Sydän ei kuuntele varoituksia // bxb

4. Ylimakeita siidereitä ja liikaa viinaa

-Jonathan Alen-

Olen lenkillä kaupungin pururadalla, kun kuuntelemani podcastin keskeyttää puhelimen viestiääni.

Emil Virenius:

"Tänää ois yhet bileet. Läheks messii AJ ja Leoki on tulos?"

Katson puhelintani ja mietin hetken jaksanko lähteä, mutta tunnen kuitenkin Emilin niin hyvin, että tiedän hänen pystyvän suosittelemaan minut mukaan, ja pieni nollaus olisi kyllä paikoillaan, joten vastaan hänelle:

Jonathan:

"Enköhä mä voi lähtee. Monelt ne on ja mis. En kauhee hyvi tunne viel mestoi tääl."

Emil Virenius:

"Jes mahtavaa! Tullaa hakee sut 19.45 ni sun ei tartte lähtee suunnistaa sinne ite ;)"

Jonathan:

"Jees nähää si."

Vilkaisen puhelimeni kelloa ja huomaan, että minulla on enää tunti aikaa valmistautua, joten lähden juoksemaan suorinta reittiä kotiin.

Matkalla käyn kuitenkin ostamassa pari ylimakeaa siideriä itselleni, jos omat juomat pitää tuoda. En meinaa kuitenkaan juoda paljoa, koska olen kuitenkin urheilija ja ensiviikolla minulla on U20-maajoukkueen harjoitusleiri, jossa valitaan joukkue, joka edustaa Suomea jouluna pelattavissa nuorien MM-kisoissa, joten silloin on oltava hyvässä iskussa.

Kotiin päästyäni käyn nopeasti suihkussa, laitan hiukseni edes jotenkin hyvään järjestykseen ja valitsen asun.

Mustat farkut, valkoinen kauluspaita, josta jätän pari ylimpää nappia auki, muutama koru, kello käteen ja luotto kenkäni, mustat vanssit, jotka ovat jo nähneet aika paljon elämää.

Kun olen tyytyväinen ulkonäkööni menen alakertaan keittiöön ja syön vähän jotakin selaillen samalla puhelintani, yrittäen samalla tappaa aikaa, jota minulla on ennen kuin kaverini saapuvat hakemaan minua.

Selaillessani instagramia ehdotuksissa tulee vastaan "rautiainenn_m". Oletan, että se on Milo ja uteliaisuuteni voitta, joten klikkaan profiilin auki. Yksityinen. Niimpä tietenkin. Miksi ihmeessä tunnen oloni pettyneeksi? Enhän edes pidä hänestä.

Työnnän kuitenkin nämä ajatukset sivuun ja painan "lähetä seurauspyyntö"-nappia, olemmehan me kuitenkin samassa joukkueessa. Sitten kuitenkin muistan, kuinka hän kävi päälleni kopissa aiemmin tänään ja uhkaili vaikka millaisilla asioilla.

"Tästä ei sitten kerrota kenellekään" blah, blah, blah...

Totta kai kerroin siitä joillekin. Eihän tuollaisesta asiasta vain voi pysyä hiljaa. Kerroin siitä muutamalle tyypille keiden kanssa olin kavereita edellisessä joukkueessani.

Ajatukseni kuitenkin keskeyttää se, kun kuulen auton ajavan pihatielle, joten otan jääkaapista siiderini, menen eteiseen ja heitän takin niskaan samalla painautuen ulko-ovesta kirpeään syysilmaan.

Avaan Emilin sinisen Audin oven ja tunkeudun AJ:n seuraksi takapenkille. Leo ja AJ ovatkin jo aivan juhlatunnelmissa, kun ajamme melko hiljaista pääkatua pitkin kohti bilepaikkaa.

"Kenen luona ne bileet siis on?" Kysäisen, mutta en ole varma kuuleeko kukaan kysymystäni, koska AJ ja Leo ovat alkaneet hoilata karaokea radiosta tulevan ylikulutetun pop-biisin mukana.

"Milon luona." Emil vastaa ja vilkaisee minua auton taustapeilistä.

Yritän pitää naamani mahdollisimman peruslukemilla, mutta en taida onnistua siinä kamalan hyvin, koska Emil vain hymähtää ja kääntää katseensa takaisin tiehen: "Otat vaa pari shottia ni viha unohtuu kokonaa, etkä enää muistakkaa kenen luona ne bileet on."