"Mä oikeesti kuolen kohta johonki nestehukkaan!" Benkku valittaa dramaattisesti. "Miks kukaan ei tuonu mitää nesteytystä?"

Aaronin naamalle leviää omahyväinen virne. "Mis välis joku sano ettei kukaa hoitanu juoma puolta?" se kysyy ja alkaa kaivamaan reppuaan. Aaron kaivaa sieltä kaljaa ja lonkeroa. Ilmeisesti ei lähetä enää mihinkää ilman et ois jotain juotavaa. Kuollaan kaikki 30 vuotiaina, paitsi Ellu.

Benkku ottaa silmät kiilluen kaljan vastaan.
"Oot pelastava enkeli"

"Anything for you darling", Aaron sanoo.

Katson touhua huvittuneena "Nonii pussatkaa nyt vielä", naurahdan. Saan vastaukseksi vaan Benkun keskisormen. En voi muuta kun naurahtaa.

Aaron ojentaa mullekkin yhen tölkin. Otan sen ilomielin vastaan ja korkkaan sen. Hörppäilen siitä
vähän väliä.

"Noniin mennäänkö jo uimaan?" Elis kysyy kärsimättömänä. Todella outoo nähä Elisabet ilman mitään meikkiä. Ehkä seki aatteli kerranki järkevästi.

"Tuutsä?" mua odottamaan jäänyt Benkku kysyy.

"Joojoo" sanon pompatessani ylös pyyhkeeltä.

Kävellään täydessä hiljaisuudessa kohti vettä. Eikä se oo mitenkään akward hiljasuus. Tiiätteks, kun niitten ihmisten kaa kenen kaa hiljasuudet on akward nii yrittää koko ajan puhuu jotain. Hirveen rankkaa. Mut sit on ne ihmiset joittenka kaa hiljasuus ei oo akward, voi vaan olla eikä tarvii koko ajan keksii jotain puhuttavaa.

Havahdun ajatuksistani tuntiessani jonkun roiskivan vettä mun päälle. Nostan katseeni maasta ja kohtaan virnuilevan Benkun. Kukapa muukaan.

"Vittu mä tapan sut" sanon hänelle murhaavan katseen kera. Ampasen juoksuun ja hyppään Benkun kaulaan. Jotain me siinä painitaan, ennen ku saan vihdoin painettua koko jätkän veden alle. Paskiainen. Joittenkin pikku kakaroitten mutsit kattoo meitä kauheen vihasesti. Antais meijänki pitää hauskaa, helvetti.

Hetken päästä Benkku tulee esiin pinnan alta ja heiroo vettä naamastansa pois. Hän tuijottaa mua tuimasti. "Sä otit sen sitte ihan niinku kirjaimellisesti" hän toteaa enemmän kun kysyy.

"Jep ei kuulu tapoihin vähätellä" vastaan ylpeästi.

"Huomattu on sisko rakas" Benkku naurahtaa. "Onneks mä osaan kostaa" hän jatkaa. Benkku ei kuitenkaan ehdi tehdä elettäkään ennen kuin pinkaisen jo karkuun.

***

Siis väsyttää. Oikeesti väsyttää. Ihan tosi paljon. En muista ees koska oisin viimeks nauranu noin paljoo. Ja vielä ilman alkoholii. Okei oli Aaronilla ne sen pussikaljat mukana, mut ne jäi vaa niihi yksiin. Siis kesä on kyllä ihmisen parasta aikaa. Ainakin mulla. Tai no nyt on vaan hyvä kausi, koska on kesä. Okei voi kesälläkin olla paskana ja se on kyllä tullu tässä todistettua. Ei mennä siihen, mulla on nyt niin hyvä fiilis ettei mikään voi pilata tätä.

Käppäilen yksikseni kotiin päin rannalta. Hiukset takussa ja märkänä, pyyhe olalla. En jaksanu tunkee sitä laukkuun. Benkku jäi vielä rannalle, ite lähin kotiin sain tarpeekseni siitä riemusta. Se on suuri ihme etten mä oikeesti kuollu. Pää kävi sen verran monta kertaa veden alla, Benkun johdosta. Mulla on niin ihana veli.

Onneks ei oo enää pitkä matka kotiin. Haluun vaan äkkiä suihkuun ja sänkyyn. Vilkasen Dankun pihalle, ilmeisesti niillä on juhlat joko sisällä tai takapihalla. Emmä tiedä, mutta autoja on vielä ainakin aika paljon ottaen huomioon et kello on jo jotain seittemän illalla.

Huomioni kiinnittyy, kuitenkin meidän pihaan jossa nököttää valkonen audi. Anteeks mut mitä helvettiä. Ei kyllä ole mun tai Benkun auto eihän meillä edes ole. Okei ehkä joku Dankun siskon vieraista on jättäny sen toho, kun Dankku on sanonu et se on ok. En mä keksi parempaakaa selitystä tälle mysteeri autolle. Mut jos se ois jonkun noitten vieraitten auto oishan Dankku varmaa laittanu viestiä mulle, etten saa sydänkohtausta. Jos se on vaan unohtanu. No ihan sama en jaksa miettiä sitä nyt.

Frozen heartWhere stories live. Discover now