-Jonathan Alen-
Olen lenkillä kaupungin pururadalla, kun kuuntelemani podcastin keskeyttää puhelimen viestiääni.
Emil Virenius:
"Tänää ois yhet bileet. Läheks messii AJ ja Leoki on tulos?"
Katson puhelintani ja mietin hetken jaksanko lähteä, mutta tunnen kuitenkin Emilin niin hyvin, että tiedän hänen pystyvän suosittelemaan minut mukaan, ja pieni nollaus olisi kyllä paikoillaan, joten vastaan hänelle:
Jonathan:
"Enköhä mä voi lähtee. Monelt ne on ja mis. En kauhee hyvi tunne viel mestoi tääl."
Emil Virenius:
"Jes mahtavaa! Tullaa hakee sut 19.45 ni sun ei tartte lähtee suunnistaa sinne ite ;)"
Jonathan:
"Jees nähää si."
Vilkaisen puhelimeni kelloa ja huomaan, että minulla on enää tunti aikaa valmistautua, joten lähden juoksemaan suorinta reittiä kotiin.
Matkalla käyn kuitenkin ostamassa pari ylimakeaa siideriä itselleni, jos omat juomat pitää tuoda. En meinaa kuitenkaan juoda paljoa, koska olen kuitenkin urheilija ja ensiviikolla minulla on U20-maajoukkueen harjoitusleiri, jossa valitaan joukkue, joka edustaa Suomea jouluna pelattavissa nuorien MM-kisoissa, joten silloin on oltava hyvässä iskussa.
Kotiin päästyäni käyn nopeasti suihkussa, laitan hiukseni edes jotenkin hyvään järjestykseen ja valitsen asun.
Mustat farkut, valkoinen kauluspaita, josta jätän pari ylimpää nappia auki, muutama koru, kello käteen ja luotto kenkäni, mustat vanssit, jotka ovat jo nähneet aika paljon elämää.
Kun olen tyytyväinen ulkonäkööni menen alakertaan keittiöön ja syön vähän jotakin selaillen samalla puhelintani, yrittäen samalla tappaa aikaa, jota minulla on ennen kuin kaverini saapuvat hakemaan minua.
Selaillessani instagramia ehdotuksissa tulee vastaan "rautiainenn_m". Oletan, että se on Milo ja uteliaisuuteni voitta, joten klikkaan profiilin auki. Yksityinen. Niimpä tietenkin. Miksi ihmeessä tunnen oloni pettyneeksi? Enhän edes pidä hänestä.
Työnnän kuitenkin nämä ajatukset sivuun ja painan "lähetä seurauspyyntö"-nappia, olemmehan me kuitenkin samassa joukkueessa. Sitten kuitenkin muistan, kuinka hän kävi päälleni kopissa aiemmin tänään ja uhkaili vaikka millaisilla asioilla.
"Tästä ei sitten kerrota kenellekään" blah, blah, blah...
Totta kai kerroin siitä joillekin. Eihän tuollaisesta asiasta vain voi pysyä hiljaa. Kerroin siitä muutamalle tyypille keiden kanssa olin kavereita edellisessä joukkueessani.
Ajatukseni kuitenkin keskeyttää se, kun kuulen auton ajavan pihatielle, joten otan jääkaapista siiderini, menen eteiseen ja heitän takin niskaan samalla painautuen ulko-ovesta kirpeään syysilmaan.
Avaan Emilin sinisen Audin oven ja tunkeudun AJ:n seuraksi takapenkille. Leo ja AJ ovatkin jo aivan juhlatunnelmissa, kun ajamme melko hiljaista pääkatua pitkin kohti bilepaikkaa.
"Kenen luona ne bileet siis on?" Kysäisen, mutta en ole varma kuuleeko kukaan kysymystäni, koska AJ ja Leo ovat alkaneet hoilata karaokea radiosta tulevan ylikulutetun pop-biisin mukana.
"Milon luona." Emil vastaa ja vilkaisee minua auton taustapeilistä.
Yritän pitää naamani mahdollisimman peruslukemilla, mutta en taida onnistua siinä kamalan hyvin, koska Emil vain hymähtää ja kääntää katseensa takaisin tiehen: "Otat vaa pari shottia ni viha unohtuu kokonaa, etkä enää muistakkaa kenen luona ne bileet on."
"Niin kai." Naurahdan hieman kuivasti ja käännän katseeni ikkunasta ulos.
Bileet ovat jo kovassa vauhdissa, kun saavumme paikalle, koska meidän oli matkalla vielä pakko pysähtyä kaupassa, sekä kerran sen takia, kun AJ:llä pääsi hieman huono-olo yllättämään. Mutta selvisimme lopulta onneksi paikalle.
Parkkeeraamme auton pihatien varteen siihen kertyneen autojonon jatkeeksi ja lähdemme kävelemään kohti melko isoa puista omakotitaloa.
Mitä lähemmäksi taloa pääsemme, sitä voimakkaammaksi musiikki muuttuu ja olen varma, että sydämeni saa pian jonkin rytmihäiriön basson jumputuksesta.
Jos tänne joku ei kohta soita poliiseja niin on ihme.
Kävelemme parin ulkona tupakoivan pojan ohitse, jotka tunnistan hämärästi koulusta. Olisivatkohan he olleet kanssani samalla biologian kurssilla? Ja menemme sisälle taloon. Eteinen on niin täynnä takkeja, että tyydyn vain laittamaan takkini naulakon sijasta kenkätelineen päälle, sillä siitä luultavammin löytäisin sen sitten, kun olen lähdössä, jos joku idiootti ei vaan varasta sitä.
Jään hetkeksi katselemaan menoa olohuoneen ovelle. Meno on todellakin railakasta. Muutama ihminen pelaa beer pongia puisen ruokapöydän äärellä, jotkut nuoleskelevat toisiaan sohvalla ja aika moni tanssii olohuoneessa kaiuttimista tulevan biisin tahtiin. En tunnista kappaletta, mutta jotain ylikulutettua pop-paskaa se on.
Raivaan tieni ihmisien lävitse sohvalle ja istun Emilin ja jonkun tytön väliin.
"Moi, oon Matilda." Tyttö huutaa musiikin yli.
"Moi, Jonathan." Vastaan tytölle takaisin.
"Kyl mää sen tiesin." Matilda vastaa minulle vinkaten silmäänsä.
Hymyilen vain hänelle takaisin ja avaan siiderini. En ole oikein koskaan tykännyt oluesta, se on jotenkin niin kitkerää ja muutenkin paskan makuista. Olen ylimakeiden siiderien ystävä henkeen ja vereen, vaikka siitä joskus minulle vittuillaankin.
Juttelen Matildan ja Emilin kanssa kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä ja siinä samalla juon kaikki ostamani siiderit, joka kostautuu kuitenkin kun aivan kamala kusihätä iskee ja päätän lähteä etsimään vessaa.
Kun nousen sohvalta, horjahdan ja joudun hakemaan hetken tasapainoani. Selkeästi, kun juo tarpeeksi monta siideriä nousevat nekin päähän.
Vaellan pitkin taloa ja löydän vessan, tai ainakin luulen löytäneeni, päätellen siitä, kuinka pitkä jono käytävällä on. En jaksa jäädä siihen jonottelemaan, sillä tiedän kuinka hitaita tytöt ovat käymään vessassa varsinkin humalassa, joten hyväksyn tappioni ja lähden ulos suorittamaan toimitukseni.
Menen eteiseen sekä löydän jopa takkini mustien takkien merestä pienen etsinnän jälkeen ja suuntaan askeleeni talon taakse.
Ajattelen olevani yksin, mutta näänkin jonkun kyykistelevän pensasaidan varressa ja tyhjentävän vatsalaukkunsa sisältöä sinne.
'Hyi helvetti', ajattelen ja jään henkilöstä hieman kauemmaksi hoitamaan oman asiani.
Asiani hoidettua huomaan tyypin edelleen yökkivän aidan varressa ja päätän mennä kuitenkin tsekkaamaan onko kaveri kunnossa.
Kun pääsen henkilöä lähelle huomaan sen olevan Milo. Hän on todellakin huonossa hapessa. Miten hän on oikein juonut itsensä tuohon kuntoon?
"Selviiks sä?" Kysyn häneltä, kun pääsen kuuloetäisyydelle.
Ei vastausta. Hän vain yrittää ottaa tukea pensasaidasta siinä kuitenkaan onnistumatta. Hän horjahtaa ja on melkein kaatua omaan oksennukseensa, mutta onneksi saan hänet kiinni ennen kuin niin käy.
Talutan hänet istumaan talon takakuistille, eikä hän kyllä pahasti pistä vastaankaan, mutisee vain jotakin mistä en kuitenkaan saa selvää.
"Nyt pysyt siinä, käyn hakee sulle vettä." Sanon hänelle ihan kuin hän siitä mihinkään lähtisi ja menen sisälle hakemaan hänelle lasillista vettä.
Veden haku reissullani menee kuitenkin aika kauan aikaa, koska A) sisällä on hyvin paljon ihmisiä B) Matilda pidättelee minua aivan liian kauan kyselemällä mihin olin kadonnut C) en meinaa löytää yhtään puhdasta lasia, sillä melkein joka ikisessä lasissa, jonka löydän, on jäämät jostakin alkoholipitoisesta juomasta.
Löydän kuitenkin viimein lasin ja palaan Milon luokse talon kuistille.
Siellä hän istui pää käsiinsä painettuna. Jotenkin koomista, että hän ottaa tuon asennon jopa silloin kuin on hyvin kännissä.
Istahdan pojan viereen ja tarjoan vesilasia hänelle. Hän ottaa lasin ja juo siitä ahnaasti.
"Hei varovasti sen kaa oksennat kohta senki ulos jos juot noin nopee." Sanon hänelle.
Tällä kertaa hän selkeästi kuuntelee mitä sanon, koska hidastaa selkeästi tahtia, millä kumoaa vesilasiaan.
Juotuaan hän laskee lasin kuistille ja painaa päänsä takaisin käsiinsä. Itse vain pyörittelen puhelinta käsissäni miettien, mitä minun nyt pitäisi tehdä.
"Miks joit ittes tohon kuntoon?" Kysymys lipsahtaa puoliksi vahingossa huuliltani, mutta no ei ole enää paluuta ja huomaan kyllä Milon kehon yhtäkkisestä jäykistymisestä sen, että hän kuuli kyllä kysymykseni.
Hän nostaa päänsä ja katsoo minua yrittäen tarkentaa katseensa minuun siinä kuitenkaan onnistumatta.
"Ei taija kuulua sulle." Hän vastaa kuivasti.
Okei, hän on yhtä ilkeä selvänä kuin kännissä. Hyvä tietää.
"Kyllä se vähän kuuluu. Oon kapteeni ja mun kuuluu tietää." Sanon hänelle viileästi.
"Älä vittu taas vedä tota helvetin kapteeni korttia." Milo sammaltaa yrittäen parhaansa mukaan kuulostaa mahdollisimman selvältä, mutta hänen äänensä kuitenkin hajoaa lauseen lopussa ja taidan tajuta mikä on ainakin osasyy hänen tilaansa.
"Et kai sää oikeesti sen takia et menetit kapteenin paikan." Kysyn epäuskoisesti, mutta en saa vastausta. Milo vain kääntää katseensa eteenpäin ja näen kuinka kyyneliä alkaa kertymään hänen silmäkulmiinsa.
"Taisin osua oike-" Milo kuitenkin keskeyttää lauseeni kääntäen katseensa takaisin minuun: "Joo osuit vittu aivan oikeaan. Pidä vaan heikkona, pidä idioottina vittu ihan sama. Sää oot pilannu kaiken. Aivan kaiken. Mun kaikki mahollisuudet, KAIKEN." Hän huutaa ja nousee ylös niin vimmalla, että meinaa saman tien kaatua takaisin kuistille, mutta saa kuitenkin jollain ihmeen kaupalla säilytettyä tasapainonsa. Sitten hän lähtee takaisin sisälle päin.
Matkalla sisälle hän kuitenkin vielä kääntyy ympäri ja huutaa minulle: "Tästän et sit vittu kultapoju kerro kellekkää tai saat katua ja pahasti."
Jään katsomaan hänen peräänsä tyrmistyneenä ja siinä hetkessä päätän, että jos hän on päättänyt vihata minua noin verisesti pistetään sitten samalla mitalla takaisin.
Kaivan puhelimeni taskustani, avaan viestini ja lähetän pari viestiä, joita saatan katua joskus, mutta nyt niiden lähettäminen pienessä hiprakassa Milon perheen takakuistilla istuessani tuntuu maailman parhaimmalta idealta:
Jonathan:
"Se vitun idiotti uhkailee ja syyttelee mua taas. Tekis mieli antaa sille kunnon opetus."
Santeri Eklund:
"Me hoidetaa."
Armin Toivonen:
"Eiks meillä ookki peli toisiimme vastaa ens kuussa?"
Jonathan:
"Joo o?"
Armin Toivonen:
"Näät sitte veli, näät sitte. Luota meihin."
Santeri Eklund:
";)"
A/N: Moi taas pitkästä aikaa! Sori ku ei oo nyt tullu vähää aikaa päivitystä, mut yritän saahan aina 1 luku/viikko teille luettavaks:) Ja oikeesti niin iso KIITOS kaikille jotka ootte tätä lukenu <3 Ja hei pistäkääs korvan taakse et noi viimeset viestit tulee jossai vaihees liittyy kirjan tapahtumiin aika isosti ;)
words 1432
x-Hh<3