Poika Nimeltä Samuel

Luku 4

Viimeiset kuukaudet ennen muuttoa tuntuivat kuluvan todella hitaasti. Halusin jo aloittaa uuden elämäni. Lopulta se päivä koitti, kun sain yhdeksännen luokan päättötodistuksen käsiini. Heti kun vain mahdollista, poistuin koulun alueelta jättäen sen lopullisesti taakseni. Juoksin kotiin pysähtymättä, nihkeä musta puku päälläni. Pihaan päästyäni nojauduin talon seinään huohottaen ja löysäsin kravattiani jotta ilma pukuni sisällä pääsisi vaihtumaan. Pian huomasin äitini ilmestyneen pihalle, hän katsoi minua odottavasti hymyillen. Ojensin todistukseni hänelle ja astelin hänen ohitsensa sisälle, jotta saisin puvun riisuttua.

Puin päälleni jotain kevyempää, joka ei hiostaisi tässä lämpimässä kesäsäässä. Kävelin muuttolaatikoiden täyttämästä huoneestani muuttolaatikoiden täyttämään keittiöön. Huomenna viimein lähtisin, enkä katsoisi taakseni. Nappaan keittiön pöydältä omenan ja suuntaan ulos nauttimaan sen. Istahdan nurmelle, katsellen naapureiden lasten palaavan koulusta todistuksiensa kera. Lisää iloista puheensorinaa kuuluu kauempaa. Kesäloman alku ilahduttaa monia, mutta minun iloni kumpuaa kuitenkin tällä hetkellä aivan jostain muusta. Viimeisteltyäni omenasta kaiken syötävän, lähden takaisin sisälle ja heitän omenan jämät roskikseen.

Suuntaan takaisin huoneeseeni ja istahdan sängylleni. Katseeni kulkee huoneen ympäri. En kuitenkaan aio muistella mitään, mikä sijoittuu kyseiseen huoneeseen. Otan puhelimeni taskustani ja lataan instagramin. Ensimmäinen askel uuteen elämääni saisi alkaa jo tänään ja tulevat, uudet muistoni taltioisin kaikkien nähtäville.