Frozen heart

maailman ihanin

"Elle" Dankku yhtäkkiä sanoo aika hiljasella äänellä.

Liikun niin, että nään Dankun kasvot. "No mitä?"

"Haluisiks lähtee mun kaa faijalle ens viikolla?" se kysyy. Siis herranjumala APUA. SEN ISKÄLLE. SOS.

Dankku naurahtaa varmaan mun järkyttyneelle ilmeelle. "Rauhassa vaan ei se nyt nii pelottava oo" se nauraa.

"No mut silti paskon housuu jo valmiiks" sanon vieläkin järkyttyneenä.

"Älä nyt viitti ei mun faija oo pelottava. Tuskin se ees on kotona päivät se on töissä ja illat jossain en ees tiiä" Dankku sanoo ja tuijottaa mua sen ruskeilla silmillä. "Suostuisit nyt en jaksais olla susta erossa kauaa plus haluun esitellä sut mun faijalle ja mun espoolaisille kavereille"

Hymy nousee väkisinki mun huulille. Miten joku voi olla noin ihana. En voi olla pussaamatta Dankkua. Kukaan muu ei onneks nää. En jaksa nyt vaa niitten juttuja.

"Suostuks?" Dankku kysyy silmät täynnä toivoa.

"Kauan me oltais siellä?" kysyn mietteiäänä.

"Viis päivää eli maanantaist perjantaihi. Haluun tulla juhannukseks mutsille ja varmaa säki haluut himaan" Dankku sanoo.

"Okei joo käy" suostun.

"Jes mahtavaa!" Dankku riemuitsee ja kietoo kätensä mun ympärille. Toi teinipoika saa mun huulille semmoset kestohymyn, että huhhuh. No onhan se maailman ihanin.

"Hei söpöläiset ette millään viittis mennä lämmittää paljuu?" Elis kysyy.

"Joo me mennää" Dankku vastaa reippaana. Se kampee ittensä ylös sohvalta. Itse en näytä mitää merkkejä ylös nousemiselle. Kääriydyn vaan enemmän peittoihin.

"Elle nyt iha oikeesti nouse" Dankku sanoo.

"Siel on ihan sika kylmä en varmasti tuu" märisen.

"No onneks sul on tommonen halinalle mukana" Allu sanoo.

Pyöräytän silmiäni huomaamattomasti. "Ihan ku se mua halailis" sanon muka vakavana, koska tiiän itekki et puhun paskaa. Dankusta on kuoriutunu niin hellyyden kipee halinalle ettei toista. Se on pahempi ku mä. Mut ei se haittaa must se on vaan söpöö.

Saan kaikkien ootko vittu tosissas katseet muhun. "Aa oon varmaa sokee mut mitäs te ootte tässä koko illan tehny?" Benkku kysyy kulmat koholla.

"No kunhan kiusaa vaan" Dankku toteaa. Näköjään oppinu tulkitsee mua jo aika hyvin. "Noniin nousetko ite ylös vai pitääkö sut nostaa?"

"Sanoin jo siellä on kylmä en tule" märisen ja laitan käteni puuskaan.

En kerkee ees reagoida, ku oon jo Dankun sylissä. Yritän rimpuilla pois tosin sysipaskoin tuloksin.

"Päästä alas osaan ihan itekkin kävellä" sanon turhautuneena.

"Älä helvetissä luulekkaan, että päästän karkaat kumminki" Dankku naurahtaa.

"No mennään sit ees sun huoneen kautta" sanon.

"Häh miks?" Dankku kysyy kummissaan.

"Tarviin sun lämpöset vaatteet tonne myrskyyn" sanon.

"Myrskyyn? Ellen rakas siellä tuulee vaan vähän" Dankku sanoo huvittuneena.

"Haluutko sä mut mukaas vai et?" kysyn roikkuessani Dankun olkapäältä.

"Haluan" se vastaa mulle ja lähtee tallustamaan kohti sen huonetta. Dankku laskee mut sängylle. Anteeks vähän väärä termi tiputtaa on parempi.

"No oisit voinu vähän nätimmin laskee" sanon.