ystävä vai onko sittenkään

#1

En aina haluaisi mennä yksin kouluun, mutta on pakko. Aloitin juuri lukion enkä ole tavannut vielä juuri ketään, ainoastaan luokkalaisiani. Ehkä se on hyvä asia. Toisaalta olisi kiva käydä jonkun kanssa vaikka kahvilla. Mutta viihdyn minä ihan hyvin kämpällänikin. En asu enään kotona vaan muutin sieltä pois lähes heti sen jälkeen kun pääsin pois peruskoulusta. En halunnut viettää edes kesälomaa kotona, sillä siellä olisin joutunut kuunnella kokoajan pikkusiskoni valituksia. Mutta nyt minun on juostava bussiin, jotta kerkeän kouluun.

Koulussa näen vain jo tutuksi tulleita luokkalaisiani ja opettajia. Samanlainen päivä siis tulossa. Olen yrittänyt tutustua luokkalaisiini, mutta ei siitä mitään ole tullut, kaikki on viikonloput ryyppäämässä eikä koulussakaan riitä aika tutustumiseen. Tämän päivän lukujärjestys oli yhtä tylsä kuin jokainen aikaisempikin torstai, matikkaa, äikkää enkkua, maantietoa ja liikkaa.

Koulun jälkeen menin suorinta tietä kämpälle ja keitin kahvia. Seuraavalle päivälle ei ollut tullut paljoa läksyjä, joten lähdin kaupungille. Oikeastaan en viihtynyt kaupungilla hirveästi, ainakaan jos siellä kävi useasti viikossa, mutta tänään yllättäen nautin pienestä kävelystä ja kierreskelystä. Menin kahvilaan, samaiseen jossa käyn hyvin usein, ja sieltä vaatekauppaan. Ostin hatun ja pari korua ja kun muuta en löytänyt, päätin lähteä ruokakaupan kautta takasin kämpälle.
-
-
-
-
Oli perjantai aamu ja hörpin kahvia keittiössä. Tänään olisi pitempi päivä koulussa, joten tein myös eväät, sillä lounas olisi taas liian aikaisin. Keitin pussin nuudelia ja paistoin kanaa ja pakkasin pari välipalapatukkaa ja matkahaarukan eväsrasiaan. Koulu alkaa tänään kahdeksalta joten aion mennä bussilla.

Bussi oli kuin olikin aivan täynnä porukkaa, joten jouduin odottaa seuraavaa. Odottamiseen meni reilu kymmenen minuuttia ja olin jo vähällä lähteä juosten kouluun, sillä oli enää hetki aikaa ennen koulun alkua. Bussissa ei ollut montaakaan ihmistä minun lisäksi.

Koulupäivä oli tylsä kahta viimeistä tuntia luluunottamatta, sillä kaksi vikaa tuntia oli musiikkia. Lempiaineeni koulussa on musiikki ja onneksi sitä on kaksi tuntia. Tänään soitettiin kitaraa ja bassoa, oltiin ryhmissä ja tehtiin yhdessä harjoituksia. Myös ennen tuntien loppua, käytiin kierros jossa jokainen yksitellen soitti pienen pätkän laulusta joka sille tunnille oli valittu. Minulle tommoset tilanteet ei ole, varsinkaan musiikin suhteen, ahdistavia, joten menin oman vuoroni alusta loppuun kunnialla. Olen ajatellut lähteä lukion jälkeen jonnekin opiskelemaan musiikkia ja mahdollisesti tekemään uran siitä.

Siihen on kuitenki vielä aikaa ja aion tappaa odotettavaa aikaa kirjastossa tällä kertaa. Lukion alettua olen viettänyt kirjastossa aina vain enemmän ja enemmän aikaa. Monesti, melkein aina, kun busseja kulkee harvemmin, menen kirjastoon ja luen lehtiä ja joskus lainaan kirjoja. Eniten pidän rikos- ja rakkausromaaneista, tykkään kuinka veri lentää ja rakkaus kukoistaa.

Olin ollut noin tunnin kirjastossa kun huomasin, että oli aika lähteä bussipysäkille. Otin siis lainaamani kirjat ja jätin kirjaston taakseni.