Just one tear//IN FINNISH

13. Engaged

Words 1106
****
Minä käännyn hämmentyneenä katsomaan Christiania ja niin tekevät kaikki muutkin. Hänen ilmeensä ei edes värähdä, ja kukaan ei tiedä mitä sanoa. Saanko kysyä, että mitä ihmettä täällä tapahtuu?

"Siis mikä pila tämä oikein on?" Richard kysyy ja muut miehet yhtyvät hänen kysymykseensä.

"Jospa me mentäisiin neuvottelemaan." Kuningas ehdottaa ja nousee seisomaan.

"Ei. Meidän pitää ensiksi selvittää tämä asia. Siis kumman kihlattu sinä olet? Vai oletko kummankaan?" Yksi miehistä kysyy ja osoittaa kysymyksensä minulle.

"Hmm.... minä..." aloitan takellellen ja katson maata. Mitä minun pitäisi nyt sanoa? "Se on totta. Minä ja Christian olemme tosissaan kihloissa." Saan sanottua lopulta ja kaikki näyttävät hiukan epäileväisiltä. Kuningas puolestaan hämmentyneeltä ja vihaiselta.

"Mitä minä sanoin. Minä puhun aina totta, hyvät herrat". Christian sanoo ja istuutuu takaisin paikalleen. Hän ottaa minua kädestä, enkä todellakaan pistä vastaan. Hänen kätensä on niin lämmin.

Miehet yskäisevät ja jatkavat ruokansa syömistä. Tunnen kuitenkin pitkään kuninkaan katseen meissä. Eikä se ole millään tavalla ihannoiva katse.

****

Aamupalan jälkeen miehet ja William lähtivät niihin neuvotteluihin. Totta puhuakseni minua kiinnosta mistä he edes keskustelevat. Kuninkaalla on kaikki valta, joten miksi hän edes on täällä?

"Tuota...." Christian aloittaa vaivaantuneesti ja keskeyttää samalla ajatukseni. Me ollaan menty hänen huoneeseensa, vaikka hänenkin pitäisi olla kait siellä puhumassa. Tosin ei se nyt näyttänyt ainakaan kuningasta haittaavan, että Christian ei tullut paikalle.

"Niin?" Kysyn, kun hän ei saa sanaa suustaan. Pakko sanoa, että olen todella hermostunut ja niin näyttää olevan myös Christian.

"Minä olen pahoillani, että sanoin niin. Halusin vaan puuttua jotenkin tilanteeseen." Hän pahoittelee ja minä pudistan hänelle päätäni.

"Älä ole pahoillasi, Christian. Sinä ihan totta pelastit minut. En olisi jaksanut sitä teatteria enää hetkeäkään."

"Niin, mutta.... nyt joudut uuteen teatteriin." Hän mutisee ja on muuten oikeassa. Tilannehan on täysin sama, mutta henkilö on vaan vaihtunut. Voi luoja sentään.

"Mitä me oikein tehdään? Pitääkö-" aloitan puhumisen, mutta lopetan kesken lauseen. En tiedä yhtään mitä minun pitäisi sanoa. Enkä jaksa edes miettiä. Olen niin väsynyt tähän kaikkeen.

"Olen oikeasti pahoillani, Alexandra." Christian sanoo uudelleen. "Mutta minulla voisi kyllä olla ratkaisu tähän ongelmaan."

"No kerro ihmeessä."

"Sinä voisit ihan oikeasti olla minun kihlattuni."

****

Kävelen kartanon puutarhassa ja katselen ympärilleni. Ei tämä nyt linnan puutarhaa voita, mutta on silti todella kaunis. Täällä on jopa melkein yhtä paljon ruusuja.

Mekkoni liehuu tuulessa, ja ulkona on oikeastaan aika viileä. Olisi sittenkin pitänyt laittaa jotain tähän päälle.

Lähdin joku aika sitten Christianin huoneesta ja saavuin tänne. En osannut yksinkertaisesti vastata hänelle. Sanoin miettiväni asiaa, eikä minulla ole mitään hajua, että mitä minä hänelle tulen sanomaan.

Käännän pääni oikealle ja huomaan siellä hauraan kiikun. Se on puussa kiinni, ja päätän mennä sen luo.

Istahdan sen päälle varovasti ja totean, että se ei ainakaan vielä ole mennyt rikki. Niinpä istahdan siihen ihan huoleti ja potkin jaloillani hiukan vauhtia. Painan leukani rintaan ja katselen maata.