Läheisyyden kaipuu || BLIND CHANNEL ONE SHOTS ||

23. Tarina: "Panisin"

Joonas x Olli

Olli

Suoristin pukuni mustaa kravattia, pyyhin roskia ja satunnaisia kankaaseen tarttuneita hiuksia päältäni ja tarkistin hiuksieni kunnon jo vaikka miten monetta kertaa peilistä. Kohta pitäisi lähteä. Kaipa minä olin jo tarpeeksi kauan tuijotellut itseäni peilistä ja miettinyt näytinkö tarpeeksi hyvältä. 

Katsahdin kelloon ja totesin itselleni, että parempi se oli kuitenkin olla omissa häissään edes ajoissa, vaikka hiukset tai jokin muu ei näyttäisikään omaan silmään täydelliseltä. Vaikka muuten olin innoissani tästä päivästä olin samalla hermona. Halusin kaiken olevan täydellistä minun ja  Anniinan häissä. Olimme suunnitelleet tätä päivää jo monen monta kuukautta, kun piti ensinnäkin saada ajankohta parhaaksi mahdolliseksi. Kiertueet sun muut työasiat olivat melkein aina tiellä, mutta nyt tänään olimme ihan kaikki Suomessa.

Käännyin peilin edestä pois ja nostin katseeni tuolilla istuvaan Joonakseen, joka oli jo ainakin 40 minuuttia ollut valmiina ja selasi puhelintaan. Minä olin hermoillut ihan kauheasti tätä päivää ja sen onnistumista. Joonas onneksi lupasi olla henkisenä tukena nyt aamulla ja auttaa kaikessa.

"Miltä mä näytän?" Osoitin sille kysymyksen. Olihan sitä hyvä kysyä toisenkin mielipidettä, kun ei itse ollut varma. Ja jos joku niin Joonas ainakin osasi auttaa ulkonäöllisten asioiden kanssa liittyi se sitten hiuksiin, meikkiin tai vaatteisiin.

"Panisin." Se vastasi leveästi virnistäen ja nousi ylös.

Pyöräytin silmiäni ylidramaattisesti. Joonas oli aina ollut tuollainen. Heitti niin tilanteessa kuin toisessa aina jotain likaista, kaksimielistä tai muuten vain epäsopivaa läppää ja flirttaili minkä kerkesi. Vaikka ajoittain se saattoi ärsyttää ja turhauttaa minuakin niin rakastin silti tuota tolloa. Vuosien saatossa sitä oppi rakastamaan toisessa niin hyviä kuin huonojakin puolia. 

"Voiko sulta vaatia edes yhtä päivää, jollon olisit kunnolla? Sinne häihin on tulossa kaikki mun sukulaiset ja heillä on lapsiakin." Pyysin siltä yrittäen kuulostaa mahdollisimman vakavalta. Tämä päivä oli minulle tärkeä. Kaiken piti mennä täydellisesti.

"Katotaan." Se vastasi vinkaten silmäänsä. Annoin tuolle pettyneen ilmeen.

"No joojoo Olli rakas. Kyl mä nyt sun hääpäivänäs lupaan olla kunnolla." Se lopulta hymähti ja taputti mua veljellisesti selkään. "Ei pervoja tai muuten lapsille epäsopivia vitsejä."

Olin hieman helpottunut, vaikka kyllähän minä nyt Joonakseen luotin enemmän kuin itseeni ainakin jossain määrin. "Kiitos." Vastasin hymyn noustessa huulilleni. Vetäisin tuon miehen vielä pitkään haliin. 

"Entä jos kaikki meneekin pilalle?" Esitin ehkä päivän typerimmän kysymyksen. Hermoilin tätä ihan liikaa.

"Hyvin se menee. Sähän rakastat Anniinaa ja se rakastaa sua. Sää on mitä mainioin ihminen ja mä tarkistin vielä kertaalleen nyt aamulla, että kaikki oli varmasti valmiina." Joonas lohdutti parhaansa mukaan ja painoi kaverillisen pusun hiuksiini. Nyökkäsin hitaasti.

---

Auto matka kirkkoon ei ollut pitkä. Noin 15 minuuttia siinä menisi ja minun ei edes tarvinnut ajaa Joonaksen lupautuessa rattiin. Siinä ajassa ehdin kuitenkin vielä uppoutua syvälle ajatuksiini. Ajatukseni heitteli pitkin poikin käyden läpi paljon asioita. Häät olivat kuin merkkipaalu elämässä, vaikka eihän se tietenkään pakollinen ollut. Kaikki eivät kaivanneet häitä tai parisuhdetta ollenkaan ja sekin oli ok. 

Minulle naimisiin meno oli ollut jotain mitä olin halunnut jo pitkään elämässäni. Se oli jotenkin itselle oleellinen asia omaan elämääni, mutta totta kai se jännittikin paljon. Olihan tämä niin sanottu "tavallinen elämä" joskus hankala mahduttaa keikkaelämään bändin kanssa, joka lähtikin monen vuoden epätoivon jälkeen suureen nousuun ja monia vuosia myöhemmin me kierreltiin maailmaa paljon. Siinä sai tasapainotella bändin ja parisuhteen kanssa todella tarkoin. Se oli tullut todistettua monesti. Ennen Anniinaa seurustelin yhden toisen naisen kanssa, mutta se suhde sitten katkesi, kun se ei lopulta toiminutkaan juurikin bändi- ja ystävyyssuhteiden takia. Hän ei esimerkiksi kovin pitänyt siitä miten läheinen olin Joonaksen kanssa.

En minä sille mitään voinut, että olin niin läheinen hänen kanssaan. Olin tuntenut hänet lapsuudesta asti, joten meidän välille oli rakentunut erityinen side, jota ei voinut murtaa mitenkään. Anniina oli onneksi käsittänyt tämän ja minä olin myös edellisestä suhteestani oppinut asioita ajan tasapainottamisen suhteen niin kaikki sujui hyvin. 

Tuntui hassulta, että ennen Anniinaa jätkät olivat jo ehtineet epäillä, että minulla ja Joonaksella olisi jotain juttua. Olimme vissiin läheisempiä muiden silmissä kuin luulimmekaan, mutta tosiasiassa olimme vain ystäviä, veljiä jne. Joonas oli kyllä homo. Hän on joskus jo yläasteella tullu minulle ulos kaapista. Minä taas olen kokenut itseni heteroksi aina. Siltikin, vaikka kerroin muille jätkille miten asiat olivat niin minusta tuntuu, että he uskoivat ettei välillämme ollut oikeasti mitään muuta kuin vasta sitten, kun ilmoitin seurustelevani Anniinan kanssa. Edelleen silloiset ilmeet huvitti minua, kun Joonas tuli halaamaan ja onnittelemaan minua ja muut näyttivät siltä, kuin eivät olisi ymmärtäneet, mitä olin juuri sanonut.

---

Perillä sain kuulla ensimmäisiä onnitteluja muiltakin jätkiltä. Paikalle tuli perheeni hieman myöhemmin auttamaan vielä viimeisissä valmisteluissa ennen kuin kirkon kellot soisivat ja pitäisi olla omilla paikoillaan valmiina. 

"Äiti älä nyt." Marmatin, kun äitini oli tietenkin yli innokkaana tullut halaamaan ja suukottamaan poikaansa. "Kyllä nyt minä saan poikaani tämän hääpäivänä halata." Se vastasi takaisin. Hymähdin. No menkööt. Isäni kans kävi halaamassa minua ja samoin nuoremmat sisareni.

Jonkin ajan kuluttua piti sitten lähteä odottelemaan, kunnes vieraat olivat istuutuneet paikoilleen ja häät voisivat virallisesti alkaa. En ollut ehtinyt nähdä Anniinaa ollenkaan, mutta ehkä se oli ihan kivaa nähdä tämä vasta alttarilla. 

Joonas nappasi innoissaan kädestäni ja lähti kuljettamaan minua kohti omaa paikkaani. 

"Meikän paras ystävä mennee naimisiin! Whoooo!!" Se tuuletti samalla, joka sai minut nauramaan.

Ihan  varmasti, jos olisin ikinä ollu edes osittain kiinnostunut miehistä, niin Anniinan tilalla olisi Joonas. Sen minä tiesin. Mutta elämä oli mennyt nyt näin ja se teki minut onnelliseksi. Toivoin vain, että Joonaskin oli onnellinen. 

---

Vähä random mut mennään sillä.

Sanoja noin 850