Sydän ei kuuntele varoituksia // bxb

13. Tiedottomuuden maailma

-Milo Rautiainen-

"Vitun perse!" Huudahdan, kun palloringissä potkaisen ohi pallosta, ja tipun pelistä pois.

"Äijä iha tosissaa." Roni naurahtaa ja tökkäisee piponi silmilleni.

"Tää on hei vakavaa." Sanon korjaten samalla pipoani, ja liityn jo ringistä tippuneiden joukkoon.

Pelin alkuun on noin tunti, ja olemme aloittaneet lämmittelyn perinteisesti palloringillä. Ja seuraavaksi menemme tekemään paikkojen availut ja lihasten lämmittelyn.

Tänään on luvassa jännittävä ja fyysinen peli, koska pelaamme sarjamme kärkijoukkuetta vastaan.

Se sattuu myös olemaan joukkue, missä Jonathan pelasi ennen, joten pitäisi varmaan kysyä vielä hänenkin fiiliksiä illan pelistä.

Kaksin johonkin pääseminen on kuitenkin osoittautunut maailman vaikeimmaksi tehtäväksi, ja emme muutenkaan ole joukkuelaistemme silmissä parhaimpia kavereita, joten se luultavasti aiheuttaisi hieman ihmettelyä.

Nappaan kuulokkeet taskustani, laitan pelipäivän soittolistani soimaan ja alan tekemään kehon availuja ja tarvittavaa lihasten lämmittelyä, ennen kuin menemme jäälle alkulämmöille.

Roni ja Luke liittyvät seuraani, mutta emme kuitenkaan juttele juuri mitään. 

Tai siis minä en juttele, ja Luke ja Roni tietävät, että tarvitsen omaa rauhaa ennen jokaista peliä, en saa muuten kaikkea itsestäni irti ja olen kärttyinen.

"Onks toi se Rautiainen?" Kuulen, kun kävelen kahden vastustajajoukkueen pelaajan ohitse ja he jäävät katsomaan jotenkin häiritsevästi perääni.

En kuitenkaan anna sen rikkoa keskittymistäni ja jatkan kävelyä kopille.

Kun olen avaamassa kopin ovea, Jonathan vetää minut sivuun ja otan kuulokkeet pois korviltani.

"Mää tiiän et sää et tykkää jos sua häiritää ennen pelii, mut aattelin vaa nopee toivottaa tsempit peliin." Hän sanoo hymy suupielessään, ja vilkaisee nopeasti oikeaan ja vasempaan käytävällä, tarkistaen näkyykö siellä ketään ja painaa nopeasti huulet huulilleni.

Hymyilen ja vetäydyn suudelmasta.

"Sää kävelet nyt vähän heikoilla jäillä." Kuiskaan hänelle, mutta en pysty pidättelemään hymyäni.

"On kivaa elää vähän reunalla." Hän virnistää ja jää katsomaan minua.

Uppoudun hetkeksi hänen silmiinsä, mutta havahdun siitä pian ja otan muutaman askeleen kauemmaksi. Olisi epäilyttävää, jos joku näkisi meidät näin, melkein naamat toisissaan kiinni.

"Mikä fiilis pelistä?" Kysyn ja avaan kopin oven.

"Iha jees." Hän vasta ja astuu perässäni koppiin.

"Ootko varma?" Kysyn ja käännyn häntä kohti, ja yritän saada hänet kiinni valheesta.

"Okei, kyl mua jännittää." Hän sitten vastaa.

Hymyilen vaiun hänelle rauhoittavasti ja suuntaamme molemmat omille paikoillemme, mihin huoltajat ovat jo asetelleet paitamme ja valmiiksi teroitetut luistimemme.

Istahdan tutulle paikalleni ja selaan vielä nopeasti puhelimen ilmoitukset lävitse, ennen kun alan laittamaan kamoja päälleni.

Pari snäppiä, muutama ilmoitus instagramista, tsemppi viesti mummulta ja sitten yksi sähköposti, joka kiinnittää huomioni.

Klikkaan viestin auki ja silmäni pyöristyvät varmaan lautasen muotoisiksi, kun alan lukemaan sitä.

Tps.organistions: