21. *Köh köh*

839 50 1
                                    

Aleksi
"Hei Olli, yks juttu vielä" sanon ja tartun Ollin kädestä kiinni ettei se karkaisi mun luota pukukopista.
"Mm?" Olli mumisee.
"Kerrotaanko me meistä muille? Joonashan on vissiin ainoo joka tietää sen et me tykätää toisistamme" mä kysyn.
"Entä jos annetaan niiden itte tajuta? Ei kerrota, eikä olla liian selviä. Sillee sopivan sus" Olli ehdottaa hymyillen. Mä nyökkään. Kieltämättä toi idea on hyvä. Näkee myös kuinka paljon jätkät osaa käyttää aivojaan. Toivottavasti Joonas ei vaan paljasta kaikkea muille...

"Hypätäänkö heti?" Olli kysyy kun me kävellään veden rajaa kohti.
"Joo" mä vastaan ja työnnän sitä selästä hellästi laiturille päin.
"Noni sinä eka. KaunisVESI" Olli sanoo hymyillen ja työntää mua lähemmäs laiturin reunaa.
"Eiku sinä" mä sanon ja yritän tönäistä sitä veteen, mutta Olli on vähän liian vahva, joten mä epäonnistun yrityksessäni.
"Tulkaa nyt saatanan hidastelijat!" Joel huudahtaa vedestä.
"No okei!" Olli huutaa ja seuraavassa hetkessä mä olenkin jo prinsessatyylillä sen sylissä. Yllätys yllätys Olli heittää mut veteen ennen kuin mä ehdin pistää vastaan. Heti kun mä pääsen pinnalle ja saan silmäni auki, mä nään Ollin hyppäävän melkein suoraan mua kohti. Mä joudun sulkemaan silmäni uudestaan ettei niihin menisi vettä.

Timeskip 2h
Mä katselen Joelin ja Joonaksen vesisotaa seisten vedessä noin metrin syvyisessä kohdassa. Tommi meni jo rannalle ja tällä hetkellä makaakin siellä aurinkolasit silmillä. Niko katselee kauhukaksikon touhua nauraen. Yhtäkkiä mä tunnen käsien kiertyvän mun lantiolle ja pehmeät todella tutut huulet mun niskassa. Mä käännyn pörröpäistä suutelijaa kohti ja samassa mä tunnen sen huulet mun omilla. Mä jotenkin kompastun ja kaadun veteen selälleen vetäen vahingossa Ollin mun päälle. Mä nousen pintaan mahdollimman nopeasti ja vedän Ollinkin ylös mukanani. Keuhkoihin taisi mennä vettä... Mä yskin kuin hullu ja Olli alkaa taputtamaan mun selkää. Tuntuu siltä kuin mun keuhkot olisivat oikeasti täynnä vettä. Jos mä tähän kuolen niin ainakin kuolen onnellisena Ollin käsivarsille...
"Onks Aleksilla kaikki ok?" Joonas huudahtaa ja lopettaa vesisotansa Joelin kanssa.
"Vettä tais mennä väärään kurkkuun mutta kyllä se tästä selviää. Olis jo kuollut jos kuollakseen ois" Olli sanoo ja jatkaa taputtamista nyt vielä vähän lujempaa. Mä yskäisen niin kovaa kuin ikinä pystyn ja se tuntuu helpottavan. Toki tää tunne mun keuhkoissa jatkuis vielä jonkun aikaa mutta kunhan en kuolemanhädässä ole, kaikki on hyvin.
"Noni *köh* mä *köhköh* pärjään" sanon ja lähden kävelemään rantaa kohti. Pakko päästä johonkin istumaan. Olli ja Niko tulevat mun perässä.
"Ootko varma että kaikki on nyt hyvin?" Olli kysyy ja istuu mun viereen nurmikolle puun alle Nikon jäädessä vähän kauemmaksi katsomaan meitä.
"Jooh. Onko sulla vettä tai jotain muuta juotavaa mukana?" mä kysyn asettuen nojaamaan puuhun.
"Joo on. Odota hetki" Olli sanoo ja kävelee sen oman repun luo vähän kauemmas. Se tonkii sitä ja hetken etsiskelyn jälkeen löytää vesipullon. Se nakkaa sen mulle ja mä juon siitä puolet.
"Kiitos" mä sanon Ollin istuessa takaisin mun viereen.
"Eipä mitään. Periaatteessa munhan syy se on että sä melkein tukehduit" Olli sanoo pahoittelevasti. Mä lasken pääni sen olkapäälle napaten samalla sen käden omaani.
"Eikä ollu. Sitäpaitsi mun takia me sinne veteen kaaduttiin. Mä jotenkin kompastuin" vastaan silittäen Ollin kämmenselkää. Olli ei vastaa enää mitään. Se laskee päänsä mun pään päälle ja kiertää kätensä mun ympärille. Tähän jos voisi nukahtaa.

Sanoja: 521

𝐾𝑒𝑠𝑎̈𝑦𝑜̈ // 𝑂𝑙𝑒𝑘𝑠𝑖Where stories live. Discover now