𝐾𝑒𝑠𝑎̈𝑦𝑜̈ // 𝑂𝑙𝑒𝑘𝑠𝑖

6. "Heterot ei oo enää heteroita"

Timeskip perjantaiaamuun

Aleksi
Mä herään jälleen ääneen joka lähtee mun puhelimesta herätyksen merkkinä. Laitan herätyksen pois ja jään makaamaan kasvot kohti kattoa. Huomenna olis ne bileet. Olli ilmoitti mulle eilen että sen kaverikin, Tommi, Niko, Joel ja Joonas tulisivat myös sinne, mutta me voitaisiin olla ihan kahden jos haluan. Mä kävin tiistaina niiden bändiharkoissa, ne oli oikeesti tosi hyviä soittamaan. Mä uskon että tuosta bändistä tulee isokin juttu. Mä myös tutustuin niihin neljään ja ne on tosi hyviä tyyppejä. Me tultiin hyvin juttuun keskenämme ja meillä oli hauskaa. Silti mä ehkä haluaisin olla Ollin kanssa kahden siellä bileissä. Ehkä mä vaan pelkään jääväni ulkopuolelle kun kerrankin on kaveri joka hyväksyy mut sellaisena kuin mä olen. Ei sillä että muut jätkät eivät mua hyväksyisi, ne vaan tuntee toisensa niin hyvin että saattaisin helposti jäädä siinä ulkopuoliseksi.

Me oltiin sovittu Ollin kanssa käyvämme tänään jossain kauppakeskuksessa Ollin valitettua että sillä ei ole hyviä vaatteita bileisiin. Sanomattakin selvää että se jätkä olisi hyvännäköinen vaatteilla millä hyvänsä. Eikä semmoisissa bileissä varmaan tarvinnut mitenkään erityisen hyvin pukeutua. Kunhan vaatteita oli päällä.

"Mä lähen tunnin päästä Ollin kanssa keskustaan" sanon mun vanhemmille istuessani keittiön pöydän ääreen niiden kanssa syömään aamupalaa.
"Okei. Onko teidän välillä jotain?" äiti kysyy ja nostaa katseensa sen edessä olevasta sanomalehdestä.
"Ei? Me ollaan vaan kavereita" vastaan kyseenalaistaen sen kysymyksen.
"Te vietätte tosi paljon aikaa yhessä" äiti tokaisee. Mä en ymmärrä mitä se yrittää. Mä ja Olli ollaan vaan kavereita. Ei meidän välillä ole mitään sen suurempaa.
"Se on mun ainoa kaveri jos Nikoa, Joelia, Tommia eikä Joonasta lasketa. Tottakai mä sen kanssa vietän aikaa" mä vastaan edelleen katsoen sitä kysyvästi.
"Aha" äiti vastaa jatkaen sanomalehden lukemista.
"Mä menen muuten huomenna Ollille yöks" ilmoitan ja syön lautasella olevan leipäni loppuun.
"Okei. Monenko aikaan ja tarviiko sua viedä sinne?" äiti kysyy.
"Ei, Olli hakee mut joskus kolmen aikaan" vastaan.
"Hakee?" isä puuttuu keskusteluun.
"Sillä on mopoauto" selitän ja vien lautasen tiskikoneeseen.
"Aa. Moneltako sä tulet takasin?" äiti kysyy.
"En tiiä vielä" vastaan ja häivyn mun omaan huoneeseen.

Mä suljen meidän talon etuoven ja samassa nään Ollin mustan mopoauton kaartavan pihaan. Hymy nousee väkisin mun huulille kun mä istun autoon.
"Moro" Olli sanoo hymyillen ja alkaa peruuttaa pois pihasta.
"Moi. Mihin kauppaan me mennään?" kysyn ja suljen mun turvavyön.
"Sinne kauppakeskukseen. Siellä on ainakin New Yorker ja joku H&M missä vois olla hyvii vaatteita. Otithan sä rahapussin mukaan jos säkin innostut ostamaan jotain?" se kysyy.
"Tottakai" mä vastaan.

"Aleksi?" kuulen Ollin äänen sovituskopin verhon takaa. Se meni sovittamaan sinne jotakin mustaa kauluspaitaa.
"Niin?" kysyn ja kävelen verhon viereen.
"Tuu tänne" se sanoo ja raottaa verhoa. Mä kävelen sovituskoppiin ja vedän verhon takaisin kiinni.
"Onko tää hyvä? Musta tuntuu että mä näytän ihan pelleltä täs" se valittaa ja peilailee itseään kolmen eri peilin voimin.
"Mikä tahansa vaate näyttää hyvältä sun päällä. Mut toi näyttää ihan ekstra hyvältä" sanon ihastellen sen vaatteita.
"Näyttääkö?" Olli kysyy ja katsoo mua peilin kautta silmiin.
"Näyttää! Usko pois" mä vastaan ja pörrötän sen hiuksia. Ihan kun ne ei olisi jo tarpeeksi pörrössä muutenkin.
"No... okei. Mut kehtaanko mä laittaa tätä sellasii bileisii?" Olli kysyy epäroiden. Mun mielestä se on ihan turhaa. Toi jätkä on oikeasti maailman kuumin tuon paidan kanssa.
"Todellakin kehtaat! Kyllä tolla paidalla iskee jokasen jätkän siellä. Jopa heterot tajuaa ettei oo enää heteroita" vastaan virnistäen. Olli naurahtaa.
"Ehkä mä sitten otan tän. Mut vaan sun mieliks" se ilmoittaa ja alkaa riisua paitaansa. Jostain syystä mun aivotoiminta keskeytyy ja jään sovituskoppiin vaikka Olli vaihtaakin nenäni edessä paitaansa. Lopulta se saa kauluspaidan pois päältään enkä mä pysty pitämään silmiäni kurissa sen paljaasta yläkropasta. Mähän sanoin että sen kroppa on täydellinen.

Sanoja: 600