Poika Nimeltä Samuel

Luku 1

"Elias! Samuel!" Sisareni Elina huutaa vihaisena peräämme meidän juostessa pois hänen huoneestaan nauraen. Piiloudumme portaikon alle ja hihitämme hiljaa, kun siskoni juoksee ohitsemme meitä huomaamatta. "Sun siskos nirhaa meidät tällä menolla." Kuiskaa Samuel, kun Elinan juoksuaskeleet ovat loitonneet kauemmas. Käännän katseeni Samueliin ja virnistän. "Siks tää onkin nii hauskaa." Totean ja kurkkaan portaiden alta varmistaakseni, että reitti on selvä. Tartun Samuelia kädestä ja lähden nopeasti vetämään tätä ulos talosta kohti pihamaatamme, jottei siskoni löytäisi meitä vielä. Ovesta ulos pujahdettuamme juoksemme auringon kuivattamalla nurmella ilman kenkiä. Hetken päästä puhtimme loppuu ja kaadumme selällemme maahan, kummankin alkaen tasata raskasta hengitystään. Käännyn naurahtaen kyljelleni ja siirrän katseeni vierelläni makaavaan poikaan. Tällä on isosiskoni vaaleanpunainen, hänelle turhan suuri t-paita päällään. Myös minulla on päälläni siskoltani varastamiamme vaatteita ja koruja. Katseeni kulkeutuu automaattisesti vierelläni makaavaan poikaan, joka on onnistunut saamaan kuvaa, katkeillutta ruohoa jo ympäri siskoni vaaleaa t-paitaa. 

Mietin hetken minua ja Samulia siinä tilanteessa. Olemme tunteneet päiväkodin hiekkalaatikolta asti ja olleet siitä lähtien erottamaton parivaljakko. Monet ovat vuosien varrella kutsuneet ystävyyttämme uniikiksi, mutta en ole koskaan ymmärtänyt kuinka se eroaa keidenkään muiden kokemasta ystävyydestä. Pian katseeni keskittyy hänen rintakehäänsä, joka kohoilee kiivaasti hengityksen tahdissa. Hätkähdän kun tuo käy yllättäen istumaan ja katseemme kohtaavat.

Hetken tuijotuskilpailun jälkeen hän avaa suunsa. "Elias, mä oon muuttamassa pois." Hän sanoo yhtäkkiä totinen ilme kasvoillaan. Ryhdyn samantien räkäiseen nauruun. "Älä viitsi." Hekotan ajatellen tuon olevan täysi vitsi. Miten typerä ajatus olisikaan, ettemme Samuelin kanssa enää näkisikään päivittäin, jekkuja ja muita suunnitellen. Katseeni pysyy nauraessani tuon silmissä, jotka pysyvät värähtämättäkään totisina. "Olihan se vitsi..?" Kysyn nyt hieman epävarmemmin. Samuelin hiljaisuus ja yhä alakuloisemmaksi muuttuva katse kuitenkin kertoo minulle, ettei kyseessä ole vitsi. Kyyneleet kohoavat silmiini ja jotain sisälläni särkyy siinä samassa hetkessä.

//Wohoo, welcome back, Keinotekoinen! Uusi ja parempi Poika Nimeltä Samuel on nyt täällä ja saa viimeinkin kauan odotettua jatkoa! Pääsin vuosien jälkeen kirjautumaan takaisin tälle tilille ja huomasin, että jatkoa on kyselty vielä viimeisimmän vuodenkin sisällä :O Kiitos kaikille, jotka ovat jaksaneet odottaa ja tervetuloa myös mahdollisille uusille lukijoille! Aloitan alusta kirjoittamalla uudelleen jo aiemmin julkaistut osat, mutta sitten alkaa tulla uutta kontenttia!