восемнадцать

181 8 1
                                    

Heräsin keskellä yötä uikutukseen. Luulin hetken aikaa, että ääni kuului ulkoa tai jostakin aivan muualta, mutta uikutus kuuluikin vierestäni. Katsoin vieressäni nukkuvaa kumppaniani ja tajusin, että Dominik oli se, joka uikutti.

Hän kääntyili kyljeltään toiselle ja pelkästään jo siitä pystyi päättelemään, että hän näki painajaista. "Älkää viekö Sergeitä..", Dominik uikutti unissaan, "älkää viekö häntä!" Koin parhaaksi vaihtoehdoksi herättää kumppanini, ja sain tökkiä häntä hetken ennen kuin hän säpsähti hereille. Dominik oli aivan hiessä eikä hän alkuun meinannut tajuta, missä hän oli tai mitä tapahtui. Moni tuskin uskoisi, että jopa vahva ja karismaattinen alfasusi pystyi näkemään painajaisia.

Dominik hengitti hyvin raskaasti ja kun yritin koskettaa häntä, hän veti minut tiukasti halaukseensa. "Näit ilmeisesti painajaista?" sanoin hiukan kysyvällä äänensävyllä. Tunsin, kuinka kumppanini nyökkäsi vasten hiuksiani, ja päätin olla kyselemättä enempää. Halasin häntä aivan yhtä tiukasti kuin hän halasi minua.

"Ovatko kaikki osapuolet jo paikalla?" Dominik kysyi samalla, kun hän kävi katseellaan läpi pitkän pöydän ääressä istuvat sudet. Istuin aivan hänen vieressään enkä kyennyt muuta kuin ajatella kumppanini edellisen yön painajaista. Se huolestutti minua etenkin, kun hän ei ollut halunnut puhua siitä.

"Alfa Kaitsu sekä molemmat beetanne Vladimir ja Dmitri puuttuvat", Erikin beta Isaak, joka istui sokean alfan oikealla puolella, ilmoitti Dominikille ehkä vähän liiankin kovaan ääneen, sillä Erik säpsähti. "Niinpä tietenkin", Dominik sanoi huokaisten ja samalla sekunnilla Vladimir ja Dmitri suorastaan syöksyivät kokoushuoneen ovesta sisälle. Kumppanini katsoi betasusia pettyneenä ja sanoi: "Jotenkin ei yllätä, että te kaksi olette taas myöhässä." Vladimir kumarsi pahoitellen heidän myöhästymistään samalla, kun Dmitri yritti selittää syitä heidän myöhästymiselleen.

Ennen kuin kukaan kerkesi marista Kaitsun puuttumisesta kyseinen alfa ilmaantui samasta ovesta, josta laumamme betat olivat hetki sitten rynnänneet sisälle. "Pahoittelen myöhästymistäni, kotona oli ongelmia", punahiuksinen susi pahoitteli ja istui Larin viereen ainoalle tyhjälle paikalle.

"Nyt kaikki, joiden tuleekin olla täällä, ovat paikalla", sanoin Dominikille, joka hymyili aavistuksen minulle. "Kiitos, Sergei. Voimme siis aloittaa keskustelemaan siitä, miten lähdemme Viron Alfa Hanneksen avuksi."

Kokous kesti useita tunteja. Kello näytti siinä vaiheessa kahdeksaa illalla, kun saimme käsiteltyä kaikki Viron hyökkäykseen ja meidän sinne lähtemiseen liittyvät asiat. Osa huoneessa istuneista susista näytti siltä, että he olivat vain muutaman minuutin päässä nukahtamisesta.

"Lähtö on siis huomenna keskipäivän aikaan. Olkaa valmiita silloin", Lari sanoi ja kaikki huoneessa olevat sudet nyökkäsivät. Sen jälkeen suurin osa poistui kokoushuoneesta, mutta minä, Dominik, Lari, Kaitsu ja Erik jäimme vielä sinne. Katsoin Dominikia, joka käänsi huomionsa ovesta minuun. Aivan kuin hän olisi tiennyt, mitä ajattelin, sillä hän sanoi: "Ei Sergei, sä et ole lähdössä mukaan." "M-mutta sä olet lähdössä ja sitä paitsi mä olen hyvä taistelemaan!" yritin vakuuttaa, mutta kumppanini oli siitä huolimatta eri mieltä kanssani.

"Sergei, mä en voi menettää sua nyt, kun mä vihdoin löysin sut!" Dominik lähes karjaisi ja huomasin, kuinka Dima yritti päästä pinnalle kertoakseen oman mielipiteensä, joka arvatenkin oli sama kuin Dominikin. Huokaisin. En halunnut, että Dominik lähtisi ilman minua. "Mitä jos sä et palaakkaan? Mitä jos se olenkin minä, joka menettää sinut?" kysyin hiljaa kumppaniltani yrittäen takoa järkeä alfasuden päähän, vaikka se olikin turhaa, sillä hän ei muuttanut mieltään.

"Sergei, mä tulen takaisin. Lupaan sen", Dominik sanoi vetäen minut syleilyynsä. "Parempi olisi sitten myös tulla", sanoin hiljaa hänen rintakehäänsä vasten ja kumppanini vain naurahti. Kiersin käteni tummahiuksisen miehen keskivartalon ympäri enkä olisi halunnut päästää hänestä irti. Ja niin Dominik joutui kantamaan minut huoneeseemme, sillä en päästänyt hänestä irti.

- - -

A/N: ja näin olemme päässeet toisiksi viimeiseen lukuun Venäjän susia :o seuraava luku on siis viimeinen virallinen luku, mutta sitä seuraa vielä epilogi!
pahoittelen myös pitkää julkaisuväliä!

Venäjän sudetWhere stories live. Discover now