Frozen heart

tempperamenttine tapaus

"Oon nii pahoillani ettei sulla oo hyvät välit sun vanhempien kaa." Dankku sanoo.

"Ei sun tartte olla pahoillas ei se oo sun vika ja oon jo tottunu." sanon.

"Sun ei pitäis olla tottunu ei kenenkää pitäis elää ilman vanhempia." Dankku sanoo.

"No ei varmaa pitäis mut ei tälle vaa voi mitää." sanon.

"Miks te muutitte tänne" kysyn.

"No se oli mun syy oikeestaa." Dankku sanoo.

"Mitennii sun syy?" kysyn.

"Perseilin koulus ja siin oli vähä kaikkee muutaki. Mutsi halus mut pois sieltä ja täällä sitä nyt sit ollaa" Dankku sanoo.

"Ooks sä ilone siit et muutitte?" kysyn.

"Emmä tiiä en ois halunnu muuttaa oon tähä asti asunu aina Espoos ja mun vanhat kaverit jäi sinne. Ja ei ny Stadist oo nii matka Espoosee mut silti jouduin kuitenki vaihtaa kouluu." Dankku sanoo. "Mut jos tääl on näin kivaa porukkaa nii ei haittaa paljookaa enää" Dankku sanoo ja vinkkaa silmää.

"Ooksä joku pleijeri?" naurahdan.

"Never know" Daniel naurahtaa. 

"Just" sanon. "Tuu mennää tonne" sanon ja osotan polkuu joka lähtee metsää päin. 

"Okei nyt must alkaa tuntuu siltä et sä oot se joka palottelee ja dumppaa mun ruumii mettää" Dankku nauraa.

"Pää kiinni ja seuraa" sanon hymyn kaartuessa huulilleni.

"Käskystä nuori neiti" Dankku sanoo.
Pyöräytän Dankulle vaan silmiä ja lähen kävelee eteenpäin. Ei keretä kävellä kauakaa eteepäi ku meijän ees aukee merimaisema, no senhä mä jo tiesin.

"Upee paikka, mist oot tämmöse löytäny?" Dankku kysyy.

"No kerra olin vaa kävelee ympäriinsä tääl päi ja löysin tän. Tuun tänne rauhottuu ain välil" vastaan. Jätän kuitenki kertomatta ihan oikeen syyn minkä takii löysin tän paikan. Olin vähän yli vuos sitte aika pohjalla ja olin hyppäämäs tosta. Mut ei Dankun sitä tarvii tietää.

***

Havahdun aamulla vitun raivostuttavaan piipitykseen. Vihaan herätä aamulla, varsinki ku on menny myöhään. Mulla nimittäin meni. Meil oli Dankun kaa hyvät jutut ja se vaikuttaa tosi kivalta, mut kaveriks se jää. Tulin varmaan neljän aikaan kotiin. Hups. Joten siks aattelin skippaa ainaki ekat tunnit, koska herääminen ei just nyt houkuttele. Nukuin joku kaks tuntii, joten paljon mielummin jään tänne vällyjen väliin. Ei pari poissaoloo lisää vaikuta mun tilanteeseen yhtään mitenkään. 

Olin nukahtanu uudestaa, koska herään siihe ku ovi pamahtaa auki.

"Huomenta rakas siskoni on aika lähtee kouluun" Benkkuu kiekuu.

"Emmä tuu kouluu" sanon.

"Ja miksi et?" Benkku utelee.

"Koska oon nukkunu varmaa kaks tuntia väsyttää" mutisen unisena

"No kannattaa varmaa liehua ulkona yömyöhään naapurin pojan kaa" Benkku virnuilee.

"Mistä sä siitä tiiät?" kysyn ihmeissäni.

"Koska oon sun rakas veli ja tiiän sun elämästä kaiken" Benjamin sanoo itse varmasti.

"Aivan varmasti joo tiedät. Mee nyt jo ja anna mun nukkua" sanon ja käännän kylkeä.

"Ei käy ku me lähetää nyt kouluu" Benkku sanoo ja vetäsee mun peiton pois.

"Mä niin vihaan sua!" huudan.