Läheisyyden kaipuu || BLIND CHANNEL ONE SHOTS ||

26. Tarina: Kuume - kiukku

Joel x Olli

Joonas

"Ai saatana ku on selkä jumissa." Sanoin tuskallisesti hampaideni välistä. Ei kannattaisi istua huonossa asennossa liian pitkään...

Pyöräytin vielä kerran hartioitani ennen kuin nousin ylös. Olin juuri avaamassa suutani Nikolle, joka istui toisella tuolilla edelleen selaten puhelintaan, mutta ajatukseni keskeytti Joelin yskintä. Hän oli koko päivän vaikuttanut ja kuulostanut ihan helvetin nuhaselta. Ihmettelin edelleen miksi hän edes tuli studiolle. Kiva jos tuo tarttuu nyt meihin muihin vain siksi, kun Joel on jääräpäisenä tullu tekemään töitä kipeänä..

Menin lähemmäksi Joelia, joka oli vain hytissyt tuolilla istuessaan jo tunnin samalla selaten puhelintaan. Pistin käteni tuon otsalle, jota hän nähtävästi aluksi hieman säikähti. Tuntui siltä, kuin tunkisi kätensä suoraan aurinkoon. Kuinka helvetin paljon kuumetta sillä nyt sitten oli? Huoh.. Huolehtisit edes joskus vähän enemmän itsestäsi Joel hyvä..

"Mä haen sulle kuumemittarin ja buranan. Siirry tolle toisen huineen sohvalle." Tokaisin sille ja otin suunnakseni sen tilan, jossa Olli parhaillaan äänitti bassoa Aleksin kanssa. Hän oli se, joka tietäisi mistä nämä asiat löytyisi ja tarviiko muuta tehdä. Ollista oli vähän niin kuin tullut bändin lääkäri. Se tiesi aina kaiken.

Kurkistin sisään ja herätin nähtävästi heti Ollin huomion. Se laski bassonsa maahan. Nyt Aleksikin kääntyi katsomaan minuun päin.

"Olli. Tiiäks mis meidän kuumemitari ja burana on?" Kysyin.

"Mihin sää niitä tarviit?" Se esitti vastakysymyksen.

"Joel taas ei aattele mitään vaan se tuli sairaana tänne ja nyt vaikuttaa siltä, et sillä on ihan kunnolla kuumettakin." Kerroin.

Olli huokaisi pettyneenä ja nousi ylös. "Vie se sinne toisen huoneen sohvalle lepäämään. Ei oo hyvä jos se tartuttaa meidät muut." Se sanoi vielä ennen kuin häippäsi.

Palasin takaisin ja löysin Joelin ja Nikon väittelemässä jostain asiasta.

"Kyllä sun on nyt pakko levätä." Kuulin Nikon sanovan jo varsin turhautuneella äänensävyllä.

"Mutta ku meijän on pakko saada hommat tehtyä tän viikon loppuun mennessä valmiiksi ennen kuin me lähetään kiertämään Eurooppaa." Se intti vastaan.

"Sä oot palellu vaan koko päivän jo täällä ja pystyt just ja just puhumaan. Sä et ihan oikeesti pysty." Liityin tähän väittelyyn. Uskois nyt helpolla, mutta Joelin tuntien se halusi aina olla oikeassa ja väitti vastaan viimeiseen asti.

Olli onneksi tuli keskeyttämään minun ja Joelin välille syttyneen riidan, kun meno alkoi äityä pahemmaksi. "Joel." Se sanoi vaativasti. 

Olin jo valmistautunut jatkamaan tätä kiistaa, mutta yllätyksekseni Joel vain tuhahti ja kääntyi Ollin suuntaan. "Hyvä on." Se sanoi.

Olin hämmästynyt. Mitä ihmeen taikavoimia Ollilla oli? Olin ollut varma, että Joel pitäisi suurin piirtein köyttää johonkin kiinni.

Olli otti Joelin kädestä kiinni ja alkoi taluttamaan tuota pois. Katsoin edelleen hämmentyneenä Nikoon, joka katsoi minua vähintään yhtä hämmentyneellä katseella takasin.

"Noh. Sehän kävi loppujen lopuksi helposti." Se sanoi hetken kuluttua.

"Ja onneksi." Vastasin nyökäten. 

Olli tuli takaisin luoksemme hetken kuluttua. "38,9 astetta kuumetta." Se saneli samalle pudistaen päätään.

"Miten sä sait sen noin helposti rauhoittumaan?" Kysyin heti ihmeissäni? Kuulosti ihan kuin Joel olisi ollut uhmaikäinen taapero. Anteeksi, mutta siltä hän kyllä joskus vaikutti.

Olli antoi minulle salaperäisen hymyn ennen kuin vastasi hymähtäen. "Saat itse keksiä."

---

Joitakin tunteja oli kulunut Joelin kuume-kiukku episodista. Minä, Niko, Aleksi ja Tommi olimme jatkaneet hommia normaalisti. Jossakin vaiheessa Olli oli kuitenkin hävinnyt näkyvistä. Sen pitäisi tulla soittamaan loppuun joitakin basso juttuja, jotka oli jääneet kesken.

"Mää käyn tarkistaan onko se Joelin luona, ku kaikki muut tilat on tyhjinä." Lopulta sanoin ääneen.

Raotin varovasti ovea auki. Huone oli hämärä. Sohvalla makasi epämääräinen mytty vilttiin kääriytyneenä.. Olipa hyvä, jos Joel oli saanut nukahdettuakin. Olihan uni monesti paras lääke flunssaan tai mikä lie pöpö oli häneen nyt iskenyt. Ollia ei kuitenkaan näkynyt. 

Silmäni totuttua hämärään tajusin, että olihan Olli sittenkin siellä. Siitä pilkotti vain hiukset, kun se nukkui ihan kiinni Joelissa. Hymähdin huvittuneena. Vai tätä se Olli sitten meinasi. 

Pistin oven kiinni perässäni ja palasin muiden luokse.

"Löytykö sitä?" Aleksi kysyi heti.

"Jooh, mutta siellä se nukkuu Joelin kainalossa."

Muut katsoivat minua ensin ihan kummallisina, mutta Niko hymähti sitten. "Annetaan niiden nukkua. Kyllä se basso voidaan äänittä loppuun huomennakin. Pitää vain olla tarkkana, jos Olliin nyt tarttuu tuo Joelin pöpö."

Muuta nyökkäsivät ja mutisivat jotakin myönteistä. Nappasin kitaran käteeni ja istahdin viereiselle tuolille rämpyttämään sitä. Kyllä tämä tästä vielä valmistuisi ajoissa, vaikka pari sairastumista tapahtuisi.

---
Sanoja noin 645

Tämmönen ihme synty tällä kertaa tänä aamuna. Mun piti alunperin kyllä tehä enää vain yksi shotti, mutta päähän tulee vähän liikaa ideoita kokoajan niin saatte vielä tän lisäksi yhden joulu, talvi tai uudenvuoden aiheisen shotin ennen sitä virallista viimeistä.

Hyvää joulukuun alkua muuten kaikille! :) Kuinka moni teistä on tulossa Helsinkiin keikalle?