Eri paikka, sama Kuu

Avaruus

Eräänä rauhallisena iltapäivänä istuin yksin huoneessani ja katselin ikkunasta isoa, kaunista kuuta. Mietin, miltäköhän se näyttäisi Maasta katsottuna, olin nimittäin asunut koko elämäni avaruudessa 50 muun ihmisen kanssa. Olimme kuulemma 100 vuotta sitten tulleet tänne avaruusaluksella pakoon toista Maassa asuvaa kansaa, joka tappoi meistä kaikki jotka näkivät välittömästi. Syitä ei kunnolla tiedetä, taphtumien historia on todella monimutkainen. Aikaa oli kuitenkin jo kulunut niin paljon, että halusimme taas yrittää elää sovussa Maa-kansan kanssa ja asua Maassa. Oli vain yksi ongelma, tätä ainutta alustamme ei saanut enää liikkumaan senttiäkään, koska se oli ollut niin kauan paikallaan. Onneksi kuitenkin rakentajamme olivat jo 10 vuotta suunnitelleet konetta, jolla voisi olla mahdollista teleportata Maahan. Konetta oli nyt jo pari vuotta rakennettu ja näytti siltä, että se voisi jo piankin valmistua.

Tiesin, että jonkun meistä pitäisi testata teleporttauskonetta ensimmäisenä, jolloin ei vielä voisi tietää toimiiko se oikein. Halusin todella mennä Maahan, hengittää raikasta ilmaa ja tuntea maanpinnan jalkojeni alla.  Halusin tavallaan testata teleporttauskonetta ensimmäisenä ja olla ensimmäinen Maassa. Toki siinä olisi riski, mutta ehkä juuri siksi halusin olla ensimmäinen, en halunnut kenenkään muun loukkaantuvan.
Yhtäkkiä huoneeni nurkassa olevasta radiosta kuului kuulutus. Joku sanoi selkeällä ja kuuluvalla äänellä: “Huomio kaikki! Pitkään rakentamamme teleporttauskone on vihdoin valmis. Jos haluat olla sen ensimmäinen testaaja, muista että mitä vaan voi tapahtua ja kone ei välttämättä toimi oikealla tavalla. Jos olet kuitenkin varma, tule ilmoittautumaan heti huoneeseen 11. Kuka tahansa terve yli 16-vuotias saa olla koneen ensimmäinen testaaja.” Sydämeni alkoi hakkaamaan nopeasti innostuksesta ja pelosta. En ollut odottanut koneen valmistuvan jo niin pian mutta tiesin kuitenkin, että halusin olla ensimmäinen testaaja. Nousin heti pieneltä metalliselta sängyltäni, otin tärkeimmät tavarani mukaan, ja lähdin päättäväisenä kohti huonetta 11.

Kun olin huoneen 11 edessä, pysähdyin hetkeksi, suljin silmäni ja vedin syvään henkeä. Avasin silmäni ja astuin huoneeseen 11. Huoneessa oli muutama ihminen ja yksi heistä tuli luokseni tervehtimään minua. Hän oli selvästi yksi teleporttauskoneen rakentajista. Olimme jutelleet ennenkin. Hän kysyi ystävällisesti mutta jännittyneenä: “Haluaisitko sinä testata teleporttauskonetta ensimmäisenä?” En halunnut jäädä epäröimään, joten vastasin reippaasti: “Kyllä, mielelläni.” Hän kysyi vielä hieman varovaisesti: “Oletko aivan varma, Alycia, emme voi taata että kaikki onnistuu.” Yritin näyttää mahdollisimman vakuuttavalta sanoessani. “Olen harkinnut tätä kunnolla ja tiedän, että tahdon tehdä tämän.” Rakentaja edessäni epäröi hetken, mutta sitten hymyili pienesti ja nyökkäsi. “Seuraa minua.” Huokaisin helpotuksesta kävellessäni rakentajan perässä huoneen toisessa päässä olevaan koppiin. Sisällä rakentaja antoi minulle metallisen rannekkeen, jonka avulla voisin kuulemma olla yhteydessä alukseen ja kertoa, onnistuiko kaikki suunnitelmien mukaisesti. Seuraavaksi minulle esiteltiin teleporttauskone. Se oli todella upea. Se oli musta ja sen päällä oli punainen nappi. Yksinkertainen mutta upea. Rakentaja sanoi minulle: “Kun olet valmis, ota toisella kädellä koneen kahvasta lujasti kiinni ja paina nappia.” Nyökkäsin hermostuneena mutta innoissani. Sain olla kaikkien sankari ja ehkä olla todella pian Maassa. Sanoin: “Kiitos todella paljon tästä mahdollisuudesta, toivottavasti nähdään Maassa.” Rakentaja vastasi: “Toivottavasti, onnea matkaan!” Otin epäröimättä kiinni koneen kahvasta, vilkaisin vielä viimeisen kerran rakentajaa kiitollisena ja painoin rohkeasti punaista nappia. 
Tunsin kehossani oudon kylmän tunteen, mutta en lainkaan kipua. Silmäni olivat menneet kiinni, ja hetkeen en tuntenut yhtään mitään. Pian kuitenkin tunsin jo jalkojeni alla jotain kiinteää mutta pehmeää. Avasin silmäni ja suuni loksahti hämmästyksestä auki. Minä olin tehnyt sen, olin Maassa, oikeasti.