Timeskip 10min
Aleksi
"Mun muuten piti kertoa yks juttu" Olli ilmoittaa. Mä istahdan sängylleni Ollin seuratessa perässä.
"No mikä?" mä kysyn napaten samalla sen käden omaani.
"Joonas ja Niko oli suunnitellu että me voitais lähtee kuudestaan laivalle kahden viikon päästä. Oikeestaan sä ja Joel ootte ainoot jotka ei oo vielä kysynyt lupaa/saanut lupaa lähteä" Olli kertoo.
"Uu toi on kyllä hyvä idea. Mulle käy, kunhan mä saan olla sun kanssa samassa hytissä" mä vastaan hymyillen ja asetun nojaamaan Ollia vasten.
"Tottakai saat" Olli vastaa nostaen toisen kätensä silittämään mun hiuksia. Se tuntuu kivalta.
"Hyvä. Seuraava asia onkin sitten suostutella äiti tohon" mä sanon ja lampsin samantien alakertaan. Olli kiiruhtaa mun perään ja melkein törmää muhun mun pysähdyttyä keittiön oviaukolle.
"Äiti. Voinko mä lähtee Ollin ja muiden jätkien kanssa laivalle kahden viikon päästä?" mä kysyn hymyillen äidiltä jolla on juttutuokio kesken Mikan kanssa ruokapöydän ääressä. Mies oli osoittautunut ihan mukavaksi eikä meidän keskustelut muuttuneet mitenkään kiusallisiksi. Hyvä niin.
"Kahden yön risteily. Helsinki-Tukholma" Olli lisää.
"Hmm... ei meillä ainakaan mitään menoa taida sillä viikolla olla. Kai sä voit lähteä. Kunhan katotte ettette hukuta koko laivaa" äiti sanoo hymyillen ja pyöräyttää silmiään. Vitut me mitään laivaa hukuteta. Miten me edes saatais joku sadantuhannen kilon painoinen rautamöhkäle upotettua?
"Ei tietenkään. Ihan kiltisti me osataan olla" Olli vakuuttelee hymyillen mahdollisimman viattomasti laskien samalla leukansa mun olkapäälle.
"Just. No mutta millä te sinne Helsinkiin meette?" äiti kysyy. Mika katsoo vierestä hiljaa.
"Joonaksen isä voi kuulemma kuskata. Sillä on semmonen seittemänpaikkanen auto" Olli vastaa.
"Okei. Ootteko te jo hytit maksanut?" äiti kysyy.
"Joo. Itseasiassa Aleksin tarvis enää maksaa vaan oma lippunsa niin homma on sillä selvä" Olli kertoo ja kietoo nyt kätensä mun vyötärölle. Vähemmästäkin saa perhosia vatsaan.
"Okei no hoidetaan se illalla" äiti vastaa. Se katsoo mua juuri sellaisella voitteko-painua-vittuun -ilmeellä. Mä nappaan Ollin kädestä kiinni ja vedän sen takaisin yläkertaan. Me päädytään sängylle makoilemaan.
"Haluuks sä tohon jotain kylmää?" mä kysyn osoittaen Ollin säärtä.
"En mä tarvi. Muuta kun sut siihen" Olli vastaa ja kapuaa mun päälle makaamaan sulattaen mun sydämen samalla. Ei sillä ettei se sitä olisi ennen sulattanut.
"Sä oot ihana" mä kuiskaan ja nostan käteni silittämään Ollin hiuksia. Ollin poskille kohoaa hento puna. Välillä mä mietin että mitä mä olen tehnyt ansaitakseni tän enkelin. Olli on kaikkea mitä ihminen saattaa tarvita.
"Pitäiskö meidän kertoo meistä jätkille ennen sitä risteilyä? Siellä se tulis joka tapauksessa ilmi. Ne on kuitenkin niin taliaivoja ettei ne itte tajua ennen sitä" Olli naurahtaa ja mua väkisinkin alkaa hymyilyttää.
"Kerrotaan vaan. Mut ei silleen 'Btw, me seurustellaan'. Haluun tehä sen jotenkin spesiaalilla tavalla" mä vastaan ja painan pusun Ollin otsalle.
"Onks niiden nenän edessä suuteleminen tarpeeks spesiaalia sulle?" Olli kysyy hymyillen.
"Hmm... ei. Kosiminen kuulostaa spesiaalimmalta" mä virnistän saaden Ollin nauramaan.
"Ei mulla ole varaa ostaa sormusta (mä tiedän että sä odotat mun kosivan sua) eikä me edes varmaan saatais kihlautua vielä. Mites ois paneminen niiden nenän eessä?" Olli kysyy virnistäen vielä leveämmin.
"Joo ehkä otetaan sittenki se suuteleminen" mä naurahdan ja alan hieroa Ollin päänahkaa. Olli näyttää demonin valtaamalta sen silmien mennessä miten sattuu. Mä naurahdan näylle. Taitaa päänahkahieronta tuntua hyvältä.
Sanoja: 525