Keskiviikkona kaikki meni pieleen.
Oppilaiden keskuudessa oli alkanut kiertää huhu, että Draco juotti Harrylle lemmenjuomaa, vaikka he eivät edes seurustelleet.
Huhu oli Harryn mielestä tietenkin naurettava, mutta Dracoon se näytti vaikuttavan. Hän yritti parhaansa mukaan vältellä kaikkia, jopa Harrya, eikä tullut edes syömään.
Pansy oli yrittänyt saada hänet puhumaan, mutta Draco oli alkanut syyttelemään itseään kaikesta.
"Mä en voi olla enää missään tekemisissä Potterin kanssa, tai muuten mun koko tulevaisuus on pilalla. Mut viedään Azkabaniin, koska olen lumonnut Valitun rakastamaan itseäni. Täysin naurettavaa, kaikki näkevät, miten hän vihaa mua! Mutta ei. Ihmiset ovat täysin sokeita ja luottavat huhuihin. Tai no, miksipä kukaan luottaisi kuolonsyöjään?" Draco oli huutanut Pansylle aamulla. Sitten hän oli rynnännyt jonnekin kyyneleet silmissä.
Pansy tiesi, miten rankkaa Dracolla oli. Hän oli täpärästi välttynyt Azkabaniin joutumiselta, ja vielä senkin jälkeen häneltä vaadittiin paljon. Ilman huippu arvosanoja Draco ei saisi kunnon töitä ja hänet passitettaisiin velhovankilaan kuolonsyöjien seuraksi.
Pansy myös tiesi, ettei Draco ollut ikinä halunnut liittyä Voldemortin joukkoihin. Hän oli tehnyt sen perheensä puolesta. Hänelle ei oltu annettu vaihtoehtoja.
Mutta sen kuului olla mennyttä. Kukaan ei ollut uskaltanut kiusata Dracoa Tylypahkassa sodan jälkeen. Ketään ei ollut kiinnostanut. Mutta heti, kun asia koski Harry Potteria, kaikkien sankaria, Dracosta tuli koko koulun vihatuin oppilas.
* * *
Myös Harry oli huolissaan Dracosta. Luihuista ei ollut näkynyt oppitunneilla koko päivänä. Päivän viimeisellä tunnilla, (taikajuomia), Harry menetti toivonsa sen suhteen, että Draco olisi tullut tunneille.
Mutta hän ei voinut jättää asiaa siihen. Vaikka kuiskuttelut seurasivat häntä käytävillä, Harry urheasti raivasi tiensä kohti tyrmiä. Hän ei tiennyt, miten pääsisi luihuisten oleskeluhuoneeseen, mutta onneksi Blaise Zabini tuli häntä vastaan käytävässä.
"Hei, Zabini! Odota!"
Blaise kääntyi ja jäi odottamaan Harrya.
"Missä Draco on?"
Blaise pudisti päätään. "En tiedä, näin hänet viimeksi aamulla."
Harry tunsi, kuinka hänen vatsaansa kasvoi epämääräinen möykky. "Miksei hän ole tunneilla?"
"Hän ei ollut mielissään huhuista", Blaise sanoi, valiten tarkasti sanansa. "Ne eivät ole hyväksi hänen tulevaisuuden kannalta, jos ymmärrät."
Harry nyökytteli kovasti. "Mä ymmärrän kyllä, mutta ne on vain huhuja. Se ei ole totta, eihän me edes... seurustella. Ja miksi Draco muka antaisi mulle lemmenjuomaa?"
Blaise hymyili surullisesti. "Se ei ole tärkein pointti. Tärkeintä on saada Draco järkiinsä."
* * *
Draco ei tullut järkiinsä.
Harry oli yrittänyt etsiä häntä koko keskiviikko-illan, mutta tuloksetta.
Torstaina hän ilmestyi oppitunneille. Heillä oli ainoastaan yksi yhteinen tunti, Harrylla ja Dracolla, mutta koko tunnin, Draco työskenteli pää kumarassa, kiinnittämättä huomiota kehenkään. Hän ei edes vilkaissut Harryyn.
Se sattui Harrya paljon. Se sattui todella paljon.
Hän oli saanut Pansyn ja Hermionen kautta tietää, että Draco oli ollut kaikilla muillakin oppitunneilla, joita hänellä oli ollut. Draco puhui omille kavereilleen aika normaalisti, mutta ei maininnut mitään erikoisesta tilanteesta. Hän kävi syömässä aina ruokailujen lopussa ja söi pienet annoksensa nopeasti. Jos Harry tuli Dracoa vastaan käytävillä, hän painoi päänsä alas, eikä ollut huomaavinaankaan Harryn kysyvää tuijotusta.
"Sinun täytyy antaa hänelle vähän aikaa. Sitten menet puhumaan hänelle", Hermione ohjeisti Harrya perjantaina aamiaisella. Heidän katseensa siirtyivät vaistomaisesti kohti luihuisten pöytää, jossa Draco söi yksin, katsomatta kehenkään. Hänen vaaleat hiuksensa roikkuivat silmien edessä.
* * *
Draco teki läksyjä kirjastossa. Oli perjantai-ilta, viikon oppitunnit olivat pulkassa. Vaikka hän yritti kuinka keskittyä yrttitietoon, hänen ajatuksensa harhailivat Harryyn.
Myös Dracoa sattui tilanne. Tottakai. Mutta hän ei voinut sille mitään. Näin oli parempi. Hän ei voinut joutua syytetyksi kielletyn lemmenjuoman käytöstä. Se olisi paha juttu.
Mitä hän oli kuvitellut, suostuessaan Harryn kaveriksi? Tietenkään siitä ei voinut seurata mitään hyvää. Heidän ei kuulunut olla yhdessä. Tai kavereita. Se ei vain ollut mahdollista.
Mikään ei tuntunut olevan mahdollista.
Draco painoi otsansa kirjaston pöytää vasten ja sulki silmänsä. Ehkä hän oli ylireagoinut. Ehkä ei.
"Draco."
Draco hätkähti rajusti ja nosti päänsä pöydän pinnalta, kohdatakseen kirkkaanvihreät silmät, joista paistoi huolestus ja loukkaantuminen.
"Mikä hätänä?" Harry kysyi varovasti. "Miksi sä välttelet kaikkia? Mua?"
"Mene pois, Potter", Draco vastasi, katse tiukasti yrttitiedon kirjassa.
"Mutta– mutta... Oonko mä tehnyt jotain?" Harryn äänestä kuului, kuinka loukkaantunut hän oli.
Dracon sydäntä pisti. "Et", hän sanoi tiukasti. "Joten unohda koko juttu ja jätä mut rauhaan."
Harry tuijotti suu auki. "Et voi olla tosissasi. Mä luulin, että me oltiin kavereita. Ja entä meidän manaliustehtävä?"
"Mä tiesin, ettei olisi pitänyt alkaa kaveeraamaan sun kanssa. Siitä ei seuraa mitään hyvää", Draco sanoi mahdollisimman neutraalilla äänellä. "Ja mä voin vaikka tehdä sen tehtävän itse."
Harryn silmät muuttuivat kylmiksi. "Totta, olisihan mun pitänyt tietää, ettei kuolonsyöjiin kannata tutustua." Sen sanottuaan, hän marssi pois kirjastosta, jättäen Dracon yksin.
* * *
Harry ei ollut huomaavinaan Ronia ja Hermionea, jotka istuivat sylikkäin oleskeluhuoneen sohvalla. Hän harppoi ylös omaan makuusaliinsa, ja kaatui sängylleen. Hetkeä myöhemmin oveen koputettiin.
"Harry", Hermionen ääni kysyi oven takaa.
"No", Harry murahti.
"Voidaanko me tulla sinne?"
Kun Harry ei vastannut, Hermione työnsi oven auki. Ron tuli hänen perässään sisälle, hämmästynyt ilme kasvoillaan.
"Mitä nyt?" punapää kysyi Harrylta, istuessaan omalle sängylleen. Hermione jäi seisomaan.
Harry veti syvään henkeä. "Mä en ymmärrä, mikä häntä vaivaa."
"Hänellä on vaikeaa, sinun täytyy ymmärtää–", Hermione aloitti.
"Mä tiedän!" Harry ponkaisi istumaan. "Mutta ei hänen tarvitse olla mulle vihainen."
"Hän tulee kyllä järkiinsä. Me tiedetään, että sä välität hänestä, Harry, mutta anna hänelle aikaa", Ron sanoi ja heilutteli pitkiä jalkojaan sängyn reunan yli.
Harry oli vihainen Dracolle. Siitä, että tämä ei puhunut hänelle tai kertonut, mikä oli ongelmana. Kun heillä oli juuri alkanut sujumaan kavereina, Dracon oli pilannut senkin pienen mahdollisuuden.
* * *
Harry näki koko yön painajaisia, mutta hän pysyi sängyssään, eikä lähtenyt kävelylle.
Aamulla hän käveli jonkinlaisessa transsissa syömään, eikö puhunut kenellekään. Juoruilijat olivat ihmeissään, kun Harrya ja Dracoa ei enää näkynyt yhdessä käytävillä. Osa tietenkin oletti, että Draco oli luopunut lemmenjuoman käytöstä, kun oli jäänyt kiinni. Harry kertoi mahdollisimman monelle, ettei kukaan ollut käyttänyt häneen mitään lemmenjuomia koskaan, saadakseen juorut loppumaan. Se ehkä hillitsi asiaa vähän, mutta tilanne ei muuten helpottunut yhtään.
Aamiaisen jälkeen Harry käveli takaisin Rohkelikkotorniin. Matkalla hän tapasi ne kaksi tyttöä, joiden hän oletti aloittaneen huhut.
"Hei, odottakaa!", Harry huusi tyttöjen perään. He kääntyivät ja nähdessään Harryn, heidän silmänsä laajenivat. "Mä oletan, että te aloitte nää kaikki juorut?"
Tytöt katsoivat toisiaan pelokkaasti. "Sori, meidän ei ollut tarkoitus aiheuttaa tällaista juttua", sanoi vaaleatukkainen.
"Me ajateltiin, että se oli söpöä ja kerrottiin parille meidän kaverille", ruskeahiuksinen lisäsi. Hänen silmissään oli oikeasti pahoitteleva ilme. "Me ei missään tapauksessa uskota, että Draco olisi antanut sulle mitään lemmenjuomaa."
Harry nyökkäsi. Hän tiesi, ettei ollut tyttöjen vika, että ihmiset juoruilivat, mutta häntä ärsytti silti. "Voisitteko vähän auttaa?"
Vaaleahiuksinen hymyili. "Joo, me tehdään mitä vaan, hyvittääksemme tämä. Mä olen muuten Evelyn ja tässä on Rosa", hän viittasi kaveriinsa.
"Okei", Harry huokasi. "Evelyn ja Rosa. Voisitteko te kertoa ihmisille, ettei Draco ole antanut minulle lemmenjuomaa. Jos se ei auta, keksin jotain muuta, mutta ymmärrätte varmasti, että Draco on valtavan paineen alla juuri nyt."
Luihuiset vilkaisivat toisiaan ja sitten nyökkäsivät. "Mä uskon, että ihmiset pitää meitä nykyään jonkinlaisena 'oikean tiedon lähteenä', joten tämän luulisi onnistuvan", Rosa sanoi, vaivaantuneesti hymyillen.
Harry kiitti heitä ja jatkoi matkaansa Rohkelikkotorniin, solmu vatsassa hieman löysempänä.
* * *
Draco vietti viikonlopun omassa makuusalissaan. Hän teki läksyjä ja opiskeli kaikkea mahdollista, sekä kävi välillä hakemassa koulun keittiöstä ruokaa. Suuressa salissa hän ei käynyt.
Pansy ja Blaise olivat yrittäneet jutella hänelle, mutta Draco ei ollut kuunnellut heitä. Hän oli päättänyt selvitä yksin. Syvällä sisimmässään, hän tiesi, ettei siinä ollut mitään järkeä, mutta hän ei suostunut kuuntelemaan edes itseään.
Hänellä oli myös hirveän paha olo Harryn takia. Draco kaipasi häntä, mutta tuskinpa Potter edes muisti koko Dracoa. Eihän hän olisi kuolonsyöjien kaveri.
Maanantai tuli ja meni, Draco kävi oppitunneilla ja käytti vapaa-aikansa opiskeluun ja ihmisten välttelyyn. Hänestä tuntui, että kuiskuttelu käytävillä oli vähentynyt, mutta silti hänelle huudeltiin törkeyksiä. Oli kuitenkin myös ihmisiä, jotka kävivät pyytämänsä häneltä anteeksi jostakin syystä.
Tiistaina Draco alkoi katua tekojaan. Ei ollut mitään järkeä pakoilla ihmisiä. Mutta hän ei voinut enää muuttaa suuntaa.
* * *
Keskiviikkona Harry onnistui saamaan katsekontaktin Dracoon käytävällä. Se ei kestänyt puolta sekuntia pitempään, mutta kertoi paljon enemmän. Draco ei näyttänyt vihaiselta, enemmänkin surulliselta. Harry oli yrittänyt välittää olevansa huolissaan ja pahoillaan. Hän ei tiennyt, miten Draco oli tulkinnut sen.
Torstaina Harry näki Dracon Suuressa salissa ensimmäistä kertaa pariin päivään. Koko sali tuntui pidättävän hengitystään, kun blondi käveli luihuisten pöytään. Ihmisten katseet liikkuivat Harryn ja Dracon välillä, mutta kumpikaan heistä ei näyttänyt mitään merkkejä siitä, että jotakin erikoista tapahtui.
Perjantaina Harry törmäsi Dracoon kirjastossa.
"Katso eteesi", Draco kivahti, ennen kuin huomasi kenelle puhui. "Ai, sinä."
"Minä", Harry sanoi avuttomana. "Kuule, meidän täytyy puhua."
Draco jähmettyi paikoilleen. "Puhu."
"Olen pahoillani", Harry aloitti. "Mutta mä en oikein tiedä, mitä on tapahtunut. Mikä sulla on?"
"No, mutta ethän sinä sitä tajuaisi, Potter", Draco sanoi, "et kuulemma kaveeraa kuolonsyöjien kanssa."
Harryn ilme koveni. "Älä ole lapsellinen, Draco. Sä et ole kuolonsyöjä."
Draco veti vasemman hihansa ylös, paljastaen ruman pääkallon. Hän katsoi suoraan Harrya silmiin. "Kyllä olen. Äläkä kutsu mua Dracoksi." Sitten hän veti hihansa alas ja lähti Harryn ohi pois kirjastosta. Heidän olkapäänsä hipaisvat toisiaan, ja Harry värähti niiden kosketuksesta.
"Vittu", hän mutisi itsekseen. Sitten hän potkaisi tuolin jalkaa. "Voi helvetin paska perse vittu."
Hän sai kirjastonhoitaja matami Prillilta paheksuvan katseen, ja katsoi parhaaksi poistua paikalta.
* * *
Draco istui omalla sängyllään. Pansy oli hänen vierellään, käsi Dracon hartioilla.
"Draco, sun täytyy puhua Harrylle. Se tajuaa kyllä."
"Ei tajua. Se sanoi, ettei halua olla kuolonsyöjien kaveri." Draco kuulosti lapselliselta.
"Mä oon varma, ettei se tarkoittanut sitä oikeasti. Draco, ole kiltti, sun on pakko." Pansy rutisti parasta ystäväänsä tiukemmin. "Tästä ei ole mitään hyötyä kenellekään, jos sä vaan mökötät."
Draco hautasi kasvonsa käsiin. "Mutta jos mä alan taas Harryn kaveriksi, mikä ei tule ikinä tapahtumaan, niin mun niskaan rupeaa taas satamaan paskaa. Siitä ei pääse yli eikä ympäri."
Pansy huokasi. "Draco, kaikkien niskaan sataa paskaa aina välillä. Ei Harryllakaan ole varmaan helppoa."
Draco ei pystynyt enää. Hän hautasi päänsä Pansyn olkapäähän ja alkoi nyyhkyttää. "Mä olen aina halunnut olla Potterin kaveri. Ja nyt, kun mulla oli mahdollisuus, mä pilasin sen."
Pansy silitti Dracon pehmeitä hiuksia. "Et pilannut. Mikään ei ole menetettyä. Kaikki tulee olemaan hyvin."
Draco ei ihan täysin uskonut sitä, mutta ei se täysin toivottamalta kuulostanut.