kaikki puhelut vastaajaan

Start from the beginning
                                    

"Tiiäks Ellenist?" hän kysyy hädissään.

"Mä en tiiä.." Benkku sanoo mut toinen osapuoli keskeyttää sen. "Ei ku ne riiteli Dankun kaa." se jatkaa.

"Ollaan sen huonees ja se on taas viilelly." Benkku sanoo hermostuneesti.

"Tääl on verine veitsi ja sen shortsit on kans veres." Benkku sanoo silmäillessään veistä.

"Ei se vastaa Dankulle mut yritä soittaa sille." Benkku sanoo ja lopettaa puhelun.

"Kuka se oli?" kysyn katsahtaessani Benkkuun.

"Allu sil ei ollu mitään hajuu teijän riidast tai siit mist Ellen on." Benkku sanoo ja laittaa puhelimen takaisin taskuun.

Ihmettelen sen toimintaa. "Eiks sun kannattais soittaa muillekki jos ne tietää." kysyn.

"Jos se ei oo kertonu Allulle se ei oo kertonu kellekkää." Benkku sanoo ja kääntyy takaisin portaita päin.

"Allu tulee tänne sinuna valmistautuisin huutamiseen." Benkku sanoo poistuessaan alakertaan.

Voi paska pelottaa niin paljon. Toivon et Ellen on jossain kunnossa ja turvassa. Mua pelottaa kans Allun huuto. Kenenkää paras kaveri ei oo huutanu mulle. Mut se on pieni murhe.

En tajuu itteeni miks sanoin niin Ellenille oon niin kusipää. Mulla vaa pimahti ja oli paskapäivä. Okei emmä voi pistää sitä ton piikkiin. Mut mä en oikeesti tarkottanu sitä. Mä en oo ikin tykänny kenestäkää täl taval mil tykkään Ellenist. Se on niin erillaine ku muut. Hyvällä tavalla.

Havahdun mun ajatuksista kun ovi käy. Kuinka kauan mä oon oikeen seissy tässä. Näköjään nii kauan et Allu kerkes tulee tänne.

Otan askeleita kohti portaita ja valmistaudun huutoon. Kävelen portaat alas ja siellä Allu seisoo eteisessä.

"Mitä vittua sä oot menny tekemään!" Allu huutaa. Noni tästä se alkaa.

"Emmä tiiä kaduttaa ihan vitusti." sanon ja oikeesti tarkotan sitä.

"Kerro kaikki." hän sanoo jo vähän rauhallisemmin.

Jatkan matkaani olkkariin ja lösähdän sohvalle. Avaan suuni ja kerron Allulle kaiken.

"Ei vittu sä oot kusipää." Allu sanoo päätä pudistellen.

"Tiiän mut oon vitun huolissani Ellenist." sanon hermostuneesti ja alan pureskella kynsiäni. Paha tapa teen sitä aina ku hermostuttaa.
"Tiiäks mis se on?" kysyn Allulta.

"Ei mitää hajuu." Allu sanoo. "Me ei voida muuta ku venaa ja toivoo et se tulee kotii kunnos."

Vittu.

***

Ellenin nk

Herään vihdoin tähän maailmaan. Hirvee darra. Kaikki ihan pimeenä eilisestä. Raotan silmiäni nään vaan pimeen huoneen. Mulle iskee pieni paniikki, koska tunnistan etten oo kotona. Missä mä oon? Muistele muistele muistele. Aaa mähä tulin Koskiselle. Samalla mieleeni muistuu mun ja Dankun riita. Joo oisinpa vaan nukku vittu pois.

Kuulen ku joku avaa huoneen oven ja tulee sisälle.

"Ellen ooks sä hereillä." äänestä päätellen Koskinen kysyy.

Käännyn toiselle kyljelleni ja käytävästä tursuaa valoa siristän heti silmiäni.

"Joo ai vittu mikä darra." sanon ääni käheänä.

"Uskon tos on sulle särkylääke ja vettä." Koskinen sanoo ja ojentaa mulle vesilasin ja pillerin. Otan ne ilomielin vastaan.

"Kiitos." sanon ja vedän ne kitusiin.
"Mis mun puhelin on?" kysyn vielä.

Frozen heartWhere stories live. Discover now