𝐾𝑒𝑠𝑎̈𝑦𝑜̈ // 𝑂𝑙𝑒𝑘𝑠𝑖

35. "Wait what?"

Timeskip seuraava päivä

Olli
Mä istun Aleksin vieressä Joonaksen sängyllä. Se oli soittanut mulle puolituntia sitten ja kysynyt että voitaisko me tulla sen luokse suunnittelemaan sitä risteilyä. Myös Joel, Niko ja Tommi saapuivat paikalle.
"Kaks hyttiä varattu. Kolme sänkyä kummassakin. Onko ehdotuksia miten me jakaudutaan niihin" Joonas kysyy pyöritellen sinistä lyijytäytekynää kädessään. Sille on erityisen tärkeää suunnitella kaikki pikkutarkasti tällaisista asioista.
"Mä haluan Ollin kanssa samaan" Aleksi vastaa ja asettuu nojaamaan muhun. Joonas katsoo meitä hymyillen. Me päätettiin Aleksin kanssa että me paljastetaan meidän suhde tänään. Sitten vaikka suutelemalla sopivan tilaisuuden tullen.
"Okei. Onko vapaaehtosia noiden kanssa?" Joonas kysyy muilta osoittaen meitä. Joel pudistaa päätään, Niko ja Tommi pysyy hiljaa.
"No sitten mä tulen teidän kanssa. Te kolme sitten toiseen hyttiin" Joonas selostaa osoittaen mua ja Aleksia ja kirjaa sitten johonkin vihkoon hyttijärjestelyt.
"Mä haluan käydä siellä laivan kylpylässä" Niko ilmoittaa. Joonas kirjaa senkin ylös.
"Mä haluan panna sua hytissä" mä kuiskaan hiirenhiljaa Aleksin korvaan. Se punastuu ja alkaa hymyilemään suloisesti.
"Mitäs nuorimmaiset kuiskuttelee?" Niko kysyy virnistäen.
"Sanoin vaan että mitä haluun tehdä. Joonaksen kannattaa siis keksiä pariks tunniks tekemistä, hytin ulkopuolella. Meet vaikka pallomereen uimaan niiden pikkulasten kanssa" mä sanon hymyillen ja lasken pääni Aleksin olkapäälle.
"Wow... aikooko kyyhkyläiset testata sängyn kuntoa?" Joonas heittää virnistäen todella leveästi.
"Ehkä" mä sanon ja vedän Aleksin suudelmaan.
"Wait what!?" Niko huudahtaa yllättyneenä tuijottaen meitä suudelman edelleen jatkuessa.
"Semmonen" Tommi toteaa kulmakarvat koholla. Joonas repeää nauruun. Mä vetäydyn suudelmasta viimein irti, ei mua tosin olisi haitannut vaikka se olisi jatkunut pidempäänkin.
"Siis- mitäh..? Se- seurusteletteks te?" Niko kysyy todella hämmentyneenä. Me vaan hymyillään Nikolle todella leveästi. Senkin huulille kapuaa hetken päästä hymy ja se tulee halaamaan meitä.
"Onnee!" Niko huudahtaa meidän kolmen ollessa ryhmähalissa.

"Siis miten teidän juttu alko?" Niko kysyy kiinnostuneena. Muutkin jätkät toki onnittelivat meitä, mutta Nikon kiinnostuneisuus meidän suhdetta kohtaan on aivan omaa luokkaansa.
"Ööh no se on aika pitkä tarina. Mut ei siihen tarvittu kun yks lämmin kesäyö, yhet bileet ja tunteet" Aleksi selittää silittäen samalla mun kämmenselkää.
"Ai ne bileet missä me kaikki oltiin?" Tommi kysyy.
"Joo. Muutaman bissen ja shotin jälkeen tän pörröpään paneminen alko kuulostaan hyvältä idealta" mä myönnän hieman nolona pörröttäen samalla Aleksin hiuksia. Ei se nyt ihan jokapäiväistä ole että parisuhde alkaa kännipanosta, pakkien antamisesta ja lähtee siitä vasta myöhemmin rakentumaan suuremmaksi kuin ystävyys.
"Vai että kännipanosta lähti? No mites sitten sen jälkeen?" Joel kysyy virnistäen pienesti. Se kyllä näyttää siltä ettei sitä hirveästi asia kiinnosta, mutta ehkä mä jätän kyseisen jätkän ilmeen huomioimatta.
"Öö no Olli tykkäsi musta, annoin eka pakit ja sit ton blondin avustuksella tajusin että tykkään Ollista ja seuraavana päivänä tapahtukin jo ihmeitä" Aleksi selittää osoittaen välissä Joonasta.
"Ei me siis olla seurusteltu kun vasta kaks päivää, mutta säätöö ollut jo pidemmän aikaa" mä lisään.

Mä kyllä myönnän itselleni että mä iskin silmäni Aleksiin jo sillon ekan kerran kun me tavattiin. Mä en vain sillon vielä tajunnut että mä olin ihastunut siihen, mä vaan tunsin tietynlaista vetoa sitä kohtaan. Ties missä mä edes olisin ilman Aleksia tällä hetkellä. Mun kesä kun ei ole ollut kaikista hohdokkainta aikaa. Kai siitäkin pitäisi Aleksille vielä kertoa mutta vasta vähän myöhemmin. Mun pitäisi myös soitella mun isosiskolle, Sonjalle. Se oli mun paras kaveri ennen sen muuttoa, mutta nyt ei olla juteltu mitään kesän aikana. Sillä on opinnot meneillään eikä varmaan siksi aikaa hirveästi jutella mun kanssa. Mulla on Sonjan lisäksi kova ikävä Taavia. Se kahden vuoden ikäinen karvakasa jäi harmillisesti auton alle, sen kaivettua ensiksi itsensä ulos aitauksesta. Mun kesä oli todella masentava eikä jätkätkään osanneet tsempata mua tarpeeksi. Jakoivat vaan surun mun kanssa. Mutta Aleksi sen sijaan auttaa mua päivä päivältä enemmän ja enemmän pääsemään yli Taavista ja Sonjasta, vaikkei se edes itse tiedä siitä.

Sanoja: 610
Taas tämmöne täyteluku mut parin luvun jälkeen alkaa tapahtua ;)