Poika Nimeltä Samuel

Luku 14

Samuel tarttui yhtä jengiläisistään kädestä, estäen häntä polttamasta minua palavalla savukkeella. "Äijä mitä helvettiä-" Poika johon Samuel tarttui aloittaa, mutta pian opettaja kävelee nurkan takaa ja huomaa meidät. Katson Samuelia hetken. Luulin hänen jo yrittäneen pelastaa minut, mutta kyse oli vain siitä, että opettaja oli tulossa. "Mitäs ne pojat täällä tekee? Nyt takaisin koulun alueelle niinkuin olisi jo ja ne tupakat tumppaatte heti!" Paikalle tullut opettaja sanoo jäykästi. Viisikko ympärilläni tiputtavat tupakkansa ja tumppaavat ne kengän kärjillään. Lähtiessämme takaisin koulun pihalle, opettaja vaatii meiltä kaikilta nimet. En edes vaivaudu sanomaan, etten ollut sielä vapaaehtoisesti. Annan vain nimeni ja kävelen hiljaa takaisin koulurakennukseen, muiden jääden onnekseni vielä pihalle seisomaan.

Loppupäivä kuluu tuskallisen hitaasti. En ole edelleenkään saanut Reniä kiinni ja tunteeni ovat hyvin ristiriitaiset. Eikö ystävän menettämisen pitäisi olla yksi suurimmista peloistani? Silti tämä ei tunnu kuin vain pienenä pistona sydämessäni. Kävellessäni kohti kotia, ajatukseni harhailevat Samuelissa. Hänen ilmeensä aikaisemmin poikaan tarttuessaan oli tarkemmin ajateltuna hyvin säikähtäneen näköinen. Oliko hän sittenkin estänyt toista poikaa polttamasta kättäni tupakantumpilla siksi, ettei hän tahtonut minuun sattuvan. Olimme kuitenkin hyvin läheisiä lähes 10 vuoden ajan. Silti, Samuel on selkeästi muuttunut enkä pysty näkemään tätä nykyistä Samuelia hyväntahtoisena minua kohtaan. Ehkä hän säikähti vain itsensä ja ystäviensä joutuvan pulaan, kun opettaja näkisi tilanteen.

Päästyäni kotiin, riisun kenkäni ja kävelen suoraan huoneeseeni. Isäni yrittää tervehtiä minua, mutten edes huomaa. Istahdan sängylleni ja katson ulos ikkunasta. Pian kuitenkin kuulen koputuksen huoneeni ovelta. "Elias, sua odotetaan ulkona!" Isäni huutaa oven takaa. Palaan todellisuuteen isäni äänen kuullessani ja hyppään samantien ylös. Päästessäni ulko-ovelle, näen Renin. Hänellä erikoinen ilme, josta en kykene tulkitsemaan mitään. Viiton hänet pihalle, kauemmas ulko-ovesta ja tulen hänen perässään sulkien ulko-oven samalla, välttääkseni isäni salakuuntelun. "Ren mikset sä oo-" Aloitan, mutta lauseeni keskeytyy kun Ren tarttuu käsivarsistani samalla itkuisesti mumisten, kuinka hänen ei olisi pitänyt jättää minua yksin. Hän kuitenkin hiljenee ja pysähtyy tuijottamaan käsivarsiani. Katson tuota hetken ihmeissäni.

"Ehdin jo luulla että ne satutti suakin" Ren mumisee ja päästää irti käsisäni. Annan käsieni valahtaa alas. Olen liian hämmentynyt saamaan sanaakaan suustani. Pian kuitenkin tajuan, mistä on kyse. Ren luuli Samuelin ja hänen jenginsä polttaneen käsivarsiani tupakantumpeilla. Mutta mistä hän tietää minun olleen heidän seurassaan? Ennen kuin ehdin kysyä, Ren kaivaa puhelimensa taskustaan, ja näyttää minulle videon, jossa lukee "Koulun kuumimmat ja luuseri jää kiinni maikalle tupakkapaikalla."