mua helpolla. Perkele. Mä varmaan nukahdan ensimmäisellä kymmenellä minuutilla. Dankku napsauttaa leffan pyörimään. Väsyttää jo nyt.

Dankku yrittää vetää mut kainaloonsa, mutta työnnyn hänestä kauemmas.

"Mitä nyt?" Dankku kysyy kulmat kurtussa.

"Mä en anna minkään häiritä mua" vastaan ja pitäen katseeni tiukasti kiinni ruudussa.

"Ai mä oon häiriö tekijä?" Dankku kysyy ja voin vaan tuntea hänen silmiensä tapittavan minua.

"Kyllä" vastaan lyhyesti.

"Haluutko tarkentaa?" hän kysyy.

"Jos mä nyt alan cudlailemaan sun kaa ja katon samalla tätä tylsää leffaa niin nukahdan 100% varmuudella" sanon ja käännän katseeni Dankun silmiin.

"Cmoon et voi olla tosissas" Dankku valittaa.
"Perutaan koko veto" hän jatkaa.

"Eikä peruta, et voi olla noin läheisyys riippuvainen" sanon naurahtaen. Tuo poikahan on aivan mahdoton. Ihme takertuja, ei sillä että se mitenkään haittais.