Your Little Lover

17. Turn into something beautiful

Kun olimme -miltei tunnin hikisen vääntämisen ja Josiahin päättymättömien kiroilujen ja valitusten jälkeen- saaneet teltan kasaan, istahdimme kaikki ylpeänä sen eteen.

"Siis..eiks tän pitäny olla helppo koota?" Sebastian ähkäisi heittäessään tpaidan pois päältään.

Rayan kohautti olkiaan. "No ku pistetää viis idioottia ja vaa yhen viisaan kokoomaa telttaa ni ei se sekunneissa valmistu. Siis etteks te oikeesti oo koskaa enne koonnu telttaa vai mite te olitteki noi urpoja. Hyvä ku rungon erotitte kankaasta." Rayan virnisteli.

Kaikki muut vain pudistelivat päitään, sillä ei ollut millä väittäisi vastaan. Jos Rayan ei olisi ollut mukana, olisimme varmaan päätyneet heittämään teltan turhautuneena mereen ja nukkumaan taivasalla. Olimme toivottoman uusavuttomia.

Alkoi tosissaan tulla pimeä, ja päätimme asetella kamppeet ja laittaa pedit telttaan. Josiah ja Rayan ilmoittivat menevänsä heti nukkumaan ja he jäivätkin telttaan, mutta minä, Daniel, Bella ja Sebastian päätimme lähteä vielä katsomaan auringonlaskua.

Kävelimme pitkät pätkät North avenue beachin rantaa pitkin. "Täällä on hurjan nättiä, kannatti tulla." Bella sanoi ja hyppeli eteenpäin.

Hän iski silmää minulle ja nykäisi päätään Sebastianiin päin joka seisoskeli ihan melkein vedessä. Älysin vihjeen ja roiskautin vähän vettä hänen päälleen. Sebastian loikkasi lähemmäs, kumartui ja roiskautti vettä korkeassa kaaressa paidalleni. "Hei!!" Nauroin ja lähdin jahtamaan Sebastiania.

Yhdesti vilkaisin taakseni ja huomasin Bellan kuiskuttavan jotai Danielille, tämä virnisti, ja kuiskutti jotain takaisin. En välittänyt siitä sen enempää vaan jatkoin kostoretkeäni kunnes sain roiskautettua vettä Sebastianin housuille.

Bella ja Daniel kävelivät luoksemme (olimme juosseet miltei teltalle asti vesisotatoimissa) ja he pudistelivat päätään. "Ootte te vaa sellane perinteine sisaruskaksikko." Daniel huokaisi ja me nauroimme.

"Hei mä lähen jo takas teltalle, tuutko Alecia mukaa" Bella kysyi odottava virne naamallaan. Aavistelin pahaa.

"Heei Alecia jää vielä kattelee taivasta mun kaa, jos vaikka näkyis tähtii. Ota mielummi toi harakka mukaas." Daniel sanoi ja osoittu Sebastiania. Bella virnisti, nappasi Sebastiania kädestä ja he kaksi lähtivät koikkelehtimaan telttaa kohti. 

"Mä tiiän mitä tehään." Daniel sanoi heti kun jäimme kahden, otti minua kädestä ja lähti kävelemään autolle. "Lähetää ajelee." hän jatkoi. "Okei." Vastasin ja hyppäsin pelkääjänpaikalle Danielin asettuessa ratin taa. Sitten mieleeni tuli jotain.

"Mitä te muute kuiskitte Bellan kaa siellä rannalla." kysyin ja kurkistin utealiaana danin kasvoja. Poika virnisti. "Se halus vinkkejä." hän sanoi heti. "Ai mitä vinkkejä?" kysyin ihmeissäni.

"No et mitä sen pitäs tehä Sebastianin suhteen. Sähä tiiät varmaa et se jätkä on enempi sellane ihastelen mieluiten kaukaa ja huomaamattomasti- jos se kiinnostuu jostai oikeesti, eikä tee hirveesti mitää..peliliikkeitä." Daniel sanoi ja nauroi.

"No todellaki on." sanoin ja hymyilin ajatellen sitä miten tajuton päällepäsmäri Sebastian muuten oli, mutta kun tultiin tunteiden näyttämiseen..se jätkä oli ihan keltanokka.

"Mut mite tää...OMG!" Kiljahdin innoissani ja haukoin henkä kun tajusin Bellan osuuden asiaan. "No, mitä Bella aikoo tehä??" tivasin virne naamallani.

"No ne oli kuulemma hakenu matkalla sen mummolasta kaks suppilautaa." Daniel aloittu ja kun huomasi kysyvän ilmeeni, hän jatkoi: "siis me vissii oltii nukuttu sillo." Ja käänsi katseensa poispäin mutta näin hänen poskipäänsä kohoavan hymym merkkinä.

Kun Daniel sitten katsoi taas minuun, välillemme syntyi jotenkin oudolla tavalla syvä katsekontakti, josta minun oli lopulta käännettävä pääni että voisin vetää happea keuhkoihini. Näin sivusilmällä Danielin hymyilevän itsetietoisena.

Hän pysäytti auton jollekkin parkkipaikalle ja laittoo radion päälle. "Siis radiosta tuleva musa on nii kuraa." Daniel sanoi ja minä nauroin. "Olin just sanomassa samaa." Komppasin.

"Hei laita nyt jotai parempaa." sanoin pudistellen päätäni kun joku random biisi alkoi soida. "No okei laitan jotai mun spotifysta." Daniel sanoi ja paineli jotain puhelimestaan. "Et sitte tuomitse." Hän jatkoi ja katsoi minua kulmiensa alta.

"Juu enhä mä ikinä." Vastasin kädet pystyssä ironisesti.

En meinannut uskoa korviani kun kajareista alkoi kohta soida coldplayn 'yellow'.

"Mitä?" Daniel hymähti ja tajusin että suuni oli loksahtakut auki. "Siis sitä mä vaa et ai sä kuuntelet tätä?" Sanoin epäuskoisena. "Ei hyvä vai?" Daniel kysyi virnistäen kulmat koholla. "Eii ku tää on ihan sairaan hyvä." sanoin ja myönsin heti perään: "osaan kaikki sanat ulkoo."

Daniel hymyili, katseli ulos ja alkoi yllättäen laulaa mukana: "i came along  i wrote a song for you 
And all the things you do.."
Hän vilkaisi minua.
Yhdyin lauluun automaattisesti ja lauloimme yhteen ääneen: "And it was called yellow"
Katsahdimme toisiimme ja virnistimme molemmat leveästi. "Sä laulat super hyvi. Niiku oikeesti hyvin." sanoin ihmeissäni. "Ai mä? Sähä laulat ku tekisit sitä työkses." Daniel sanoi naureskellen. Pudistin hymyillen päätäni.

"Your skin,
Oh, yeah, your skin and bones
Turn into something beautiful
And you know
You know i..love you so
You know i love you so" Daniel hyräili. En ollut varma pystyikö sitä auton hämärässä edes erottaa, mutta olin äkkiä punastunut.

Käsissäni ja selässäni menivät kylmät väreet. Käänsin pääni Danieliin päin. Hän hymyili ja katsoi minuun. "Et viittis olla noi täydelline, mun kädet o iha kanalihalla." mutisin ja käänsin katseeni pois.

"Sanoiks sä mua just täydelliseks?" Daniel kysyi voitonriemuisena. "Sanoin. Ja sanoisin salee uudelleenki." mutisin hiljaa.

Suljin silmäni ja keskityin kuuntelemaan musiikkia ja Danielin pehmeästi kulkevaa ääntä. Yhtäkkiä hänen laulunsa katkesi ja tunsin lämpimät sormet leuallani. "Jos meistä toine on täydelline ni se oot sä." Daniel kuiskasi hiljaa korvaani, ja tunsin hänen hengityksensä kutittavan kaulaani. Avasin silmäni ja näin Danielin ihanat silmät aivan omieni edessä.

Korvissani soi "turn into something beautiful" kun laskin käteni kevyesti Danielin niskan taakse ja painoin huuleni hänen täyteläisilke huulilleen.

- Moi! Sori siitä, et kesti näi pitkää kirjottaa uus luku. Moti oli vähä laskussa ja tää luku voiki siks olla vähä höttöö. Nyt taas kumminki inspis on takas koska se et vaa alan kirjottaa saa mut takas tarinaa sisälle. Kiitti ku luette, ootte ihania, moikka!<3<3