Vihdoin tuli maanantai, ja tänään olisi ensimmäiset harkat. Suoraan sanotusti jännitti, mutta kyllä se siitä varmaan helpottaisi. Riensin aamupalalle. "Huomenta kaikille!" Sanoin ja kaikki katsoi minua kummasti, paitsi Celia ja Hugo. Eli käytännössä vain isä ja äiti.
Istuuduin Celian ja Hugon viereen. "Taasko puuroa?" Huokaisin. "Puuro on terveellinen aamupala, Martin." Äitini sanoi. Pyöräytin silmiäni hymyillen. Otin itselleni puuroa lautaselle.
"Moneltako ne treenit oli?" Isä kysyi. "17:00, viimestään paikalla pitää olla 17:10 jos osallistuu treeneihin." Kerroin. "Voitais ensin käydä vähän kaupoilla koko perhe ennen sun treenejä." Äiti sanoi. Celia oli innoissaan, mutta minä, Hugo ja isä huokailtiin. Kello oli vasta 9:00, joten tulisimme olemaan kaupoilla varmaan johonkin 16:00 saakka, jos lähdetään joskus 11:00.
Saimme kaikki syötyä, ja sain työkseni pukea Hugolle päivävaatteet päälle. Otin Hugon kädestä kiinni ja menimme Hugon huoneeseen vaihtamaan vaatteita. Puin hänelle marvel hupparin ja jotkin siniset verkkarit. "Valmis!" Hugo huudahti kikattaen. "Jep, tule, vien sut äitin ja isin luo. Munkin pitää vaihtaa päivävaatteet." Sanoin ja nostin Hugon syliin.
Vein hänet äitin ja isän huoneeseen, ja lähdin omaan huoneeseeni pukemaan. Laitoin mustat empyret, ja mustan dickiesin hupparin. Vetäisin vielä puman mustat sukat jalkaan ja lähdin alakertaan odottamaan muita.
Hetken päästä Celia tuli alakertaan. Hänellä oli mustat baggy jeansit, paita oli pitkä koko valkoinen huppari ja hiukset oli nätisti yläponnarilla. En tiedä minkälainen naismaku täällä päin Espanjaa on, mutta El Hierrossa Celia oli sydänten särkiä. Hän oli rakastunut täysin erääseen Sebastianiin, mutta Celia sai tietää että hän oli pettänyt Celiaa. Hän oli päättänyt sen jälkeen ettei rakastu enään ikinä.
Jonkin ajan päästä vanhemmat ja Hugo tulivat luoksemme, ja lähdimme autolle.
***
Kävimme varmaan miljoonassa eri vaatekaupassa ja parissa tavarakaupassa, kuten kirjakauppa ja lelukauppa, mistä löydettiin Hugolle leikki dinosauruksen.
Kello oli nyt 14:58, ja viimein olimme kotona. Menin suorilta tein huoneeseeni ja lysähdin sängylleni makaamaan.
Otin puhelimeni esille ja huomasin että tämän päivän treeneistä oli tullut infoa, joten avasin viestin.
Biel: Hei Real Team! Tänään otetaan treeneissä ihan iisisti. Alku tunnista jaa'amme teidät pareihin, jonka kanssa menette suunnitelemalleni lenkille. Kerron asiasta enemmän tunnin alussa.
Kävelyn jälkeen otetaan jotain leikkimielistä peliä, samoissa tiimeissä kun aina. Tiedoksi Martinille, toimit toisena keskus-hyökkääjä Álvaron kanssa.
Loppu tunnista mennään teidän mukaan, mutta jotain, mihin liittyy pallo. Nähdään pian!
Kuulosti mukavalta tunnilta! Olin niin innoissani tulevasta tunnista, mutta toisaalta minua myös jännitti. Olin tutustunut vain 10 pelaajaan, ja pitäisi vielä tutustua toisiin 10 pelaajaan.
Menin ottamaan jotain pientä syötävää että jaksan olla treeneissä. Otin pienen jogurtti purkin. Söin jogurtin hetkessä, ja säntäsin jo käymään suihkussa heittäen jogurtin roskiin. Kello oli jo 15:45, ja tehtävää oli paljon.
Kävin suihkussa, ja siinä kesti noin 5min, sen jälkeen kuivasin hiukset, ja sitten menin etsimään itselleni vaatteet.
Laitoin pitkät valkoiset polvisukat, valkoiset shortsit ja valkoisen paidan. Oletan että täällä puetaan aika samalla tavalla jalkapallossa. Menin täyttämään laukkuni. Laitoin sinne juomapullon, pyyhkeen (jos siellä on suihkut), nappikset ja kuulokkeet. Lopun ajan tulisin aika varmasti vain makaamaan sängyllä.
***
Olimme matkalla kohti jalkapallokenttää. "Jännittääkö?" Isä kysyi. "Joo, mut hyvällä tavalla." Vastasin tuijottaen ikkunasta ulos.
Ei kauaakaan kun olimme jo jalkapallokentällä, jossa oli jo paljon nuoria poikia. Osan heistä tunnistin ja osan en. "Saatanko sut poju?" Isä kysyi. "Ei tarvii. Heippa! Heippa Hugo." Sanoin ja sipaisin Hugon poskea.
Paiskasin auton oven kiinni ja menin muiden pelaajien luo.
"Moi!" Simon sanoi. Simon on helppo muistaa, hänellä oli siili, ja meren siniset silmät. "Moikkelis! Onks tääl pukkaria vai miten täällä toimitaa?" Kysyin. "Mennään pukkariin sitten kun Biel on tullut. Voit laittaa nappikset jo tässä." Simon kertoi hymyillen. Nyökkäsin.
Vaihdoin nappikset ja menin sitten Simonin, Cristianin ja Álvaron seuraan. Sen kolmikon muistin. "Ei vitsi miten siistiä! Olin oottanu tätä ihan super kauan!" Cristian sanoi. "Öm outo kysymys, mut, olitteko te jollakin tauolla? Tai siis kun asuin El Hierrossa, niin siellä oli joka viikko 2 kertaa viikossa harkat. Jos oli kesä niin kentälllä, ja jos talvi nii areenalla." Kysyin. "Aa joo, meillä oli välivuosi kun Bielin tytär sairastu, nii sen piti olla sen kanssa. Oli tosi lähellä et ei olis alkanu nytkään, mutta hän alkoi tulemaan parempaan kuntoon joten Biel pysty järjestää treenit." Álvaro kertoi. "Aa joo okei kiitti!" Hymyilin.
Kikkailin pallon kanssa jotain omiani, ja niin teki Cristiankin. Otimme kisan kumpi pystyi pomputella palloa reisien päällä. Minä voitin! Sain 4 enemmän kuin Cristian.
Hetken päästä Biel tuli paikalle ja menimme kaikki hänen luokseen. "Noniin hyvää iltapäivää. Laitoin whatsappiin tänään tämän päivän ohjelman, haluaako joku kertauksen?" Biel kysyi. Kukaan ei tarvinnut kertausta. "Noniin. Eli jaa'an teidät nyt pareihin, ja sitten lähdette pienelle lämmittely juoksulenkille. Annan parille oman reitin minkä juoksette. Kaikki reitit on suht. saman pituisia. Martinin pari opastaa." Biel kertoi. Toivoin saavani Álvaron, Cristianin tai Simonin parikseni... Álvaron tutustuin viestien kautta. Hän on hyvin mukava.
"Juan ja Mateo, satama
Mikel ja Jose, Kylä
Hector ja Nil, metsä
Cristian ja Martin, puisto"
"Jes!" Cristian hihkaisi. Hymyilin.
Lähdimme Cristianin kanssa juoksemaan. "Onko toi puisto reitti kiva?" Kysyin. "Joo on, paras!" Cristian sanoi katsoen minua.
Olimme juosseet parisen kilsaa ja olimme menossa nyt takaisin kenttää kohden. "Mennäänkö me tän jälkeen sinne pukkariin?" Kysyin. "Aa joo, mennään. Bielillä nähtävästi vähän tökkii toi muisti ku on ollu välivuosi. Käydään yleensä aina heti ku Biel tulee." Cristian kertoi. "Aa. Höh."
***
Olimme ekoja jotka saapuivat kentälle. "Hörpätkää vettä!" Biel huudahti toiselta puolelta kenttää. Avasin laukkuni ja niin teki Cristiankin. Hörppäsimme kummatkin vettä, jonka jälkeen menimme Bielin luo.
"Me ei menty pukkariin." Cristian sanoi heti kun pääsimme hänen luokseen. "Tiedän, pukkari on remontissa." Biel sanoi. "Eli ei päästä suihkuun." Cristian puuskahti. "No mut hei muute en älynnykkää! Miten oot viihtynyt Madridissa? Etkös sä asunu siellä pikku saarella El Hierrossa?" Biel kysyi. "Aa joo oon tykänny asuu Madridissa. Ehkä vähän erilaisemmat tavat, mut kuitenkin tykkään. Jännittää mennä vaa kouluun." Kerroin. Biel nyökkäsi ja taputti olkapäätäni.
"Mille luokalle sä meet?" Cristian kysyi.
"Meen 8c:lle." Kerroin.
"Ei vitsi! Mäki oon 8c:llä, ja nii on Álvaro ja Jan!" Cristian sanoi pirteänä. Luojan kiitos että siellä on tuttuja!
***
Kaikki olivat tulleet, ja nyt alkaisi peli.
Tiimimme kuului:
Simon (maalivahti)
Álvaro
Jan
Mikel
Cristian
Hector
Ivan
Mateo
Nil
Carlos
Minä
Tunsin tuosta vain Simonin, Álvaron ja Cristianin. Ainoa asia mikä pyöri päässäni oli, etten nolaisi itseäni nyt. Olis hirveetä jos tekisin jonkun nolon jutun vahingossa, tai mokaisin jotain.
Menimme omille paikoille. Aloittajana toimi Nil, joka syötti Cristianille. Cristian hölkkäsi ensin rennosti vastustajan puolelle, mutta nopeutti tahtiaan pikkuhiljaa. Hän syötti sen Janille, joka syötti Álvarolle. Álvaro lähti juoksemaan maalia kohden pallo mukana, mutta Bruno sai pallon ja lähti juoksemaan meidän puolta päin paitsioasemalle. Bruno syötti Aaronille joka teki maalin. "Paitsio!" Biel huusi kentän laidalta.
***
Peliä oli kulunut nyt 20min, ja se oli 1-0 vastustajalle. Nyt päätin että skarppaan. Niinkun ihan kunnolla. Simon syötti Ivanille joka syötti minulle. Lähdin kuljettamaan palloa ihmisten läpi vastustajan puolelle. Juoksin niin kovaa kuin pääsin, ja tein maalin! Vaihdoimme läpyt Cristianin ja Álvaron kanssa. "Toi oli komee!" Álvaro naurahti. "Kiitos!" Naurahdin takaisin.
***
Peli päättyi 3-1 meille. Tein 2 maalia ja yksi tuli minun syötöstä. Loppu tunti pelasimme esimerkiksi, kuka pelkää jalkapalloilijaa, mutta kiinni jäi jos jalkapalloilija sai pallon pois.
Tämä oli ehkä paras tunti mitä olen koskaan kokenut, ja Biel kehui minua loppu tunnista todella hyväksi pelaajaksi!
—————————————
1200 sanaa! Semi pitkä, mut ei kai se haittaa😅
ŞİMDİ OKUDUĞUN
Belief
Macera14-vuotias Martin Pérez perheineen muuttaa Espanjan pääkaupunki Madridiin. Martin on pelannut jalkapalloa pikku pojasta lähtien, ja rakastunut lajiin täysin. Martinilla on ollut rankka vuosi, kun on joutunut muuttamaan pikkukylästä suureen Madridiin...
