Your Little Lover

10. Lenkkeilyä

Olimme tehneet korvapusteeja yhdessä loppuun, ja vielä oli muutama jäljellä. Tönäisin vahingossa käsivarrellani jouhopussia ja sieltä pölähti jauhoja. Peräännyin salamana, unohtaen täysin että Daniel oli takanani. Hänen päänsä oli ollut kumartuneena ja kun kumarruin sivuun, kaulani sipaisi hänen poskeaan, aivan huulten vierestä.

Suoristauduimme molemmat ja katseemme kohtasivat moneksi sekunniksi. Punastuin varmasti sieluani myöten, kipitin äkkiä keittiöstä ulos mumosten jotain käsien pesusta.

Vasta vessaan päästyäni tajusin kuinka ontuvan selityksen olin luikauttanut ilmoille, olihan keittiössäkin hana. Äskeisestä tilanteesta olisi ollut varmasti miljoonia ulospääsyjä ja valitsin jonkun näin ilmiselvän. Mieleni teki hakata päätä seinään.

Hetken päästä palasin keittiöön ja yllätin Danielin virnistelemästä itsekseen hänen laittaessaan pellit uunin.

"Vahi sä noita, mä meen olkkarii." hän sanoi ja kääntyi minuun päin. Nyökkäsin. En uskaltanut uhmata kohtaloa kokeilemalla kantaisiko ääneni vielä.

Daniel kääntyi lavuaarin puoleen, avasi hanan ja sulki sen. Katsoin häntä kulmat koholla.

"Iha vaa testasin et toimiiks tää, ku vessaa asti lähit pesee käsiä." hän sanoi ja virnisti.

Puristin silmäni kiinni, manaten mielessäni tyhmyyttäni. Kulkiessaan ohitseni Daniel sipaisi nenänpäätäni kevyesti. "Jauhoo vaa." hän lausahti hymyillen mennessään, vaikka en olisi iki maailmassa edes ajatellut kysyväni, miksi hän niin teki.

Jäin yksin punajuuren värisenä keittiöön kokoamaan itseäni. Huokaisin syvään, koitin rauhoittua, ja odotin että sydämeni tykytys tasaantuisi. Miten jollain yhdellä jätkällä edes voi olla tuollaien vaikutus minuun.

"Alecia!" joku sihisi takani. Ponnahdin alas pöydältä, jolle olin asettunut istumaan, ja kipitin uunin vieressä seisovan Bellan luo.

"Miks sä näytät siltä et jotai suurta on tapahtunu?" kysyin tajuamatta kuiskata Bellan katseesta huolimatta, mistä hyvästä sain läpsäisyn käsivarteeni.

"Puhu hiljempaa! Ja eikä sit oo!" hän huutokuiskasi takaisin. "Mitä sä meinaat?" kysyin varautuneena. "Hei cmoon Dani virnuilee ku maailman kuningas tuolla olkkarissa!" Hän sihisi takaisin, kuulustelu ilme visusti kasvoille asetettuna. Katseeni kävi lattiassa ja katossa, ja pysähtyi sitten Bellan silmiin.

"No..ei mitää erikoista ellei lasketa sitä et mä taas nolasin itteni perusteellisesti olemalla tosi läpinäkyvä." Huokaisin ja pudistelin irvistäen päätäni. "Selitä vaa kaikki." Bella sanoi nyökytellen. Huokaisin vielä toistamiseen, ja aloin sitten selittää tilanteita auki.

"Jos juoruakat sallii, mä ottaisin noi nytte pois." kuulimme Danielin äänen takaamme. Käännyimme molemmat katsomaan häntä varmasti juuri niin juoruilusta kiinni jääneen näköisinä, että tuo ilmaisi osui kohdalleen. Daniel kohotti toista kulmaansa ja hymyillen hätisteli meitä uunin edestä patalaput käsissään.

Lähdimme olohuoneeseen, eikä Bella saanut virnuilusta tarpeekseen. Huokaisin ääneen.

"Ja nyt se oot sinä ketä virnistelee iteksee idioottimaisesti." sähisin hänen korvaansa. Bella purskahti hihittämään. "Nojoo, ehkä." hän nauroi.

"Haluuks joku tulla maistaa näitää!" Daniel kailotti keittiöstä, minkä seurauksena kaikki seurasivat salamana kutsua pullantuoksuiseen keittiöön missä, Daniel oli koonnut korvapuustit siistiksi keoksi tarjottimelle.

Astuin ensimmäisenä paikalle ja Daniel tökkäsi suuhuni pullan josta oli juuri itse haukannut.

"Tesi kappale." hän totesi ja meni laskemaan itselleen hanasta lasin vettä. Istuimme kaikki pöydän ääreen.

"Pakko sanoo että ootte vissii tehny hyvää yhteistyötä, näähä on tosi hyviä." Sebastian sanoi silmää vinkaten.

Huokaisimme Danielin kanssa yhteen ääneen dramaattisesti, kun vihjailevia katseita Sebastianin äskeiseen vihjailevaan kommenttiin liittyen sateli Rayanin, Josiahin ja Bellan osalta ihan kiitettävästi. "Juu ainaha me." Totesin kuivakasti ja loin paljon puhuvia katseita muille kulmieni alta, mutta he vain hymyilivöt ja kohautteluvat olkiaan.

"Nyt lähetää sulatus lenkille." Josiah sanoi ja hyppäsi pöydästä ylös.

"Kaikki ettii jotai sopivaa kamaa päällee, okei? Bella Alecian kaapista, me Sebastianin." Rayan komppasi, ja lähdimme kaikki yläkertaa kohti.

"Onks ne hyvät?" kysyin bellalta vetäessäni tummansinistä, kevyttä ja hengittävää niken urheiluhupparia päälleni.

"Juu, nää sopii hyvi." Bella sanoi peilaillen itseään mustat niken juoksutrikoot ja samaa kuosia oleva urheilu paita päällään peilistä.

Vedin jalkaani valkoiset juoksutrikoot ja kiskoin sitten Bellan peilin edestä mukanani alakertaan, mistä pojat olivat jo jonkun aikaa huudelleet meitä pistämään vauhtia.

Juoksimme tasaista hölkkävauhtia puistossa, jonne olimme ajaneet autolla. Olimme juosseet puiston hölkkärataa noin 1500m, kun Rayan ehdotti että tekisimme viekä lenkin loppuun metsöpolulla, ja palaisimme sitten autolle.

Meillä oli enää loppupätkä metsäpolkua jäljellä, kun tunsin toisen jalkani alla olevan maan olevan yhtäkkiä reilusti matalammalla, kuin muu polku, ja odottamattomaan kuoppaan astumisesta horjahdin ja nilkkani nuljahti omituisesti. Kompuroin vähän ja nilkkaa pisti.

"Ai!" Kiljaisin ja muut pysähtyivät hämmentyineinä. Kurtistin naamani ja kumarruin tunnustelemaan nilkkaani ottaen Bellasta tukea. "Mitä kävi? Nyrjähtiks se?" Sebastian kyseli. "Emmä tiiä, mä astuin johonki kuoppaa ja sit nilkka taittu." Vastasin irvistäen.

"Pystyks astuu sillä?" Josiah kysyi. Kokeilin varata painoa kipeälle jalalle, mutta en pystynyt siihen.

"En." vastasin surkeana. "Tästä ei oo enää paljoo, mä vaikka kannan sut reppuseläs autolle." Daniel sanoi olkiaan kohauttaen.

Näin kuinka Bella ja Sebastian vilkaisivat huultaan purren toisiaan.

"Kyllähän se neidille sopii." mutisi Rayan toisella puolellani virnistäen, mutta niin hiljaa että vain minä kuulin.

Vilkaisin silmälasipäätä kulmat koholla, ja hän naurahti. Sitten Daniel nosti minut reppuselkäänsä, ja lähdimme kävelemällä koko joukko eteenpäin.

En kehdannut puristää Danielin kaulaa kuin henkenk hädässä, vaan pidin vain käsiäni löyhästi hänen kaulansa ympärillä, ja pelkäsin vähän luiskahtavani alas. Daniel kuitenkin piti käsivarsiaan tukevasti jalkojeni ympärillä, joten onnistuin pysymään ylhäällä tipahtamatta.

Kun pääsimme autolle, Daniel kiepsautti minut kevyesti kuin höyhenen selästään käsivarsilleen, ja laski avoimesta autonovesta penkille.

"Kaikki okei?" Hän varmisti ja kumartui tunnustelemaan nilkkaani. Nyökyttelin mykkänä.

Ihoni kihelmöi Danielin kosketuksesta mutta koitin näyttää normaalilta. "En tiiä, saattaa olla nyrjähtäny, mutta en oo varma." Daniel tuumi ja suoristautui. "Eiköhän se tosta." Hän lausahti hymyillen ja sipaisi ohimennen sormenpäillään hiuksiani.

Nyökyttelin taas mykkänä, ja purin huultani toivoen, ettei naamani vaihtaisi väriä johonkin vähän räikempään. Sitten Daniel kiersi auton pelkääjän paikalle Sebastianin viereen, joka toimi kuskina, ja kun kaikki olivat autossa, saatoimme lähteä.

Minulle ja Sebastianille tuli lyhyt katsekontakti taustapeilin kautta, ja hän hän muodosti huulillaan sanan: söpöö. Pyöräytin tuolle vain silmiäni, vaikka oikeasti meinasin taas punastua. Huomasin Sebastian tönäisevän nyrkillä kevyesti Danielia olkapäähän ja luovan häneen pitkän katseen. Hän sai heti Danielilta läpsäisyn käsivarteen, mutta molemmat nauroivat.

Kohtasin tälläkertaa ruskeat silmät taustapeilistä. Ennen kuin ehdin kääntää katseeni, Daniel iski silmää suu edelleen naurussa. Kurtistin vain hänellä kulmiani, ja purin taas huultani, etten puhkeaisi hymyilemään.