Poika Nimeltä Samuel

Luku 3

Suudelman jälkeen tunnit kuluivat. Ne muuttuivat päiviksi, viikoiksi, kuukausiksi ja lopulta vuosiksi. En kuullut Samuelista enää. En saanut häneen yhteyttä monista yrityksistä huolimatta. Parin viikon jälkeen en ollut varma oliko hän enää edes elossa. Hän oli hylännyt minut. Suudellut minua ja jättänyt kuin kalan kuivalle maalle.

Se oli aluksi hyvin vaikea. Lopetin yhteydenottoyritykset jo muutaman kuukauden kuluttua ja poistin hänen numeronsa toivoen, että voisin unohtaa hänen olemassaolonsa. Aivan kuin tuo on selkeästi unohtanut minut. Hän jätti jälkeensä surua, pettymystä sekä pelkoa. En uskaltanut enää päästää ketään lähelleni ja työnsin pois kaikki, joita ennen kutsuin jopa kavereikseni. Samuel oli herättänyt minussa vahvan hylkäämisen pelon, johon ainoaksi keinoksi uskoin oleva täysi yksinäisyys. Kaiken lisäksi jäljelle jäi myös särkynyt sydän. Suudelmamme jälkeen olin tajunnut, että välimme ei tosiaan olleet tavallinen kaverisuhde. Olin ollut rakastunut häneen ja suudelmasta päätellen hän myös minuun. Siksi en kyennyt ymmärtämään miksi hän sulki minut ulos elämästään viimeisestä lupauksestaan huolimatta

Vähitellen romanttiset tunteeni hiipuivat, samoin kuin muistoni Samuelin olemassaolosta. Vaikka hänen unohtamisensa alkoi tuntua mahdolliselta, ei pelkoni kadonnut mihinkään. Olin yläasteen loppuajan hylkiö, se outo, eristäytynyt tyyppi johon kukaan ei enää lopulta kiinnittänyt huomiota. Yhdeksännen luokan viimeisenä talvena vanhempani ilmoittivat, että peruskoulun loppuun käytyäni muuttaisimme pois. Tiedon tullessa muuttoon oli vielä useampi kuukausi, mutta sillä hetkellä päätin, että uudessa kaupungissa alkaisi uusi elämäni. Lukitsisin jokaisen muiston Samuelista ja päihittäisin kaiken kärsimyksen jonka hän oli jälkeensä jättänyt. Pian olisi kulunut kolme vuotta viimeisestä kohtaamisestamme. On aika kadottaa sen lukon avain, jonka taakse muistoni Samuelista saavat jäädä kuolemaan.