Timeskip keskiviikko
Aleksi
"Aleksi! Tuutko käymään?" kuulen mun äidin huutavan alakerrasta. Mä kävelen alakertaan ja nään äidin ja isän katsomassa mua vakavasti pöydän ääressä. Nyt ne eroaa. Siitä mä olen varma.
"Istu" isä sanoo. Mä tottelen sitä ja katson vuorotellen niitä.
"Me ollaan päätetty erota" äiti sanoo suoraan kiertelemättä asiaa sen enempää. Mä tunnen mun silmien kostuvan, mutta sitten muistan että näin on parempi. Ei ne ole enää onnellisia yhdessä.
"Mä jään tähän asumaan, Matti muuttaa toiselle puolelle kaupunkia" äiti kertoo. Mä huokaisen helpotuksesta. Ihan sama kummalle mä muutan melkein pysyvästi asumaan, olisin silti samassa kaupungissa Ollin kanssa.
"Okei" vastaan hitaasti.
"Haluatko sä jäädä tänne vai muuttaa mun kanssa?" Isä kysyy.
"Tänne" mä vastaan hetken mietinnän jälkeen.
Tää talo on kuitenkin lähempänä Ollia. Ja kaikkea muuta hauskaa. Myös mun ja isän välit vaikuttaa vähän mun päätökseen. Isä oli ennen homofoobikko, mutta mun tultua kaapista - ja raivottua sille sen homofoobisuudesta - se alkoi jotenkuten hyväksymään homot. Tai ylipäänsä kaikki muut kuin heterot. Silti se ei ole vielä täysin sen kannalla että seksuaalivähemmistöt on saman arvoisia ja yhtälailla oikeutettuja rakkauteen, kuten heterot. Mä en tiedä onko sen homofoobisuuden taustalla jotakin, koska me ei isän kanssa ikinä puhuta mitään syvällisiä ja henkilökohtaisia keskusteluja, enkä mä ole kehdannut asiaa siltä kysyä.
Isä nyökkää.
"Sä voit mennä takasin omaan huoneesees" äiti sanoo. Mä nousen ylös ja harpon portaat ylös mun huoneeseen.
Olliin tutustumisen jälkeen mä olin kokonaan jo unohtanut mun vanhempien tilanteen. Olli saa aina ajatukset muualle. Mun kyllä varmaan kannattais kertoa sille tästä. Vaikka isän muutto ei sinänsä muuta mitään, kaikki silti muuttuu. Yhteiset reissut ulkomaille, telttaretket, risteilyt, synttärit, joulu. Ne kaikki pitäisi nyt viettää vaan jomman kumman kanssa. Ellei äiti ja isä kuitenkin pysy kavereina. Se tosin olis tosi outoa. Matkustella nyt kahden eronneen vanhemman kanssa ympäri maailmaa. Ei se tuntuis samalta. Mutta en mä tiedä kumman luona mä joulun viettäisin, vai ramppaisinko saman päivän aikana kahden talon välillä kaupungin päästä toiseen? No ehkä mä murehdin sitä myöhemmin. Mut Ollille puhuminen vois kyllä auttaa.
Meidän välit jäi kyllä vähän oudoksi viikonloppuna. Mä vahingossa annoin sen olettaa että mä haluaisin panna sen kanssa uudestaankin. Mä korjasin asian sitten jotenkin sekavasti niin, että tarkotin sen kanssa seksin harrastamisen olevan kivaa. Sen jälkeen Olli sanoi etten mäkään hassumpi siinä kylpyammeessa ollut. Sitten me huomattiin että Ollin olohuoneen sohvalla nukkui Joonas. Herättyään se alkoi heti kuittailemaan mun kaulasta jossa oli muutama fritsu. Mä sitten heitin hätävalheeksi että joku random jätkä oli ne tehnyt. Ei me haluttu Ollin kanssa levittää tietoisuutta meidän kahden aika kiihkeästä kylpyhuonesessiosta. Joonas uskoi sen kyselemättä enempää. Aamupalan jälkeen mä lähdin kotiin. Tiistaina mä kävin taas katsomassa jätkien bändiharkkoja, eikä me Ollin kanssa puhuttu enää mitään siitä kännipanosta. Kyllä me juteltiin kaikkea muuta, mutta mä huomasin että Olli punasteli hirveästi jätkien seurassa puhuessaan mulle. Johtui luultavasti siitä panosta, mutta eiväthän jätkät siitä mitään tiedä. Mutta Ollin käytös oli silti tosi hämmentävää. Se värähti jopa sitä että mä laskin käteni sen olkapäälle. Mä en tosiaan tiedä mikä sitä vaivaa...
Sanoja: 494