𝐾𝑒𝑠𝑎̈𝑦𝑜̈ // 𝑂𝑙𝑒𝑘𝑠𝑖

29. "Mä en ole nainen"

Timeskip 3pv:

Aleksi
Mä istun meidän olohuoneen sohvalla säätäen puhelimella jotakin. Mä näen äidin kävelevän mua kohti ja lopulta istuvan mun viereen sohvalle.
"Mulla on asiaa" äiti ilmoittaa. Mä suljen puhelimeni ja lasken sen mun viereen sohvalle. Käännän mun katseen äitiä kohti osoittaen kuuntelevani sitä.
"Mä oon alkanut tapailemaan yhtä miestä" äiti töksäyttää. Että semmonen pommi. Eihän se mua haittaa jos se on kiva mies. Ehkä...
"Aijaa..." mä vastaan melko vaisusti. En mä ehkä osaa elää samassa talossa äidin ja miehen kanssa, joka ei ole mun biologinen isä. Ei isä edes millään tasolla.
"Mä tiedän että tää saattaa olla aika järkyttävää ja outoa aluks, mutta mä tiedän että susta ja Mikasta tulee vielä hyvät... ystävät. Eihän se toki Mattia varmasti korvaa mutta ainakin jotain sinne päin" äiti selittää lohduttavasti ja silittää mun selkää hitaasti.
"Nii..." mä vastaan taas vaisusti. Kieltämättä tuli aika puskista.
"Mut miten sulla ja Ollilla menee?" äiti kysyy jolloin mä tunnen punan kohoavan mun poskille.
"Tosi hyvin. Se on vaan super ihana jätkä ja sen kanssa on niin turvallinen ja hyvä olo" mä vastaan.
"Mä oon kyllä onnellinen että mun poikani on löytänyt tollasen ihmisen" äiti sanoo ja pyyhkäisee kyyneleen silmäkulmastaan. Ei tää nyt niin herkistyttävää voi olla?
"No mutta ootteko te jo pussaillu?" äiti kysyy virnistäen. Miten tää voi olla näin noloa?
"Äitii!" mä parkaisen ja peitän mun kasvot käsillä. Mä valun hitaasti sohvalta alas mun naaman ollessa varmasti aivan tulipunainen. Eihän mua kaupassa erottaisi edes tomaatista.
"Kyllähän mun nyt pitää tietää mun pojan suhteista" äiti naurahtaa. Vittu mä välillä vihaan äitiä.
"No okei! Ollaan, aivan perhanan monta kertaa" mä huudahdan hiukan turhautuneena. Haluan vaan tästä tilanteesta pois. Viimenen pisara olis jos se puhuis-
"Jos sitten seuraavalle tasolle etenette niin muistakaa ehkäsy" mä kuulen äidin sanovan. Saanko vajota maan alle?
"Joo joo. Ei Ollilla kyllä mitään tauteja ole. Tutkimuksissa käyny" mä mutisen hiljaa. Mä haluaisin vaan juosta mun huoneeseen ja lukittautua sinne koko loppuelämäksi mutta mä en voi. Tästä nyt on vaan ilmeisesti pakko puhua.
"No sehän on hyvä. Mut kannattaa silti hoitaa se. Mä en ehkä ihan vielä halua isovanhemmaks" äiti virnistää.
"Joo siitä ei ole huolta että mä raskaaksi tulisin. Mä en ole nainen" mä sanon turhautuneena ja painan naamani sohvatyynyä vasten.
"Eli sä olet alla?" äiti kysyy mitä luultavammin vielä leveämmin virnistellen. Saanko nirhata itseni? Miten äiti edes kehtaa kysyä tollasia, ja vielä omalta lapseltaan?! Vai haluaako se vaan kiusata mua? Ollaan me kyllä aina puhuttu aika tuhmia mutta silti tää on yllättävää.
"Voi nyt vittu!" mä huudahdan ja painan kädet mun korville. Mä kuulen silti ovikellon soivan. Äiti nousee sohvalta ja menee avaamaan oven.
"Aleksi! Tääl on Olli!" äiti huutaa mulle. Ei helvetti. Mä voin vaan kuvitella minkälaisena äiti näkee Ollin nyt, kun se tietää sen painaneen mua.
Mä nousen sohvalta vaivalloisesti ylös, laahustan eteiseen ja katson äitiä murhaavasti. Se vaan hymyilee mulle enkelimäisesti, poistuen kuitenkin keittiöön.
"Moi?" Olli sanoo katsoen mua vähän hämmentyneenä.
"Moi" mä vastaan ja väännän mun kasvoille hymyn vitutuksesta välittämättä.
"Mää ajattelin että haluutko lähtee keilaamaan mun kanssa" Olli kysyy punastuen hennosti. Ei perkele kun se on suloinen! Mä en vaan pysty pysymään paikallani vaan nappaan pojan tiukkaan halaukseen. Sen ominaistuoksu melkein huumaa mut. Olli keskeyttää mun halaamisprosessin rykäisemällä kurkkuaan.
"Joo siis voin mä lähtee" mä sanon punastuen nyt itse. Ollin kasvoille leviää säteilevä hymy ja se painaa huulensa mun poskelle. Mä annan sen huulille nopean pusun ja lähden sitten kävelemään yläkertaa kohti. Mä kuulen Ollin riisuvan kenkänsä. Se tulee mun perässä yläkertaan, mun huoneeseen. Mä työnnän sen mun sängylle makaamaan, kömpien itse sen päälle. Mä painan huuleni toistuvasti sen vastaaville mun käsien hakiessa paikkaa sen kyljiltä. Olli kiemurtelee pienesti, kyljet on sille herkkä kohta. Se kääntää meidät ympäri ja jää tuijottamaan mua hymyillen.
"Aleksi" se aloittaa hiljaa. Mä annan sille kysyvän katseen.
"Mä rakastan sua" se kuiskaa alkaen samalla silittää mun poskea. Mä tunnen mun silmien kostuvan. Kukaan ei ole ikinä ennen sanonut mulle noin ellei vanhempia lasketa.
"Mäkin rakastan sua Olli" mä sanon hetken hiljaisuuden jälkeen ja kurottaudun sitten suutelemaan sitä hellästi.

Sanoja: 666👹