Just one tear//IN FINNISH

29. Suggestion

"Nauttikaa vaan surkeasta ruoasta", tokaisen vielä nopeasti ja lähden sen jälkeen nopeasti pois salista. Hymy nousee välittömästi huulilleni. Meniköhän se läpi?

Lähden kaikessa hiljaisuudessa kävelemään kohti Williamin huonetta. Käytävillä ei ole yllätyksekseni melkein ketään.

Lopulta saavun huoneeseen ja köllähdän välittömästi sängylle. Nyt jään vaan odottamaan, että William tulisi kertomaan minulle uutiset. Minä todella haluan tietää, että mitä Greg ajattelee.

Minun ei todellakaan tarvitse odottaa kauaa, kun huoneen ovi aukeaa. William tulee sisään ja minä pongahdan pystyyn. Hän kävelee luokseni ja hymyilee.

"En oikeasti tiennyt, että aioit vetää tuollaisen show'n", hän sanoo ja sivelee samalla poskeani.

"Siis menikö se hyvin? Lähteekö Greg?" Kysyn, ja kuningas nyökkää. Hän suutelee minua ja tunnen hänen samalla hymyilevän huuliani vasten.

"Hän lähtee varmasti jo tänään", William sanoo, kun on vetäytynyt hieman kauemmaksi. Hän menee sängylle makaamaan ja taputtaa paikkaa vieressään.

Köllähdän hänen viereensä ja William vetää minut kainaloonsa.

"Puhuitko sinä Christianin kanssa mitään?" Kysyn hetken päästä ja William on hetken aina hiljaa. Olen jo varma, että hän ei vastaa minulle ollenkaan.

"En. Hän jäi kumminkin vielä juttelemaan Gregin kanssa", William sanoo ja minä nyökkään hänen rintaansa vasten.

En halua koskaan lähteä tästä.

****

Seuraavana aamuna en voisi oikeasti olla yhtään onnellisempi. Greg on poissa, eikä enää aio palata. En tosin nähnyt hänen lähtevän, mutta se on oikeastaan vaan hyvä. En halua nähdä häntä enää koskaan.

Vaikka en minä tosin tiedä. Ei hän puhunut hirveästi. Minä vein oikeastaan kaiken huomion. Hän voisi oikeasti olla todella mukava ihminen, mutta sitä minä en tule koskaan tietämään.

William lähti aikaisin töihin ja minä jäin tänne yksin. En ihan tosissaan tiedä, että mitä minä tekisin. Minusta tuntuu, että olen täällä vankina. Ei se tietenkään totta ole, mutta silti.

Voisin tietysti mennä Alicen ja ystävieni luo, mutta.... en minä tiedä. En tiedä, että miksi en mene. Ehkä olen tykästynyt tähän huoneeseen ja kuninkaan tuoksuun niin paljon.

Tai sitten en halua ottaa sitä riskiä, että törmään Christianiin. Eikä kyllä palvelijoidenkaan näkeminen paljoa houkuta. He eivät tosiaan enää pidä minusta.

Nousen turhautuneen istumaan ja katselen ympärilleni. Ehkä minä keksin jotain tekemistä. Mietin pääni läpi ja lopulta päässäni välähtää.

Menen puutarhaan.

Hyppään sängyltä ylös ja menen välittömästi vaihtamaan itselleni puhtaan mekon päälleni. Laitan hiukseni hiukan paremmin ja mene sitten ovelle.

Kurkkaan ulos, enkä vartijoiden lisäksi näe ketään. Pujahdan huoneesta nopeasti ulos ja lähden ripein askelin kohti ulko-ovia.

Rupean nyt miettimään, että eihän minun tarvitse edes olla tuolla niin varovainen. Vaan tietyt palvelijat saavat käydä länsi-siivessä ja tiettyyn aikaan.

Pääsen nopeasti puutarhaan ja huulilleni leviää hymy. Elizabeth ja Alice ovat todella pitäneet tämän hyvässä kunnossa. Kukat kukoistavat ja kaikki näyttää todella kauniilta.

Olen menossa ruusuja kohti, mutta sitten pysähdyn. Kaikki alkoi periaatteessa täältä. Täällä minä tapasin Christianin ensimmäisen kerran. Hänkin pitää ruusuista. Minä muistan sen. Muistan tosin hyvin myös sen, kun särjin hänen sydämensä.