Poika Nimeltä Samuel

Luku 2

Jo seuraavana päivänä muuttouutisista, Seison hänen pihallaan katsoen, kun muuttomiehet pakkaavat kalusteita suureen muuttoautoon. Huokaisen syvään. Samuelin kerrottua uutisensa edellisenä päivänä, olin suuttunut hänelle siitä, ettei tuo ollut kertonut aikasemmin muutostaan. Syynä tälle oli pojan mukaan kuitenkin se, että hän halusi vielä viettää aikaa kanssani ilman, että minä stressaisin hänen muuttoaan. Olin sanonut hänelle, että olisin mieluummin kuullut siitä ajoissa jotta ehtisin valmistua elämässäni tapahtumaan suureen muutokseen ja ärsyyntyneenä tömistellyt takaisin sisälle, jättäen Samuelin pihallemme yksin. Pian tämän jälkeen olinkin jo purskahtanut lohduttomaan itkuun, mutta Samuel oli kuitenkin jo ehtinyt poistua, jättäen sisareni paidan terassin aidalle roikkumaan. En kehdannut loppuiltaan olemaan häneen enää edes yhteydessä, mutta yön yli nukuttuani olin suoraa päätä juossut parhaan ystäväni pihalle.

Annan pääni retkahtaa alas. Tuntuu kuin myös minun elämäni pakattaisiin muuttoautoon Samuelin lähtiessä. Jäisin yksin, enkä saisi enää koskaan tuntea mitään samanlaista kenenkään muun kanssa. Kyyneleet vierivät silmistäni, mutta pyyhin niitä pois. Pian pehmeät kädet tarttuvat poskistani ja nostavat katseeni ylös. Kohtaan Samuelin silmät. Hän on minua hieman pidempi. Lasittuneen katseeni läpi näen surumielisen hymyn, ja samalla tunnen kuinka päätäni pidellessään hän pyyhkii peukaloillaan kyyneleitäni pois poskiltani. Tartun hänen käsistään laskien ne pois kasvoiltani, mutten irrota otettani.

"Lupaathan pitää yhteyttä?" Kysyn ääni väristen, pitäen katseeni visusti hänessä. "Lupaan. Ja voidaanhan me edelleen nähdä lomilla." Vastaa Samuel, yrittäen piristää minua. Pian hänen isänsä huutaa, että on lähdön aika. Halaamme pikaisesti hyvästiksi. En haluaisi päästää irti mutta on pakko. "Heippa sitten." Samuel mutisee, luoden vielä katsekontaktin kääntyessään pois. Hymähdän, mutten kykene vastaamaan. Käännyn vain poispäin, en halua katsella Samuelin loittonevan. Lähden hitaasti kävelemään, mutta pian kuulen juoksuaskeleita takaani. Joku tarttuu kädestäni ja pyöräyttää minut ympäri ja vetäen kohti itseään. Tunnen toiset huulet omillani ja tuttu tuoksu leijuu ympärilläni. Ennenkuin ehdin kuitenkaan saamaan kiinni hetkestä, näen Samuelin nopeasti loittonevan selän. Häkeltyneenä jään katsomaan, kuinka hän nousee autoon ja se ajaa pois. Hipaisen huuliani, tuntien edelleen äskeisen kosketuksen niissä ja suuni muodostaa äänettömästi nimen 'Samuel'.