1. Viimeinen kesä

3.2K 180 202
                                    

///

Heiii, enhän mie sitten tän kanssa malttanut odottaa vaikka aattelin että alan julkasemaan tätä vasta tän kuun lopussa... Mutta tässä tää nyt on, ääää!!

Tosissaan tää sijoittuu Paulan tapahtumien jälkeen (Paula loppui helmikuuhun ja tää alkaa toukokuun lopusta). Saattaa olla että pysyy kärryillä jos on lukenu pelkästään Jamin, mutta kyllähän tässä viitataan tosi paljon myös Paulan tapahtumiin. En jorise nyt enempää vaan päästän teiät tän pariin :)

Ps oon aina yhtä kauhuissani ja innoissani ku alan julkasemaan uutta tarinaa :))

///

Matias

Mun sormet oli Jamin sormien lomassa. Me maattiin vierekkäin nurmikolla, joka pisteli mun ihoa vaatteidenkin läpi. Auringon lämpö oli tasaista ja polttavaa, ja käännyin hitaasti kattoman Jamia. Sen silmät oli kiinni, nenäkoru heijasti valoa ja ruskeat kiharat imi itseensä lämpöä.

Se oli niin uskomattoman kaunis. Aurinko heijasteli sen ihosta, sai sen hehkumaan ja näyttämään onnelliselta. Mä unohduin tuijottamaan sitä, kuten melkein joka kerta. Kun se avasi silmänsä, mä hukuin niiden syvänharmaaseen väriin. Ja niin kävi aina. Se oli upea, ja mä keksin koko ajan lisää asioita joista pidin siinä.

Mä pyyhkäisin sormellani sen kämmentä, mutten tuntenut mitään. Kurtistin kulmiani, kohotin toisen käteni Jamin poskelle ja painoin sen sitä vasten. Se ei ollut lämmin, se ei ollut viileä, se ei ollut mitään. Mä en tuntenut Jamia.

Ja siinä silmän räpäyksessä mä tajusin että Jami oli veden alla. Pinta väreili ja Jami näytti nukkuvan, mutta muhun iski paniikki. Yritin upottaa käteni pinnan alle tavoittelemaan Jamia, joka painui koko ajan syvemmälle ja syvemmälle, mutta mun kädet ei läpäisseet veden pintaa. Sydän jyskytti ihan hulluna, kädet hikos kylmää hikeä ja mä huusin kurkkuni käheäksi sen nimeä. Hakkasin nyrkkejäni pintaa vastaan ja huusin niin kauan, että syvyyksien pimeys nielaisi sen kokonaan sisäänsä, ja sitten mä itkin.

Todellisuus kiskaisi mut pois unesta. Mun hengitys oli raskasta ja pelokasta, takaraivossa jyskytti pistävä kipu, selkä oli kylmästä hiestä märkä ja pää tuntui yhä vähän utuiselta ja raskaalta. Kyyneleet kohos saman tien silmiin ja mä kohotin kädet hieromaan kasvoja. Hemmetti.

Kierähdin kauemmas mun vieressä nukkuvasta Sonjasta. Mun piti saada vettä.

Sonja asui pienessä yksiössä Kiteellä. Se sopi mulle oikein hyvin: pienessä asunnossa mua ei ahistanut niin paljon. Mutta nyt ahisti. Mua ahisti se, etten enää muistanut miltä Jamin iho tuntui mun käsien alla.

Kiskoin housut jalkaan ennen kuin astelin mahdollisimman hiljaa jääkaapin luokse. Pyöreä pöytä oli täynnä tölkkejä ja lasipulloja, joita me oltiin edellisenä iltana tyhjennetty.

Hieroin hiuksiani ja kaivoin astiakaapista cocacola-lasin, joita Sonja oli keräillyt Mäkkäreistä. Valutin lasin piripintaan vettä ja join sen yhdellä kerralla alas. Mun kurkku oli niin hiton kuiva, että join toisen lasillisen heti perään. Sonjan kaveri Kirill oli juottanut mulle salmarishotteja ja valkovenäläisiä. Kun ne oli humahtanu mun päähän, mulla oli ollu hetken hauskaa, olin pussaillu Sonjan kanssa sen kuluneella sohvalla ja myöhemmin itkenyt kylpyammeessa. Sonja oli ajanut frendinsä himaan, raahannut mut sänkyyn ja käskenyt mua nukkumaan. Se oli kiltti antaessaan mun jäädä tänne yöksi.

Mä olin itkenyt siitä samasta syystä kuin joka kerta. Mun sisällä tuntu olevan jokin tyhjä kohta, jokin joka kalvoi mun sisimmässä. Mä en osannut enkä halunnut tietää mistä se tarkalleen ottaen johtui. Uskoin kuitenkin, että kaikilla menetyksillä oli osansa siihen. Sannilla, Patrickilla ja Jamilla.

MatiasOnde histórias criam vida. Descubra agora