~Kim Taehyung~
Käännyin katsomaan ja huomasin Jungkookin.
"Moi söpöliini" hän sanoi ja katsoi mua silmiin, vedin hitaasti käteni pois tuon käden luota ja annoin hänen ottaa leivoksen. Poika haukkasi siitä palasen "hmmmm hyvää, säkö nää leiv..." Tungin käden tuon suun eteen "et saa syödä niit ennen ku oot maksanu tyhmä" kuiskasin hänelle. Hän otti käteni pois suunsa edestä ja tipautti mun kämmenelle euron "ole hyvä" tummatukkainen vastasi hammas hymyn kera.
"Mitä sä täällä teet?" Kysyin ja katsoin ympärilleni.
"Eiks ihmiset yleensä käy kaupas ostamas ruokaa tai muuta?" Hän vastas ja katsoi kans ympärilleen "mitä sä katot?" Poika kysyi.
"En mitää" vastasin ja siirryin toisen hyllyn pariin mihin piti laittaa erinlaisa purkki ruokia.
"Näytät hyvälle tos työ asussa" Jungkook jatkoi ja seurasi mua. Nyökkäilin vain ja laitoin purkkeja hyllyyn, yritin välttää katsekontaktia jälleen kerran tuon kanssa. Poika nojaili kaupan hyllyihin selällään ja katseli puuhiani.
"Meinaatko jäädä katsomaan?" Kysyin naurahtaen, kuulen tuon tekevän samoin "joo, mä ootan ku pääset täält pois nii vien sut täl kertaa siistii paikkaa" hän sanoi, lopetin purkkien laittamisen hyllyyn ja käännyin poikaan päin, silmämme kohtasivat "mist tiesit ylipäätänsä et oon just täs kaupas töis?" Kysyin.
"En tiennykkää, tulin sattumoisin tänne ja huomasin sut.. nyt päätin siis venailla sua" poika hymyili, tarttui jostai säilyke purkista kiinni ja alkoi lukemaan sen sivua. Nappasin sen tuon kädestä ja laitoin takaisin hyllyyn "voitko tulla sitte ku mun työt on loppu" sanoin. Poika ottaa olkapäistäni kiinni ja kääntää vasten kaupan hyllyjä, hän tulee kasvojeni lähelle ja kuiskaa "häiritsenkö mä sua?" Pudistin päätäni suu pienesti auki. Poika hymyili nopeasti, irrottautui ja lähti kävelemään ulos päin "okei mä venaan sua ulkona, Tae" hän sanoi ja vilkutti perässä.
Kukaan muu ei oo koskaan sanonut mua Taeks, ainoastaan äiti ja Yoongi. Kuulosti hauskalta kun joku muukin sanoi sen.
-
Sain tehtyä työni, kävelin pukukopeille ja vahdoin vaatteeni. Katselin peilistä ja mumisin itselleni "voisin värjätä mun hiukset" mutta sitten pudistin päätäni. Haroin hiuksiani hiukan ennen kun lähdin ulos, kävelin pois pukuhuoneesta "moikka!" Huudahdin taukotilassa oleville ja vilkutin vielä kassalla olevalle Jinille joka hymyili mulle.
Avasin oven jonka ärsyttävä kello kilisi yläpuolellani, astuttuani ulos huomasin Jungkookin istuvan puisella penkillä kaupan edessä. Poika ponnahti ylös "kestipä kauan" hän sanoi ja tuli luokseni hymyillen.
"Kukaan ei käskenyt sua odottamaan" naurahdin ja lähdin kävelemään.
"Mut mä halusin" tuo vastasi.
"Mihin me ollaan menossa?" Kysyin ja pysähdyin ennen ku menisin liian pitkälle ja vielä kaiken lisäks väärään suuntaan, Jungkook tarrasi kädestäni ja lähti vetämään mua toiseen suuntaan. Ilmeisesti hän tykkäsi pitää kädestä kiinni, joka kerta kun poika tarrasi kädestäni hän ei irrottanut sitä vaan piti siitä ylpeästi kiinni.
"Pliis älä tälläkertaa vie mua mihinkään pelottavaan paikkaan" sanoin ujosti ja vilkaisin tuon kasvoja, hänen hymy nousi taas kasvoilleen.
"Ei tää oo pelottava" Jungkook sanoi ja osotti eteen päin, siellä oli paljon valeanpunaisia kukkia ja muutama puinen penkki.
"Wauh" kuiskaan hiljaa, irrotan otteenni pojan kädestä ja kävelen hiukan edellä. Lopulta päätän istahtaa tuolille.
"Tää on kaunis paikka, miten löysit tän" kysyin ja katsoin Jungkookiin joka tuli istumaan vierelleni. Hän vastasi "mun äiti toi mua tänne joskus ku olin pieni" poika hymyili.
Jälleen kerran Jungkookin puhelin alkoi soimaan, onko se sen pomo taas siellä soittamassa? Eikö tuo saa yhtään omaa rauhaa? Huomasin että tuo ei lähtenyt kauemmas vaan jäi viereeni "mun pomo taas" hän sanoi ja näytti nopeasti puhelimen näyttöä mulle, päätin vaa nyökätä. Jungkook vastasi puhelimeen "Namjoon!! Mä sanoin sulle eilen et..." Ärähtynyt ääni muuttui tuota pikaa pienen ulinan puoleen "selvä..." Hän katsoi muhun ja nousi ylös tuolista, käveli vähän kauemmas ja jäi puhumaan puhelimeen, häpeekö hän tosiaan noi paljon työtään? "Tiiäks et ei se oo nii helppoo... Mä tiiän et tarviit ne rahat nopee.. mä hommaan ne!" Poika huusi ja lopetti puhelun.
Hän käveli takaisin luokseni, romahti penkille istumaan ja hengitti syvään. Olin aivan hiljaa, en kehdannut sanoa mitään koska mulla ei ollut hajuakaan mistä oli kyse enkä usko että oisin voinut samaistua.
"Mun pomo tarvii rahaa sen elämä on aika perseil" tuo mumisi, olin edelleen hiljaa. Hän jatkoi "mun pitää hommata sille" käänsin katseen Jungkookiin huolestuneena.
"Mä en ymmärrä, miks sun pitää sun pomolle hankkia rahaa?" Kysyin hiljaa, Jungkook kallistaa päätään taakse päin "en mä oikeest oo missää marja kojus duunissa, en voi kertoo missä oon.. se on salasta" hän vastasi. Nousin ylös tuolista ja katsoin poikaan "etkai tee mitää laitonta" kysyin, hän pudisti samantien päätään sanomatta sanaakaan tai tekemättä mitään ilmettä. Kulmia kuristaen katsoin poikaan joka istui tuolilla pää kallistuneena "no toivottavasti saat jostai rahaa" sanoin hiljaa. Poika väänsi kasvoilleen väkisin hymyä.
"No tota pitäskö sun lähtee kotii, yritän loppupäivän miettii et kuinka saan rahaa" Jungkook sanoi, läimäytti kätensä yhteen ja nousi tuolilta.
"Ah.. okei" sanoin vähän pettyneenä, olisin halunnut olla vielä Jungkookin kanssa mut en kehtaa kysyä, hänellä on ilmeisesti tärkeää tekemistä.
Lähdimme kävelemään mun talon luokse jonne ei ollut pitkä matka. Emme oikein puhuneet mitään matkalla, en tiedä oliko tummatukkaisella kaikki kunnossa. Pysähdyin "ei sun tarvii saattaa mua, meen muutenki kaupan kautta koska täytyy ostaa ruokaa" sanoin Jungkookille. Hän pysähtyi kans ja kääntyi muhun päin "okei, umm mä ilmotan sulle millo voidaa nähä uudestaan" nyökkäsin ja lähdin kävelemään eri suuntaan, poika kummiskin tarttui ranteestani "hei millane työpäivä sul huomen on? Mitä teet huomen töis?" Hän kysyi yhtäkkiä. Käännyin katsomaan häneen päin ja vastasin "pääsen kokeilee kassalla olemista, mitenniin?" Yhtäkkiä hän halas mua ja sanoi "eikun kysyin vaa, haluun kysyy sun kuulumisias kans".
Hän irrottautui halista ja hymyili "noni moikka" Jungkook sanoi ja lähti kävelemään pois päin. Vilkutin tuolle hymyhuulin, kunnes itsekin käännyin ja lähdin kohti kauppaan.
Kävelin vähän isommalle kaupalle joka on kauempana kodistani. Liukuovet avautuivat ja astuin sinne sisälle, viileä ilma tuntui mukavalta. Otin kauppakorin ja aloin lastata ruokaa siihen, päädyin kummiskin hiusväri osastolle. Katselin eri värejä pitkän aikaan, pitäisikö mun värjätä hiukset vai antaa olla luonnollisena. Olin pitkän aikaan halunnut vaaleat hiukset, ehkä olisin ollut valmis tekemään muutoksen hiuksissani. Päätin loppujen lopuks ottaa vaalean hiusvärin. Kävelin kassalle ja maksoin ostokseni.
-
Kotiin päästyä kello oli jo kuusi iltapäivästä, mulla oli armoton nälkä joten päätin valmistaa uunipizzaa ja sillä aikaa kun se lämpenee värjäisin hiukseni. Kerroin samalla Yoongille hiustenvärjäys operaatiostani, hän oli aivan innoissaan ja pyysi mua laittamaan heti kuva kun pääsisin ulos suihkusta.
Sillä aikaan kun väri vaikutti päässäni, söin uunipizzani. Värin piti antaa vaikuttaa puoli tuntia, katselin vähään väliä itseäni peilistä ja huomasin kuinka väri tarttui hiuksiini, niistä tulisi hienot.
------------------
Keskustelu
Taehyung: Nonii se väri on nyt pesty pois
Yoongi: kuvaaa nytt
Taehyung:
Yoongi: helvetti sä näytät hyvältä
Taehyung: haha kiitos
Yoongi: 🔥😘
---------------------
Olisin halunnut laittaa myös Jungkookille kuvaa mut en viitsinyt häiritä jos hänellä onkin jotai tärkeää meneillä. Kyllä hän nämä hiukset näkee kun näemme taas toisemme. Liu'utin sormiani hiuspehkoni läpi, se oli vielä vähän märkä.
Olisin kovasti halunnut puhua Jungkookille, mut tiesin et ei se pysty nyt puhua. Mä muutenkin tykkään enemmän et joku alottaa ekana mulle puhumisen, koska en haluu vaikuttaa häiritsevältä jos mä koko ajan puhun, Yoongi on eriasia sille spämmin vaikka miljoona viestiä yhellä kerralla. Heilutin puhelintani tylsistyneenä käsissäni ja mietin mitä tekisin, tosin kello oli jo aika paljon.
Löntystin sängylleni makaamaan ja vedin peiton päälleni, selasin vielä hetken puhelinta kunnes laitoin sen yöpöydälleni. Juuri kun laitoin sen siihen niin näytön valo valaisi huoneen, eli mulle tuli viesti. Nappasin puhelimen käteeni ja huomasin että vihdoin Jungkook laittoi viestiä. Kello on yhdeksän illalla.
Keskustelu
Jungkook: moi nukutko?
Taehyung: en
Jungkook: En mäkää, en saa unta
Taehyung: :(
Jungkook: haluutko nähä huomenna?
Taehyung: vaikka, mut vast töiden jälkeen
Jungkook: onks sun pakko mennä töihin
Taehyung: on tottakai vasta alotin tänää, onks kaikki hyvin?
Jungkook: on
Jungkook: mä vaan oisin halunnu tehä jotai siistii
Taehyung: sori mut en voi olla pois töistä
Jungkook: joo tiiän, nähää sun töiden jälkeen, tuun sua vastaan ☺️
Taehyung: joo :)
Jungkook: hei viel yks kysymys
Jungkook: monelta sun työt alkaa?
Taehyung: ysiltä, kui?
Jungkook: kysyin vaa:)
------------------------
-
Kävelin sumuisessa tiistai aamussa ulkona. Kello oli puoli yhdeksän, olin melkein jo työpaikkani luona. Heräsin tänää vähän aikasemmin itsestään joten päätin mennä aikasemmin töihinkin koska ei ollut mitään tekemistä himassakaan.
Avasin kaupan oven joka on auennut jo aamu seitsemältä, astun sisään ja huomasin kassalla mustapukeisen henkilön osottamassa aseella Kim Seokijiniä päin. Kaupan oven kello kilisi ja mustapukeinen käänsi katseensa muhun, hän edelleen osotti aseella Jiniin päin joka itki hysteerisesti ja laittoi rahoja reppuun. Seisoin aivan paikoillani, olin shokissa en voinut liikkua senttiäkään. Vaikka hän ei osottanutkaan aseella muhun päin, mua pelotti Jinin puolesta. Musta henkilö käänsi katseen takaisin Jiniin "NOPEESTI JUMALAUTA!!" hän huusi möreällä äänellä, myyjä laittoi rahaa enemmän ja enemmän laukkuun, hän laittoi kaiken mitä kassalla oli. Tumma hahmo piti asetta aivan Jinin otsan kohdalla "noni ojenna nätisti ne rahat tähän käteen tai et nää huomista" hänen pelottavan möreä ääni sanoi.
----------------
x Joanna